HMCS Algonquin

HMCS Algonquin (viirinumero R17) oli Kanadan laivaston V-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa. Aluksen köli laskettiin 8. lokakuuta 1942 nimellä HMS Valentine. Se siirrettiin Kanadan laivastolle, jolloin alus nimettiin HMCS Algonquiniksi. Alus muutettiin 1953 tyypin 15 nopeaksi sukellusveneentorjuntafregatiksi viirinumerolla 224.

HMCS Algonquin
HMCS Algonquinin 4,7 tuuman tykki miehistöineen
Aluksen vaiheet
Rakentaja	John Brown and Company, Clydebank
Kölinlasku	8. lokakuuta 1942
Laskettu vesille	2. syyskuuta 1943
Palveluskäyttöön	28. helmikuuta 1944
Poistui palveluskäytöstä	6. helmikuuta 1946
Tekniset tiedot
Uppouma	1 806 t (standardi) 2 091 t (max)
Pituus	111 m
Leveys	10,9 m
Syväys	3 m
Koneteho	40 000 hv
Nopeus	37 solmua (69 km/h)
Miehistöä	180
Aseistus
Aseistus	4 × QF 4,7" Mk XII -tykkiä CP Mk XXII -asennuksena 2 × Bofors 40 mm ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisena Mk IV -asennuksena 2 × Oerlikon 20 mm ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisena Mk V -asennuksena 2 × Oerlikon 20 mm ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina Mk III -asennuksina 8 × 21" (533 mm) torpedoputkea
Infobox OK

Valmistus

Pääartikkeli: V-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 1. syyskuuta 1942 8. hätälaivueessa (engl. 8th Emergency Flotilla) John Brown and Companyltä Clydebankista Glasgowista, missä köli laskettiin 8. syyskuuta, jolloin sen nimenä piti olla HMS Kempenfelt. Nimi kuitenkin vaihdettiin HMS Valentineksi ennen aluksen vesillelaskua 2. syyskuuta 1943. Alus siirrettiin Kanadan laivastolle, joka otti sen palvelukseensa 28. helmikuuta 1944 nimettynä HMCS Algonquiniksi.

Palvelus

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Kotilaivaston 26. hävittäjälaivueeseen. Koeajojen päätyttyä maaliskuussa se siirtyi Scapa Flowhun koulutettavaksi, minkä päätyttyä huhtikuussa alus liittyi laivueeseensa. Alus määrättiin välittömästi Normandian maihinnousuun sijoitettuna itäisen maihinnousuosaston Force J:hin. Se saattoi 6. huhtikuuta HMS Savagen, HMS Wizardin, HMS Wakefulin, ORP Piorunin ja ORP Błyskawican kanssa lentotukialus HMS Furiousia ja HMS Searcheria sekä risteilijä HMS Berwickiä iskettäessä Norjan rannikolla Kristiansundin edustan meriliikenteeseen. Iskussa upotettiin kaksi kauppa-alusta. Operaatiosta vapauduttuaan alus siirtyi laivueensa mukana Kanaaliin alueelle osaksi Force J:tä.

Toukokuun alus osallistui laivueensa kanssa erilaisiin maihinnousuharjoituksiin sekä lopulta kertaukseen, johon osallistui koko itäinen maihinnousuosasto. Kesäkuun alussa se siirtyi Solentiin saamaan ohjeita, joiden perusteella se määrättiin suojaamaan saattuetta J11 yhdessä rannikkotykkiveneiden ja kahden moottoritorpedoveneen kanssa.

Saattue J11, johon kuuluivat maihinnousualus HMS Hilary (Force J:n lippulaiva), kutteri sekä kolme suurta maihinnousun tukilaivaa, lähti 5. kesäkuuta kohti Juno Beachiä, jonka edustalle se saapui seuraavana aamuna. Alus tuki HMCS Siouxin kanssa maihinnousua tykistöllään. Alus osallistui maihinnousun tukemiseen ja suojaamiseen, kunnes se vapautui 27. kesäkuuta operaatiosta palaten laivueensa mukana Kotilaivastoon.

Alus saattoi 10. elokuuta HMS Myngsin, HMS Vigilantin, HMS Verulamin, HMS Volagen, HMS Viragon, HMS Scourgen ja Siouxin kanssa lentotukialus HMS Indefatigablea, saattutukialuksia HMS Trumpeteria ja HMS Nabobia sekä risteilijöitä HMS Kentiä ja HMS Devonshireä osaston iskiessä lähellä Kristiansundin pohjoispuolella olleeseen Gossenin lentokentälle sekä alueen meriliikenteeseen. Alus suojasi 17. elokuuta Kotilaivaston mukana Kuolaan matkannutta saattuetta JW59 sekä osallistui iskuun Norjan vuonoissa piileskelevää Saksan laivaston taistelulaiva Tirpitziä vastaan.

Palveluksen Kotilaivastossa jatkuessa alus saattoi 17. syyskuuta HMS Marnen, HMS Meteorin, HMS Milnen, HMS Musketeerin, HMS Saumarezin, HMS Scorpionin, HMS Venuksen, Verulamin, Volagen ja Siouxin kanssa taistelulaiva HMS Rodneya, risteilijä HMS Diademia, saattuetukialukset HMS Campaniaa ja HMS Strikeria suojattaessa Kuolaan matkannutta saattuetta JW60 sekä sieltä palaavaa saattuetta RA60. Alus erkani 3. lokakuuta saattueesta suojauksen mukana palaten Scapa Flowhun.

Alus saattoi 14. lokakuuta risteilijä HMS Euryaluksen sekä hävittäjien Volagen, Siouxin, Scorpionin ja HMS Serapiksen kanssa saattuetukialuksia Trumpeter ja HMS Fencer, jotka muodostivat operaatio Lycidaksen Norjan rannikon miinoitusosaston Force 9:n. Se saattoi 26. lokakuuta risteilijä HMS Mauritiuksen ja Myngsin, Venuksen, Verulamin, Volagen ja Siouxin kanssa lentotukialus HMS Implacablea iskettäessä Sandnessjoeniin, Bodohön ja Rorvikiin. Iskuissa upotettiin Rorvikissa Saksan laivaston emäalus Karl Meyer.

Alus osallistui 12. marraskuuta Listerfjordissa hyökkäykseen rannikkosaattuetta KS357 vastaan, jolloin kaksi rahtialusta ja viisi niitä saattanutta alusta upotettiin. Se osallistui seuraavaan iskuun Norjan rannikolle Namsoksen pohjoispuolelle Mosjoeniin 27. marraskuuta, jolloin kolme alusta upotettiin. Kaksi upotetuista aluksista kuljetti venäläisiä pakkotyössä olleita sotavankeja, joista monet saivat surmansa. Joulukuussa alus suojasi Kotilaivaston mukana Kuolaan matkanneita ja sieltä palaavia saattueita. Se saattoi 8. joulukuuta lentotukialusosastoa, joka iski Haugesundiin.

Alus liitettiin 1. tammikuuta 1945 Kuolaan matkanneen saattueen JW63 kaukosuojausosastoon, jonka muut alukset olivat Diadem, HMS Vindex, Myngs, HMS Savage, Scourge, Serapis, HMS Zambesi ja HMS Zebra. Alus saapui 8. tammikuuta saattueen mukana Kuolan niemimaalle kohtaamatta vihollista. Se liittyi 11. tammikuuta palaavaan saattueeseen RA63, josta alus erkani 21. tammikuuta saavuttuaan Britteinsaarille. Matkalla ei kohdattu vihollista, mutta myrsky pakotti saattueen hakeutumaan suojaan Färsaarille.

Alus jatkoi palvelustaan Kotilaivastossa, kunnes se palasi maaliskuussa Kanadaan. Huhtikuussa alus määrättiin Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon, mutta ennen lähtöään se siirrettiin Halifaxiin telakalle. Alus ei siten ehtinyt liittymään laivastoon ennen Japanin antautumista. Alus päätettiin 1954 muuttaa sukellusveneentorjuntafregatiksi, jonka työn valmistuttua se jatkoi palvelustaan Kanadan laivastossa. Alus siirrettiin 1960-luvun alussa reserviin. Alus poistettiin palveluksesta 1. huhtikuuta 1970 ja se myytiin romutettavaksi Taiwaniin. Alus lähti 21. huhtikuuta 1971 hinattuna Kanadasta Kaoshiangiin romuttajalle.

Lähteet

• English, John: Obdurate to Daring - British Fleet Destroyers 1941-45. Windsor, Englanti: World Ship Society, 2008. ISBN 978-0-9560769-0-8. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
• Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
• Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941-1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

Viitteet

V-luokan hävittäjät

Royal Navy	HMS Hardy - HMS Venus - HMS Verulam - HMS Vigilant - HMS Virago - HMS Volage
Kanadan laivasto	HMCS Algonquin (ex- HMS Valentine) - HMCS Sioux (ex -HMS Vixen)

Edeltäjä: U-luokka – Seuraaja: W-luokka