Ghedi Lönnberg
Ghedi Lönnberg (oik. Lönnberg-Holsti; 30. huhtikuuta 1923 Helsinki – 23. huhtikuuta 2003 Helsinki)[1] oli suomalainen näyttelijä. Hänet tunnettiin moraalisten ristiriitojen kanssa kamppailevien naisten tulkitsijana, hänen tunnetuin elokuvaroolinsa lienee nimiosa Haaviston Leenissä vuodelta 1948. Lönnberg näytteli kaikkiaan yhdeksässä kokoillan elokuvassa ja loi mittavan näyttämöuran Svenska Teaternissa.
| Ghedi Lönnberg | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Ghedi Lönnberg-Holsti |
| Syntynyt | 30. huhtikuuta 1923 Helsinki |
| Kuollut | 23. huhtikuuta 2003 (79 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Paul Holst |
| Näyttelijä | |
| Merkittävät roolit |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Svensk Filmdatabas | |
Varhainen elämä muokkaa
| ” | Hänessä on maalaisen tervettä ja uhkeata kauneutta, mikä sopii hyvin osaan. Hänestä todella uskoo, että hän kykenee hoitamaan suuret taikinat leivinuuniin. Tunneilmauksiinsakin hän saa sisäistä totisuutta. | ” |
– Uusi Suomi -lehden Raoul af Hällström Lönnbergin suorituksesta Kuudennessa käskyssä (1947) | ||
Lönnberg syntyi agronomipariskunta Daniel ja Ethel Lönnbergin perheeseen. Hänellä oli mahdollisuus elokuvauraan jo 12-vuotiaana koulutyttönä, mutta ei saanut isoäidiltään siihen lupaa. Lönnberg valmistui ylioppilaaksi Töölön ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1941 ja ilmoittautui seuraavana syksynä Svenska Teaternin oppilaskouluun.
Ura muokkaa
Äidinkieleltään ruotsinkielinen Lönnberg näytteli opiskelunsa aikana pieniä rooleja Ruotsalaisessa teatterissa ja rintamakiertueilla. Hän siirtyi teatterikoulun päätyttyä ensin Vaasan (1944–1946) ja sitten Turun ruotsalaisen teatterin kaartiin kaudeksi 1946–1947. Helsingissä Lönnbergin maineikkain työ oli Titania William Shakespearen Kesäyön unelmassa. Svenska Teaterniin Lönnberg oli kiinnitettynä 1947–1952 ja 1966–1968, mutta hänen teatteriuransa jatkui vuoteen 1984 asti.
Teatterikoulussa opiskellessaan Lönnberg koekuvattiin SF:n studiossa esittämässä kohtauksia Henrik Ibsenin Nukkekodista. Tuottaja Toivo Särkkä otti häneen myöhemmin yhteyttä, mikä johti sairaanhoitajaoppilas Aino Lahden rooliin Hannu Lemisen elokuvassa Synnin jäljet vuonna 1946. Se on niin kutsuttu ”probleemielokuva”, joka varoittaa sukupuolitaudeista. Lönnberg toisti roolinsa myös elokuvan ruotsinkielisessä versiossa Synd. Suomi-Filmin tuottamassa Aleksis Kivi -elämäkertaelokuvassa ”Minä elän” hän näytteli Charlotte Raata. Särkän ohjaamassa draamassa Suopursu kukkii vuonna 1947 Lönnbergin rooli oli tohtorinna Mirjam Rantala.
Ensimmäisen taiteellisesti merkittävän roolinsa Lönnberg sai Orvo Saarikiven ohjaamassa melodraamassa Kuudes käsky. Hän näytteli nuorta emäntää, Lenteelän Sinikkaa, joka ajautuu suhteeseen naapurin isännän kanssa aviomiehensä ollessa sotarintamalla. Se oli ensimmäinen Lönnbergin tyypillisesti esittämistä vahvoista naisista, jotka kamppailevat yhteiskunnan moraalisten normien ja rakkauselämän ongelmien kanssa. Lönnberg sai osastaan suitsutusta aikalaiskriitikoilta. Vuonna 1948 seurasi Lönnbergin uran tunnetuin rooli, kun talvella astui ensi-iltoihin Haaviston Leeni. Lönnbergin tulkitsema maalaistyttö lähtee etsimään onneaan kaupungista, mutta ajautuukin lukuisiin vaikeuksiin. Rooli oli Lönnbergille taiteellinen voitto; hän vakuutti sekä ulkoisella että sisäisellä tulkinnallaan, ja suoritus sai jälleen kiitosta arvostelijoilta. Hänen arvioitiin näyttelemisen osalta kehittyneen ja kypsyneen, ulkomuotoa taas pidettiin ”harvinaisen filmillisenä”, uhkeaa säteilyvoimaa ja raikasta sensualismia hehkuvana. Seuraavaksi Lönnberg näytteli Sandkullan kartanon tytärtä Särkän romanttisessa komediassa Neljästoista vieras.
Lönnbergin valkokangasura päättyi lähes yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin, viimeisiksi rooleiksi jäivät sivuosat Lemisen elokuvissa Rosvo-Roope (1949) ja Hän tuli ikkunasta (1952), joiden päärooleissa nähtiin Helena Kara ja Tauno Palo. Sen jälkeen Lönnberg siirsi uransa painopisteen teatteriin. Kuusikymmenvuotiaana 1980-luvulla hänet nähtiin vielä parissa televisiotuotannossa, kuten Ylen sarjassa Harjunpää ja kylmä kuolema (1983).
Myöhempi elämä muokkaa
Ghedi Lönnberg oli aviossa anatomian dosentti Paul Holstin kanssa. Hän menehtyi hieman ennen 80-vuotispäiväänsä 23. huhtikuuta 2003.
Filmografia muokkaa
Lähde: [1] |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Ghedi Lönnberg Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 29.1.2018.
Aiheesta muualla muokkaa
- Ghedi Lönnberg Internet Movie Databasessa. (englanniksi)