Gustaf Storgårds
Gustaf Storgårds (11. joulukuuta 1869 Lapinjärvi – 11. marraskuuta 1945 Porvoo) oli suomalainen pappi ja poliitikko. Hänen puolueensa oli Ruotsalainen kansanpuolue.[1]
Storgårds valittiin eduskuntaan vaaleissa 1913 Uudenmaan läänin vaalipiiristä, ja hän toimi kansanedustajana helmikuusta 1914 huhtikuuhun 1917. Hän oli eduskunnan työväenasiainvaliokunnan jäsen. Hän toimi poliittisella urallaan myös Hangon kunnallispolitiikassa, kaupunginvaltuuston jäsenenä ja sen varapuheenjohtajana, sekä presidentin valitsijamiehenä presidentinvaalissa 1925.[1]
Storgårds kävi Porvoon lyseon ja pääsi ylioppilaaksi 1891. Hän ryhtyi opiskelemaan kieliä yliopistossa, mutta siirtyi parin vuoden kuluttua teologian opintojen pariin.[2] Hän suoritti teologisen erotutkinnon vuonna 1896, jona vuonna hänet myös vihittiin papiksi, ja pastoraalitutkinnon vuonna 1899.[1]
Storgårds aloitti pappisuransa Lapinjärven virkaa tekevänä kirkkoherrana vuonna 1897, minkä jälkeen hän työskenteli Ruotsinpyhtään seurakunnan virallisena apulaisena ja virkaa tekevänä kirkkoherrana 1897–1900, Helsingin ruotsalais-suomalaisen seurakunnan kirkkoherran apulaisena 1900, Tenholan kirkkoherran apulaisena 1901, Hämeenlinnan kuritushuoneen ja työvankilan ylimääräisenä pappina 1901–1902 ja Karjaan kappalaisena 1902–1907. Vuonna 1907 hän aloitti Hangon kirkkoherrana, missä tehtävässä toimi vuoteen 1932. Hangon-vuosinaan hän oli myös Raaseporin rovastikunnan lääninrovasti vuosina 1924–1926 ja Porvoon tuomiokapitulin asessori vuosina 1929–1932. Vuonna 1932 hän siirtyi Porvoon tuomiorovastiksi.[1]
Papinuransa ohella Storgårds toimi Länsi-Uudenmaan ruotsalaisen kansanopiston johtajana vuosina 1905–1906, Hangon kansakoulujen virkaa tekevänä tarkastajana vuosina 1907–1908 ja Hangon ruotsalaisen yhteiskoulun uskonnon opettajana vuodesta 1907 vuoteen 1929. Vuonna 1919 hänelle myönnettiin rovastin arvonimi.[1]
Storgårdsin puoliso vuodesta 1906 oli Hulda Josefina Filén.[1] Heidän poikansa, reservin vänrikki Gösta Storgårds (s. 1913), kaatui komppanianpäällikkönä Tervajoella talvisodassa maaliskuussa 1940.[3]