Deltasypressi
Deltasypressi (Glyptostrobus pensilis)[3] on sypressikasvien heimon deltasypressien sukuun kuuluva havupuulaji. Se on vanhan, jo liitukautisista fossiileista tunnetun sukunsa ainoa nykyisin elävä laji. Suurin osa Kaakkois-Aasian jokisuistoissa kasvavan deltasypressin alkuperäisistä elinalueista on nykyään maanviljelykäytössä, ja laji luokitellaan nykyisin äärimmäisen uhanalaiseksi.[1] Lähimpien elävien sukulaistensa suosypressien (Taxodium) tavoin deltasypressi on kausivihanta tai puoliainavihanta havupuu, joka usein pudottaa lehtensä talveksi.[2][4]
| Deltasypressi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Paljassiemeniset Pinophyta |
| Lahko: | Cupressales |
| Heimo: | Sypressikasvit Cupressaceae |
| Alaheimo: | Taxodioideae |
| Suku: | Deltasypressit Glyptostrobus |
| Laji: | pensilis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Kuvaus
muokkaaDeltasypressi on keskikokoinen puu. Se kasvaa yleensä 15–30 metriä korkeaksi ja rungon rinnankorkeusläpimitaltaan enintään 1,2 metriä leveäksi. Runko levenee usein huomattavasti alaosastaan tyveä kohti.[2][4] Oksat haarautuvat rungosta yleensä vaakatasossa. Kaarna on harmahtavan ruskeaa ja halkeilee epäsäännöllisinä suikaleina.[4] Versot ovat eriytyneet pysyviin pitkäversoihin ja talveksi lehtineen variseviin lyhytversoihin.[2]
Lehdet ovat asettuneet kierteisesti. Lyhytversojen lehdet ovat yleensä 8–12 millimetriä pitkiä ja muodoltaan neulasmaisia.[2] Ne kasvavat 1,5–2 millimetrin välein 40–45 asteen kulmassa versoon.[4] Pysyvien pitkäversojen lehdet ovat osin päällekkäisiä, suomumaisia, johteisia ja 1,5–3 millimetriä pitkiä.[4] Deltasypressi on yleensä kausivihanta ja varistaa lehtensä sekä lyhytversonsa talveksi. Lehdet ovat vaaleanvihreitä nuorena ja punaisenruskeita syksyllä ennen varisemistaan.[2]
Puu on yksikotinen ja tuulipölytteinen. Kävyt kasvavat versojen kärjissä.[4] Hedekävyt kasvavat yksivuotisten lyhytversojen kärjissä. Siemenkävyt kasvavat suomulehtisissä pysyvissä oksanhaaroissa.[2] Ne ovat 1,4–2,5 senttimetriä pitkiä ja 0,9–1,5 senttimetriä leveitä sekä muodoltaan munanmuotoisia tai päärynämäisiä.[4] Käpysuomut koostuvat kiinnikasvaneesta emisuomusta ja peitinsuomusta. Ne ovat litteitä ja vastapuikeita. Käpysuomujen keskellä on pieni ota.[2] Suomujen kärjissä on 6–10 käyrää kolmiomaista uloketta.[4]
-
Rungon kuori halkeilee epäsäännöllisinä suikaleina. -
Lehtimuoto vaihtelee suomumaisesta neulasmaiseen versosta riippuen. -
Avautumaton käpy on päärynänmuotoinen. -
Kävyt avautuvat kypsyttyään ennen varisemistaan, toisin kuin suosypresseillä.
Levinneisyys
muokkaaDeltasypressi kasvaa Etelä-Kiinassa, Vietnamissa ja Laosissa. Laji on äärimmäisen uhanalainen, ja suurimman osan jäljellä olevista yksilöistä uskotaan olevan istutettuja.[1] Luonnonvaraisia yksilöitä uskotaan olevan vielä Keski-Vietnamissa Đắk Lắkin maakunnassa sekä Laosissa Bolikhamxain provinssissa.[5] Istutettuna laji on yleinen Etelä-Kiinassa varsinkin Guangdongissa Helmijoen suistossa.[4]
Elinympäristö
muokkaaDeltasypressi kasvaa lähinnä jokisuistoissa vetisessä maaperässä. Lajia esiintyy yleensä vain lähellä merenpinnan tasoa. Se viihtyy aurinkoisella paikalla.[4] Istutettuna se kasvaa usein vetisten riisipeltojen laidoilla.[5]
Käyttö
muokkaaPuuta istutetaan usein Kiinassa ja Vietnamissa kosteille alueille, kuten jokien ja riisipeltojen reunoille suojaamaan tuulelta ja ehkäisemään eroosiota.[4] Lajia käytetään myös koristepuuna monilla lämpimänlauhkeilla ja subtrooppisilla alueilla.[2]
Puuaines on arvostettua rakennustöissä, veistossa sekä huonekalujen ja soitinten valmistuksessa.[2][4] Kaarnasta ja kävyistä saatavia tanniineja käytetään nahan parkitsemiseen ja kankaiden värjäykseen. Juuriston puu on hyvin kevyttä ja siitä valmistetaan korkkia, kohoja ja kellukkeita.[4] Useita kasvin osia on myös perinteisesti käytetty lääkinnässä.[6]
Koska puu on nykyään luonnossa hyvin harvinainen ja koska sitä kasvatetaan lähinnä suojapuuna ja eroosion estämiseksi, puuainesta ei ole nykyään laajalti saatavilla. Puuta saadaan lähinnä luonnostaan kaatuneista puista.[4]
Lähteet
muokkaa- Christopher J. Earle: Glyptostrobus pensilis The Gymnosperm Database. 2011. Viitattu 10.9.2012. (englanniksi)
- Liguo Fu, Yong-fu Yu & Robert R. Mill: Glyptostrobus pensilis Flora of China. eFloras.org. Viitattu 10.9.2012. (englanniksi)
- Leonid V. Averyanov, Ke Loc Phan, Tien Hiep Nguyen, Sinh Khang Nguyen, Tien Vinh Nguyen & Thuy Duyen Pham: Preliminary Observation of Native Glyptostrobus pensilis (Taxodiaceae) Stands in Vietnam. Taiwania, 2009, 54. vsk, nro 3, s. 191–212. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.9.2012. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Glyptostrobus pensilis IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Christopher J. Earle: Glyptostrobus pensilis The Gymnosperm Database. 2011. Viitattu 8.9.2012. (englanniksi)
- ↑ ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkieliset nimet) Suomen Biologian Seura Vanamon putkilokasvien nimistötoimikunta. Viitattu 10.9.2012.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Glyptostrobus pensilis Flora of China. eFloras.org. Viitattu 10.9.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Preliminary Observation of Native Glyptostrobus pensilis (Taxodiaceae) Stands in Vietnam. Taiwania, 2009, 54. vsk, nro 3, s. 191–212. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.9.2012. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Glyptostrobus pensilis - (Staunton.)Koch. Plants for a Future. Arkistoitu 3.4.2017. Viitattu 10.9.2012. (englanniksi)