HMS Campania (D48)

Tämä artikkeli kertoo toisen maailmansodan aikaisesta Britannian kuninkaallisen laivaston saattuetukialuksesta. HMS Campania oli myös vesilentokoneiden emälaiva.

HMS Campania (viirinumero D48) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Nairana-luokan saattuetukialus toisessa maailmansodassa. Alus piti alun perin olla nopea rahtialus.

HMS Campania
HMS Campania.jpg
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Harland & Wolff, Belfast
Kölinlasku 12. elokuuta 1941
Laskettu vesille 17. kesäkuuta 1943
Palveluskäyttöön 9. helmikuuta 1944
Palveluskäytöstä 30. joulukuuta 1945
Loppuvaihe romutettu 1955
Tekniset tiedot
Uppouma 15 970 t
Pituus 164,59 m
Leveys 21,34 m
Syväys 7,19 m
Koneteho 13 250 bhp
Nopeus 18 solmua
Miehistöä 639
Aseistus
Aseistus 1 × kaksiputkinen 4" (102 mm)/45 QF Mk XVI HA -tykki
4 × neliputkista QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä
8 × kaksiputkista Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä
18 lentokonetta

ValmistusMuokkaa

Shaw Savill & Albion tilasi kylmäkonein varustetun rahtialuksen Harland & Wolffin telakalta Belfastista, missä köli laskettiin telakkanumerolla 676.[1] Amiraliteetti lunasti 29. heinäkuuta 1942 aluksen muutettavaksi saattuetukialukseksi. Alus laskettiin vesille 17. kesäkuuta 1943 ja otettiin palvelukseen 9. helmikuuta 1944. Alus valmistui 7. maaliskuuta.[2]

MuutostyötMuokkaa

Muutostöiden yhteydessä alukselle rakennettiin 156,97 metrin lentokansi, jonka leveys oli 21,34 metriä. Lentokannen vasempaan reunaan valmistui komentosilta, mutta katapulttia ei asennettu. Neljä jarruvaijeria mahdollistivat 15 500 naulan lentokoneen laskeutumisen 60 solmun nopeudella. Aluksen 45 × 34 jalan hissit kykenivät siirtämään 15 000 paunan lentokoneen hangaarista kannelle.[3] Aluksen hangaari oli 60,35 metriä ja sen leveys oli 19,2 metriä. Hangaarin korkeus oli 5,33 metriä. Aluksella oli lentokoneita varten 52 000 gallonaa polttoainetta.[4]

Aluksen konekapasiteetiksi oli suunniteltu viisitoista torpedopommittajaa ja kuusi hävittäjää, mutta käytännössä koneiden määrää oli hieman vähennettävä. Koneille oli aluksella 68 500 paunan, 180 250 paunan normaaliapommia, 58 500 paunan miinapommia, 21 × 18 tuuman torpedoa ja 270 Mk XII -syvyyspommia.[5]

PalvelusMuokkaa

Valmistumisen jälkeisenä päivänä miehistö vei aluksen Clydeen, jossa alkoi kouluttautuminen. Alus palasi 16. huhtikuuta Belfastiin propulsiojärjestelmässä havaittujen vikojen vuoksi. Koulutus saatiin päätökseen 23. toukokuuta.[6]

Alus määrättiin läntisen reitin alueelle, jolloin sille sijoitettiin 813 Naval Air Squadronin Swordfish-, Fulmar- ja Wildcat-koneet. Alus lähti 3. kesäkuuta merelle suojaten saattueita OS79, KMS53, SL160 ja MKS51, minkä jälkeen sillä oli vielä kaksi vastaavaa suojaus tehtävää ennen siirtoa Kotilaivastoon 14. syyskuuta.[6]

Alus lähti 16. syyskuuta Scapa Flow'sta Kotilaivaston mukana merelle operaatio Rigmarolessa suojatakseen Pohjois-Venäjälle matkaavaa saattuetta JW60. Alus lähti 28. syyskuuta Kuolanniemimaalta paluumatkalle suojaten saattuetta RA60. Kaksi päivää myöhemmin alukselta lähtenyt lentokone upotti Saksan laivaston sukellusveneen U-921. Alus saapui 21. lokakuuta Scapa Flow'hun.[6]

Alus osallistui operaatio Hardyyn, jossa miinoitettiin Lepsorevin ja Haarhamsfjordin alueella, yhdessä HMS Trumpeterin ja Kotilaivaston lähettämän osaston kanssa. Alus palasi tehtävän tultua suoritetuksi Scapa Flow'hun 27. lokakuuta.[7]

Alus lähti 1. marraskuuta operaatio Goldeniin suojaten saattuetta JW61A Kuolan niemimaalle. Alukselle oli siirretty ennen lähtöä kolme Fulmar yöhävittäjää. Saattueeseen kuului kaksi kuljetusalusta, joilla kuljetettiin 11 000 puna-armeijan sotavankia takaisin Neuvostoliittoon. Matkalla aluksen koneet ampuivat alas yhden saattuetta seuranneen BV318 koneen.[8]

Kuolan niemimaalta alus lähti 10. marraskuuta paluumatkalle suojaten saattuetta RA61A. Matkalla alus kärsi sään aiheuttamia vaurioita. Kuljetusalukset toivat Britannian kuninkaalliseen laivastoon merimiehiä, jotka kuljettaisivat lainattavia sotalaivoja Kuolan niemimaalle. Matkalla aluksen lentokoneet ampuivat alas toisen BV138 koneen. Alus saapui 27. marraskuuta Scapa Flow'hun.[8]

Alus lähti 30. marraskuuta operaatio Acumeniin suojaten saattuetta JW62 Kuolan niemimaalle, mistä paluumatka alkoi 10. joulukuuta suojaten saattuetta RA62. Aluksen Swordfish koneet lensivät tiedustelulentoja saattueen reitillä. Operaation aikana koneet lensivät kaikkiaan 180 tuntia, joista 70 yöllä. Koneet upottivat 13. joulukuuta sukellusvene U-365:n.[8]

Clyden telakalla alkoi 20. joulukuuta aluksen kunnostus ja alus palasi Scapa Flow'hun 16. tammikuuta 1945. Lyhyen koulutus- ja lepojakson jälkeen alus sekä HMS Premier ja HMS Nairana lähtivät 28. tammikuuta operaatio Windediin, joka oli yöllinen hyökkäys Vaagson meriliikennettä vastaan. Operaatiota varten aluksen laivueeseen liitettiin neljä Wildcatia. Operaatiossa upotettiin kolme norjalaista kalastaja-alusta Rovdafjordissa.[9]

Operaatio Hotbediin alus lähti 3. helmikuuta suojaten saattueen JW64 Kuolan niemimaalle, mistä paluumatka alkoi 17. helmikuuta suojaten saattuetta RA64. Aluksen koneet lensivät kaikkiaan 75 tuntia, joista 17 yöllä. Alus saapui 1. maaliskuuta Clydeen, missä se siirrettiin telakalle kunnostettavaksi.[10]

Alus lähti 12. maaliskuuta operaatio Scottishissa Kuolan niemimaalle suojaten saattuetta JW65. Kuolan niemimaalta alus lähti 23. maaliskuuta paluumatkalle suojaten saattuetta RA65. Aluksen koneet lensivät operaation aikana 87 tuntia, joista 19 yöllä. Palattuaan alus siirtyi 7. huhtikuuta Clyden telakalle.[10]

Telakalta lähtiessään 5. kesäkuuta alus osui telakkaan ja se otettiin 10. kesäkuuta Lontoossa telakalle vaurioiden korjaamiseksi. Telakalta vapauduttuaan alus liitettiin 11. elokuuta Noren alueen alaisuuteen kuljettamaan joukkoja.[10]

Devonportista alus lähti 9. syyskuuta Trinidadiin eikä alukselle ollut sijoitettu ensimmäistäkään lentokonetta joukkojen siirron maksimoimiseksi. Alus teki vielä toisen matkan Trinidadiin, mistä se palasi Clydeen. Alus siirrettiin 10. joulukuuta Devonportiin varastojen tyhjentämiseksi. Alus siirrettiin Rosythiin miehittämättömään reserviin 30. joulukuuta.[11]

 
Alus Festival of Britain liputettuna

Vuonna 1947 suunniteltiin aluksen muuttamista Royal Fleet Auxiliarylle lentokoneiden kuljetusalukseksi, mutta suunnitelmaa ei toteutettu. Vuonna 1950 alus muutettiin siviilein miehitetyksi näyttelyalukseksi tukemaan Festival of Britainin toimintaa. Seuraavan vuoden alus kiersi Britteinsaaria.[12]

Vuonna 1952 alus varustettiin esikunta-alukseksi Britannian atomipommien testaamiseen Monte Bello Islandilla Koillis-Australian rannikolla. Lokakuussa testit suoritettiin ja alus palasi 1953 Australiasta, minkä jälkeen se palasi Chathamin reserviin. Alus hinattiin 11. marraskuuta 1955 Blythiin romutettavaksi.[12]

LähteetMuokkaa

  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Poolman, Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Jackson, A. J.: Blackburn Aircraft since 1909. England: Funk & Wagnalls, 1968. (englanniksi)
  • Taylor, H. A.: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7. (englanniksi)
  • Slader, John: The Red Duster at War - A History of the Merchant Navy During the Second World War. Bristol: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Lynch 2012 s. 199
  2. Hobbs 2003 s. 54
  3. Gardiner 1987 s. 24
  4. Hobbs 2003 s. 198
  5. Chesneau, Roger s. 126
  6. a b c Hobbs 2003 s. 54
  7. Hobbs 2003 s. 54-55
  8. a b c Hobbs 2003 s. 55
  9. Hobbs 2003 s. 55-56
  10. a b c Hobbs 2003 s. 56
  11. Hobbs 2003 s. 56-57
  12. a b Hobbs 2003 s. 57