Karl Koch (kasvitieteilijä)

Karl Heinrich Emil Koch (6. kesäkuuta 1809 Ettersburg lähellä Weimaria – 25. toukokuuta 1879 Berliini) oli saksalainen kasvitieteilijä, joka tunnetaan parhaiten kasvitieteellisistä tutkimusmatkoistaan Kaukasuksella ja Koillis-Turkissa. Nykypäivänä suurin osa hänen kokoelmistaan on kadonnut. Koch tunnetaan myös Saksan ensimmäisenä ammattimaisena puutarha-alan virkamiehenä.

Henkilötiedot
Syntynyt	6. kesäkuuta 1809 Ettersburg, Saksa
Kuollut	25. toukokuuta 1879 (69 vuotta) Berliini, Saksa
Kansalaisuus	saksalainen
Koulutus ja ura
Tutkimusalue	kasvitiede
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Elämäkerta

Karl Koch syntyi 6. kesäkuuta 1809 Ettersburgissa lähellä Weimaria, joka oli tuolloin osa Saksi-Weimarin herttuakuntaa. Hän opiskeli Jenan ja Würzburgin yliopistoissa ja opetti edellisessä yksityisopettajana vuodesta 1834. Vuonna 1836 hänestä tuli apulaisprofessori. Koch teki tutkimusmatkan Etelä-Venäjälle vuosina 1836-38 ja toisen 1843-44. Toisen matkan, jolla hän vieraili myös Vähässä-Aasiassa, Armeniassa, Kaspianmerellä ja Kaukasuksen vuoristossa, tulos oli vuonna 1846 julkaistu teos Wanderungen im Oriente, während der Jahre 1843 und 1844.

Toisen matkansa jälkeen Koch siirtyi Berliinin yliopistoon vuonna 1847, missä hänet myöhemmin nimitettiin apulaisprofessoriksi. Vuoden 1849 alussa hän siirtyi Berliinin kasvitieteelliseen puutarhaan. Samana vuonna hänestä tuli Berliinin puutarhanhoitoyhdistyksen (Verein zur Beförderung des Gartenbau, Preussin valtion laitos) pääsihteeri, jossa virassa hän toimi vuoteen 1872. Hän julkaisi vuosina 1858–1872 yhdistyksen aikakauslehteä nimeltä Wochenschrift für Gärtnerei und Pflanzenkunde. Vuonna 1859 hänet nimitettiin Berliinin maatalousakatemian professoriksi. Koch kuoli Berliinissä 25. toukokuuta 1879.

Kochin virallista auktorilyhennettä K.Koch käytetään henkilöstä kasvitieteellisen nimen yhteydessä.

Teokset

Jo mainittujen matkakertomusten lisäksi Koch kirjoitti mm. kirjat "Reise durch Russland nach dem kaukasischen Isthmus" (Matka Venäjän ja Kaukasian kannaksen läpi, Stuttgart, 1842–43), "Fährtenabdrücke im bunten Sandstein" (yhdessä Ernst Erhard Schmidin kanssa, 1841), "Hortus dendrologicus" (Berliini, 1853–54), "Dendrologie" (Erlangen, 1869–72) ja monia muita. Dendrologie oli kaksiosainen tutkimusretkien tuloksena syntynyt tutkielma puulajeista; teoksen todettiin kuitenkin myöhemmin kärsivän puutteista niin yleisessä jaottelussa kuin tiettyjen lajien erottelussakin.