FC Kiffen

urheiluseura Kiffenin jalkapallojaosto

FC Kiffen (alun perin Kronohagens Idrottsförbund eli KIF) on vuonna 1908 perustetun helsinkiläisen urheiluseura Kiffenin jalkapallojaosto. Sen edustusjoukkue pelaa Suomen neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla Kakkosessa.

FC Kiffen
Koko nimi Football Club Kiffen 08 ry[1]
Lempinimet Mustat Hurmurit (ruots. De svarta charmörerna)
Perustettu 27. syyskuuta 1908
Kaupunki Helsinki
Kenttä Töölön pallokenttä
– kapasiteetti 4 000[2]
Sarja Kakkonen
Sarjataso 4.
Värit     
Puheenjohtaja Claus Lindström
Päävalmentaja Edmundo Wify
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
}}
Kolmas peliasu
Mitalit
SM-kilpailu, Mestaruussarja
Kultaa Kultaa 1913, 1915, 1916, 1955
Hopeaa Hopeaa 1961
Pronssia Pronssia 1949, 1956, 1960
Suomen Cup
Hopeaa Hopeaa 1958

Kiffen luetaan yhdeksi Helsingin neljästä suuresta jalkapalloseurasta yhdessä HJK:n, HIFK:n ja HPS:n kanssa. Kiffen on voittanut Suomen mestaruuden neljästi, vuosina 1913, 1915, 1916 ja 1955. Se pelasi Suomen pääsarjassa viimeksi 1978. Edustusjoukkueen lisäksi Kiffenillä on kakkos- ja kolmosjoukkueet sekä lukuisia ikämiesjoukkueita.

Seura on alun perin kotoisin Kruununhaan kaupunginosasta. Se perustettiin vuonna 1908 nimellä Kronohagens Idrottsförbund, mutta jo seuraavana vuonna nimi muutettiin muotoon Kronohagens Idrottsförening. Kutsumanimi Kiffen vaihdettiin viralliseksi nimeksi vuonna 1976. Kiffenin lempinimi on Mustat Hurmurit, joka syntyi seuran jääpallojoukkueen pelimatkalla Ruotsissa vuonna 1926 ja siirtyi myöhemmin käsittämään myös jalkapallojoukkuetta.

Kiffen pelaa kotiottelunsa Töölön pallokentällä. Aiemmin se on pelannut kotipelejään myös muun muassa Helsingin olympiastadionilla.

Historia muokkaa

Ensimmäiset vuosikymmenet muokkaa

 
Helsingin Kisa-Veikot – Kiffen Eläintarhan kentällä 1910-luvulla. Kiffen pelaa mustaa asua edeltäneissä punavihreäraitaisissa paidoissaan.

Kahdeksan koulupoikaa perusti Kronohagens Idrottsförbund -nimisen seuran 27. syyskuuta 1908. Perustamispaikkana toimi Helsingin Kruununhaassa sijainnut, pankinjohtaja Emil Schybergsonin kotitalona toimineen Maneesikatu 2:n kellari, josta tuli samalla seuran ensimmäinen klubihuone. Viralliseksi nimeksi annettiin Kronohagens Idrottsförbund (KIF), ja aluksi seura tunnettiin lisäksi suomenkielisellä nimellä Kruununhaan Urheiluseura (KUS). Jo vuonna 1909 nimi kuitenkin vaihdettiin muotoon Kronohagens Idrottsförening.[3][4]

Ensimmäisen Suomen mestaruutensa KIF saavutti vuonna 1913, kun se voitti finaalissa ÅIFK:n 5–3. Seuraava mestaruus tuli vuonna 1915, kun ÅIFK kaatui jälleen – nyt Töölön pallokentällä 1–0. Voittomaalin viimeisteli neljä minuuttia ennen päätösvihellystä Knut Johansson 1 650 maksaneen katsojan edessä.[5] Kiffenin valtakausi jatkui vuonna 1916, jolloin se voitti kolmannen mestaruutensa. Vuosien 1913–1916 aikana Kiffen ei hävinnyt yhtäkään mestaruusottelua.[6] Vuoden 1916 finaalivastustaja oli jälleen ÅIFK. Ottelun loppulukemat olivat 3–2.[7]

Joukkueen lempinimi Mustat Hurmurit (ruots. De svarta charmörerna) syntyi KIF:n jääpallojoukkueen pelimatkalla Ruotsissa vuoden 1926 alussa. Idrottsbladet-lehden toimittaja Torsten Tegnerin keksimä nimi viittasi joukkueen mustaan asuun, mutta myös yleisöystävälliseen pelityyliin. Vuosien saatossa Mustat Hurmurit -nimi siirtyi myös jalkapallojoukkueen käyttöön.[8]

Jalkapallon sarjajärjestelmä muutettiin cupista sarjamuotoiseksi vuonna 1930. KIF oli mukana heti ensimmäisellä sarjakaudella.[9] Kahdeksan joukkueen sarjassa Kiffen sijoittui kuudenneksi. Joukkue säilyi sarjassa loppukirin ansiosta, sillä neljästä ensimmäisestä ottelusta Kiffen keräsi vain yhden pisteen, mutta kolmesta viimeisestä viisi pistettä. Olof Strömsten oli koko sarjan paras maalintekijä yhdeksällä osumallaan. Kaudella 1931 Kiffen jäi pisteen päähän pronssista. Seuraava kausi 1932 pelattiin kaksinkertaisena sarjana. Kevätkierroksen jälkeen Kiffen oli vahvasti mitalissa kiinni, mutta jäljellä olevat seitsemän ottelua eivät tuottaneet yhtäkään pistettä, ja joukkue putosi sarjasta.[10]

Kaudella 1933 Kiffen ei yltänyt edes B-sarjaan, mutta vuosina 1934–1937 se saavutti siinä keskinkertaisia sijoituksia. Vuonna 1938 Kiffen pääsi lajitteluotteluun, jonka se kuitenkin hävisi KPT:lle, joka nousi. Kauden 1939 päätteeksi Kiffen nousi takaisin pääsarjaan, kun se voitti kaikki sarjaottelunsa maalierolla 85–8 sekä molemmat karsintaottelunsa.[10]

Kaudella 1940–1941 Kiffen säilytti niukasti sarjapaikkansa. Seuraava kausi pelattiin sotatoimien vuoksi vasta 1943–1944. Tuolloin Kiffen sijoittui neljänneksi, pisteen päähän mestarista. Kauden 1946–1947 päätteeksi joukkue putosi Suomensarjaan, mutta nousi heti seuraavan kauden jälkeen takaisin.[10]

Seuran yli 30 vuotta kestänyt mitaliton jakso päättyi kaudella 1949, jolloin se saavutti pronssia.[11] Mestaruus jäi kahden pisteen päähän. Neljästä helsinkiläisjoukkueesta Kiffen oli ainoa, joka säilyi sarjassa; HIFK, HJK ja HPS putosivat.[10]

1950- ja 60-luvut muokkaa

 
Kiffen juhlii vuoden 1955 Suomen mestaruutta Helsingin olympiastadionilla.

Kaudella 1952 Kiffen oli Mestaruussarjan ainoa helsinkiläisjoukkue. Se säilytti sarjapaikkansa kuitenkin vain yhden pisteen turvin.[12] Toistaiseksi viimeisimmän Suomen mestaruutensa seura voitti kaudella 1955.[11] Ennen kauden alkua joukkuetta oli nimitetty muukalaislegioonaksi, eikä sen mahdollisuuksiin uskottu. Kiffenin Yrjö Asikainen oli sarjan paras maalintekijä 12 osumallaan. Seuraavaan kauteen 1956 Kiffen lähti suosikkina, mutta joutui tyytymään pronssiin.[10]

Pääsarjasta Kiffen putosi lopulta historiansa ensimmäisen kerran vuonna 1957, vaikka oli sijoittunut edellisellä kaudella pronssille.[11] Vuonna 1958 Kiffen ylsi Suomen Cupin finaaliin, mutta hävisi KTP:lle 2–4.[11]

KIF nousi takaisin pääsarjaan vuonna 1959.[11] Joukkue palasi mitalikantaan heti seuraavalla kaudella 1960 saavuttaen pronssia.[10] Vuonna 1961 saavutettu hopea on yhä seuran viimeisin SM-mitali.[11] HIFK voitti mestaruuden pisteen erolla. Kaudella 1962 Kiffen oli sarjan voittajasuosikki, mutta se ajautuikin putoamiskamppailuun. Päätöskierroksen vierasvoitto mestari Valkeakosken Hakasta kuitenkin varmisti sarjapaikan.[10]

Kiffen pysyi kansallisen kärjen tuntumassa aina vuoteen 1964 asti, jolloin se voimakkaasti muuttuneena ja syöksykierteeseen ajautuneena putosi takaisin Suomensarjaan.[10][11][13][14] Siinä joukkue joutui ainoana helsinkiläisjoukkueena länsilohkoon, ja edelleen muuttunut joukkue tippui heti perään Maakuntasarjaan.[10][11] Vuonna 1968 Kiffen nousi takaisin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle Suomensarjaan.[11] Saman vuoden syksyllä käynnistyi yhteistyö Herttuan kanssa.[10]

Talousvaikeudet ja hetkellinen uusi tuleminen muokkaa

Vuonna 1973 Kiffen selvityi uuteen I divisioonaan.[10] 1970-luvun ensimmäisen puoliskon aikana Kiffen kuitenkin ajautui talouskriisiin.[15] Jo syksyllä 1973 Kiffenin vuosikokouksessa pohdittiin jalkapallojaoston lopettamista kokonaan.[16] Kun joukkue kauden 1974 päätteeksi putosi II divisioonaan, järjestettiin ”katastrofikokous”, jossa seuran jalkapallotoiminta linjattiin kokonaan uusiksi. Kiffenin hallinnon jäsenistöä uudistettiin, kun manageriksi valittiin kymmenen vuoden takainen valmentaja Gunnar Westerholm ja jalkapallojaoston puheenjohtajaksi palasi Dennis Lindell. Lisäksi joukkueeseen hankittiin paljon uusia pelaajia lähinnä muista helsinkiläisseuroista. Tavoitteeksi asetettiin nousu Mestaruussarjaan kahdessa vuodessa.[15][17]

Kutsumanimi Kiffen vaihdettiin seuran viralliseksi nimeksi vuonna 1976.[11] Vuosista 1975–1976 muodostui Kiffenin uuden tulemisen aika. Vahvistunut joukkue nousi ensin kaudeksi 1976 I divisioonaan, ja pelaajista kunnostautui erityisesti Jarmo Lindahl 20 maalillaan. I divisioonasta Kiffen nousi suoraan Mestaruussarjaan kaudeksi 1977. Jarmo Lindahl teki kaudella 1976 yhteensä 15 maalia ja oli koko I divisioonan paras maalintekijä.[10][18] Gunnar Westerholm jätti valmennuksen suunnitellusti kauden jälkeen ja hänet korvasi Matti Aarni.[19]

Mestaruussarjan kaudella 1977 joukkueessa pelasivat muun muassa Atik Ismail ja Juha Dahllund. Kiffen sijoittui kahdeksanneksi, neljän pisteen päähän pronssista.[11] Kaudeksi 1978 joukkue uudistui rajusti ja putosi I divisioonaan.[10] Lisäksi yleisömäärät olivat laskeneet rajusti, kun joukkue siirtyi pelaamaan kotiottelunsa Helsingin olympiastadionilta Töölön pallokentälle. Tämä heikensi seuran taloutta.[20] Kausilla 1977–1978 kohua herätti Postipankin kanssa solmittu 120 000 markan yhteistyösopimus, joka oli todennäköisesti sen ajan suurin yhteistyösopimus.[21] Visiitti pääsarjassa toi Kiffenille paljon uusia kannattajia, jotka kuitenkin myöhemmin katosivat.[11]

I divisioonan kauteen 1979 Kiffen lähti vähin varoin, sillä mainostajat eivät enää olleet siitä kiinnostuneita. Uudeksi puheenjohtajaksi tuli Ingvar E. F. Qvist ja valmentajaksi Kimmo Silventoinen. Uusia pelaajia hankittiin lähinnä HIFK:sta ja omista junioreista. Nuori joukkue putosi II divisioonaan, kun se keräsi koko kauden aikana vain neljä pistettä.[10][22] Kiffen ei tämän jälkeen ole pelannut kahdella ylimmällä sarjatasolla.[11]

Kakkosen ja Kolmosen väliä muokkaa

I divisioonasta putoamisen jälkeen Kiffen on pelannut Kakkosessa ja Kolmosessa.[23] Kaudella 1982 Kiffen ylsi neljän muun II divisioonan joukkueen kanssa samaan pistemäärään, mutta maalierovertailun vuoksi se ei päässyt edes nousukarsintaan. Kauden 1985 viimeinen ottelu ratkaisi sen, että Kiffen putosi III divisioonaan. Seura ei ollut koskaan aiemmin pelannut yhtä matalalla sarjatasolla. Kaudeksi 1990 Kiffen nousi uudelleen II divisioonaan, mutta putosi heti takaisin neljänneksi korkeimmalle sarjatasolle. Seuraavan kerran Kiffen pelasi Kakkosessa kaudella 1994.[10] Vuonna 1996 Kiffenin jalkapallotoiminnan taustayhtiöksi perustettiin Football Club Kiffen 08 ry.[24]

Mika Helinin valmentamana Kiffen kamppaili Kakkosen kaudella 2010 HIFK:n kanssa lohkovoitosta ja pääsystä Ykkösen karsintoihin. Lopulta useat tasapelit pudottivat sen toiselle sijalle.[25] Kiffen putosi Kolmoseen kauden 2012 päätteeksi.[11] Joukkueen tavoite kaudella 2013 oli nousta heti takaisin Kakkoseen, mutta joukkue jäi FC Espoon jälkeen toiseksi. Palloliitto kuitenkin tarjosi vielä vuoden lopulla Kiffenille paikkaa Kolmosen parhaana lohkokakkosena, koska KTP:n sarjapaikka vapautui. Parin viikon harkinnan jälkeen Kiffen päätti jättää ottamatta paikkaa vastaan. Seura piti riittävän hyvän joukkueen rakentamista muutamassa kuukaudessa ilman hallivuoroja liian kovana haasteena.[26]

Yhtämittaisesti Kakkosessa muokkaa

Kiffen nousi Kakkoseen kaudeksi 2015.[11] Kaudella 2016 Kiffen sijoittui Kakkosessa omassa lohkossaan kuudenneksi.[27] Kaudella 2017 sijoitus oli kahdeksas. Sarjapaikka varmistui viimeisellä kierroksella, kun Kiffen voitti kotonaan sarjakakkosen PEPOn 4–1.[28] Hyökkääjä Cheikh Toure teki Kiffenin 28 maalista yhteensä 16.[11]

Marraskuussa 2017 Kiffen ilmoitti, että sen uusi päävalmentaja on Tommi Lingman, kun joukkuetta viisi kautta valmentanut Timo Salo joutui jättämään tehtävät työkiireiden vuoksi.[29] Kaudella 2018 joukkue sijoittui Kakkosessa lohkonsa yhdeksänneksi ja säilyi viimeisenä joukkueena sarjassa. Pysymisen Kakkosessa mahdollisti päätöskierroksen kotivoitto BK-46:sta.[30]

Viimeksi NJS:aa valmentanut Mako Tukiainen tuli FC Kiffenin uudeksi päävalmentajaksi kaudelle 2019.[31] Joukkue sijoittui A-lohkon kymmenenneksi ja varmisti sarjapaikkansa jälleen viimeisellä kierroksella.[32] Kiffeniä vahvistivat kaudella 2020 muun muassa FC Espoosta tulleet keskikenttäpelaaja Riku Heinonen ja hyökkääjä Samuli Heiska, ja sijoitus A-lohkossa oli viides. Kaudella 2022 Kiffen oli A-lohkon neljäs ja pääsi neljän parhaan joukkueen kesken pelattuun nousukarsintaan.[11]

Kiffenin tavoite kaudella 2023 oli nousu Ykköseen. Vanhan pelaajarungon lisäksi joukkueeseen liittyi kymmenen uutta nuorta pelaajaa, mutta useita tärkeitä pelaajia loukkaantui harjoituskauden aikana. Ensimmäisestä yhdeksästä sarjaottelustaan Kiffen keräsi vain yhdeksän pistettä, ja heinäkuussa seuran hallitus irtisanoi pitkäaikaisen päävalmentajan Mako Tukiaisen. Päävalmentajaksi nostettiin kakkosvalmentaja Juuso Kevari.[33] Otteet parantuivat hetkeksi, mutta kausi päättyi seitsemään peräkkäiseen voitottomaan otteluun. Kiffenin lopullinen sijoitus A-lohkossa oli kymmenes.[11]

Kiffenin päävalmentajaksi kaudelle 2024 nimettiin brasilialaissyntyinen Edmundo Wify.[34]

Muut joukkueet muokkaa

Kiffenillä on vuonna 2023 edustusjoukkueen lisäksi kakkos- ja kolmosjoukkueet, futsal-joukkue ja viisi ikämiesjoukkuetta.[35] Kakkosjoukkue FC Kiffen/2 pelaa Vitosessa ja kolmosjoukkue FC Kiffen/3 Nelosessa.[36][37] FC Kiffen/2 tarjoaa peliaikaa pelaajille, jotka eivät mahdu edustusjoukkueeseen.[38]

Kiffenin ikämiestoiminta käynnistyi vuonna 1994.[11] Ikämiesten SM-kilpailuissa Kiffen oli vuoteen 2023 mennessä saavuttanut 18 mestaruutta, joista ensimmäisen Eerikkilän SM-hallikilpailuista 2002.[39][40]

Naisten joukkue aloitti Mestaruussarjassa kaudella 1980 päästyään sinne karsinnan kautta. Toiminta päättyi kauden 1989 jälkeen.[41]

Kiffenin A-juniorit nousivat vuonna 1986 Mestaruussarjaan mutta putosivat sieltä kaksi vuotta myöhemmin. Vuonna 1990 seuran junioritoiminta itsenäistyi Kiffen Jalkapallojuniorit ry:ksi.[41] Sittemmin junioritoiminta on lakkautettu.[11][42]

Tunnukset muokkaa

Peliasut muokkaa

Syksyllä 1909 Kiffenin jalkapallojoukkue otti käyttöönsä ensimmäiset peliasunsa, johon kuuluivat valkoiset paidat leveällä vaakasuoralla sinisellä raidalla ja tummat housut. Valkoisia paitoja ei kuitenkaan pidetty tarpeeksi värikkäinä. Niinpä uudeksi asuksi valittiin punavihreäraitaiset paidat, siniset housut ja tummanruskeat sukat punavihreillä raidoilla. Siniset housut korvattiin myöhemmin punaisilla. Lopulta vuonna 1931 tehtiin päätös koko seuran kattavasta yhtenäisestä kilpailuasusta, jolloin kaikki Kiffenin joukkueet alkoivat pelata mustissa paidoissa seuran jääpallojoukkueen mukaan, joka oli käyttänyt mustia paitoja jo vuodesta 1914.[43] Elokuussa 2023 pelatussa 115-vuotisjuhlaottelussaan Lahden Reipasta vastaan Kiffen käytti punavihreäraitaisen paidan mukaelmaa.[44][45]

Mustan lisäksi Kiffenin väreihin kuuluu vihreä, jota on käytetty pelipaidoissa esimerkiksi pystyraitana tai hihojen värinä.[46]

Kiffenin musta asu kiellettiin 1980-luvulla muutaman vuoden ajaksi.[46]

Logot muokkaa

Kiffenin merkki otettiin käyttöön vuonna 1910, ja se muistutti pitkälti seuran nykyistä logoa.[43] Pyöreän tunnuksen ympärille lisättiin myöhemmin tammen lehvät sekä kruunu.[47]

Kiffenin kaikki lajijaostot ottivat helmikuussa 2022 käyttöönsä hieman uudistetun logon.[48] Siihen lisättiin vuosiluku 1908, mihin saatiin malli seuran useita vuosikymmeniä aikaisemmin käytössä olleesta logosta.[49] Kiffen halusi nostaa seuran perustamisvuoden paremmin esiin sekä värimuutoksella kunnioittaa värejä, jotka määriteltiin Kiffenin väreiksi seuran satavuotisjuhlissa.[50]

Musiikki muokkaa

Kiffenin eräänlainen tunnuslaulu on Four Cats -yhtyeen ”Suuret setelit”, jota soitetaan joukkueen kotiotteluissa. Kiffenin pelaajat lauloivat sitä jo 1970-luvulla omilla sanoillaan. Edustusjoukkueen maalilaulu on vuodesta 2020 lähtien ollut Black Eyed Peasin, Ozunan ja J. Rey Soulin esittämä ”Mamacita”.[51]

Stadion muokkaa

Pääartikkeli: Töölön pallokenttä
Pallokenttä 2
Pallokenttä 1

Kiffen pelaa kotiottelunsa Töölön pallokentällä. Joukkueen varsinainen kotikenttä on pallokentän luonnonnurmi (Pallokenttä 2), mutta se pelaa toisinaan myös viereisellä tekonurmella (Pallokenttä 1).[11]

Aikoinaan Kiffenin kotiotteluja pelattiin myös Helsingin olympiastadionilla. Joukkue pelasi siellä kotipelin yli 40 vuoden tauon jälkeen 25. elokuuta 2020, kun FC Kiffen kohtasi FC Viikingit. Kyseessä oli ensimmäinen miesten ottelu uudistetulla Olympiastadionilla. Samalla kaudella Töölön pallokentän remontin vuoksi FC Kiffen pelasi kauden kolme viimeistä kotiotteluaan evakossa Talin liikuntapuistossa ja Töölön pallokenttä 6:lla. Kaudella 2022 Kiffen pelasi osan otteluistaan evakossa Brahenkentällä.[11] Kiffen pelasi aiemmin 2000-luvulla Kolmosen kotiotteluitaan Töölön eri pallokenttien lisäksi myös muun muassa Vallilanlaakson kentällä[52] ja Talin liikuntapuistossa[53].

Seuran yleisöennätys on 8 239, joka syntyi vuonna 1962 Mestaruussarjan ottelussa Lahden Reipasta vastaan.[40]

Identiteetti muokkaa

Kiffen luetaan yhdeksi Helsingin neljästä suuresta jalkapalloseurasta yhdessä HJK:n, HIFK:n ja HPS:n kanssa.[54]

Kun Kiffen perustettiin vuonna 1908, helsinkiläisessä jalkapallossa näkyi selkeästi yhteiskunnallista ja kielipoliittista profiloitumista. Kiffenissä kotikieli tai yhteiskuntaluokka eivät kuitenkaan olleet jäsenyyden esteenä, sillä seuran perustajiin kuului sekä suomen- että ruotsinkielisiä henkilöitä.[55] Helsingin muut 1900-luvun alun seurat HJK, IFK, Unitas ja IF Sport eivät sopineet Kiffenin jäsenille, jotka vieroksuivat kuulumista johonkin tiettyyn ryhmään. Alusta asti Kiffeniä pidettiinkin suvaitsevaisena seurana, johon kaikki olivat taustasta riippumatta tervetulleita.[56] Vaikka Kiffenin perustajat olivat Kruununhaan porvareita, kamppailussa suomenruotsalaisten nuorten suosiosta se edusti proletariaattia.[11] Seuran yhteiskunnallisesti avoimen toiminnan haittana oli se, ettei Kiffeniin liittymisellä ollut kielellisiä tai sosiaalisia syitä, minkä myötä siitä alkoi tulla ”ei-kenenkään seura”.[57]

Ensimmäisinä vuosikymmeninään Kiffen oli ruotsinkielinen seura, jossa oli myös suomenkielisiä jäseniä. Suomen kieli kuitenkin yleistyi jatkuvasti, ja sittemmin suomesta on tullut seuran selkeä enemmistökieli.[58] Suomenkielisessä lehdistössä seurasta käytettiin ensimmäisten vuosien aikana nimeä Kruununhaan Urheiluseura (lyhenne KUS) ennen kuin nimi Kiffen yleistyi.[56]

Nimestään huolimatta Kiffen ei ole ollut vuosikymmeniin kruununhakalainen seura, eikä sillä ole 1990- ja 2000-luvuilla ollut enää selkeää kotipaikkaa.[59] Muutoksen myötä seura menetti osan aiemmasta identiteetistään.[56]

Edustusjoukkue 2023 muokkaa

Pelaajat muokkaa

Päivitetty 6. elokuuta 2023.[60]

Nro Paikka Pelaaja
1 M   Axel Anderson
2 P   Pyry Korhonen
4 P   Arttu Mäkinen
5 P   Antti Korhonen
6 K   Emil Lehtinen
7 K   Valtteri Lohi
8 K   Riku Heinonen
9 H   Samuli Heiska
10 H   Mauricio Hopsu
11 H   Eetu Kolu
12 M   Tuukka Niemelä
13 K   Bob Diasonama
14 K   Severi Murto
15 K   Aleksi Hollmén
16 K   Dudu
Nro Paikka Pelaaja
17 K   Tejan Deen
18 K   Peik Koskinen
19 K   Joona Tukiainen
20 H   Reko Räsänen
21 P   Jere Pulkkinen
22 P   Zakaria Osman
23 K   Fesal Mohamed
24 K   Rasmus Ruismäki
24 K   Valtteri Karlsson
25 P   Liam Lokake
26 P   Touko Laakkonen
27 P   Tuomas Saarikko
30 M   Niko Tervonen
32 H   Milot Kastrati

Taustahenkilöt muokkaa

Päivitetty 16. joulukuuta 2023.[61]

  • Päävalmentaja: Edmundo Wify
  • Maalivahtivalmentaja: Seppo Felt
  • Joukkueenjohtaja: Jari Hakala
  • Huoltaja: Teemu Itkonen
  • Puheenjohtaja: Claus Lindström
  • Toiminnanjohtaja: Janne Wikman
  • Manageri: Kimmo Silventoinen
  • Somevastaava: Kristoffer Ilmasti
  • Mediatyöntekijä: Jaakko Jokilahti

Hallitus muokkaa

Football Club Kiffen 08 ry:n hallitus 2023:

  • Kimmo Silventoinen
  • Janne Wikman
  • Claus Lindström
  • Ville Ruoko

[62]

Saavutukset muokkaa

Edustusjoukkue muokkaa

[40]

Ikämiesjoukkueet muokkaa

SM-kilpailujen mestaruudet

  • 35-vuotiaat (7): 2002 (halli), 2006, 2007, 2014, 2015, 2017, 2019
  • 40-vuotiaat (1): 2018
  • 45-vuotiaat (6): 2006, 2009, 2010, 2018, 2019, 2021
  • 50-vuotiaat (2): 2016, 2017
  • 55-vuotiaat (1): 2017
  • 60-vuotiaat (1): 2023

[40]

Merkittävät vuodet muokkaa

 
Kiffenin SM-hopeajoukkue 1961.
  • 1908: Kronohagens Idrottsförbund perustetaan 27. syyskuuta.
  • 1913:   Ensimmäinen SM-kulta.
  • 1914: KIF yhtä pelaajaa lukuun ottamatta edustaa Suomea jalkapallomaaottelussa Ruotsia vastaan Tukholmassa. Ruotsi voittaa 4–3.
  • 1915:   Toinen SM-kulta.
  • 1916:   Kolmas SM-kulta.
  • 1949:   Ensimmäinen SM-pronssi.
  • 1955:   Neljäs SM-kulta.
  • 1956:   Toinen SM-pronssi.
  • 1957:   KIF putoaa Suomensarjaan.
  • 1958: KIF häviää Suomen Cupin finaalissa KTP:lle 2–4.
  • 1959:   KIF nousee Mestaruussarjaan.
  • 1960:   Kolmas SM-pronssi.
  • 1961:   SM-hopea.
  • 1964:   KIF putoaa Suomensarjaan.
  • 1965:   KIF putoaa Maakuntasarjaan.
  • 1968:   KIF nousee Suomensarjaan.
  • 1971:   KIF nousee vasta perustettuun I divisioonaan.
  • 1974:   KIF putoaa II divisioonaan.
  • 1975:   KIF nousee I divisioonaan.
  • 1976:   Kiffen nousee Mestaruussarjaan.
  • 1978:   Kiffen putoaa I divisioonaan.
  • 1979:   Kiffen putoaa II divisioonaan.
  • 1985:   Kiffen putoaa III divisioonaan.
  • 1989:   Kiffen nousee II divisioonaan.
  • 1990:   Kiffen putoaa III divisioonaan.
  • 1993:   Kiffen nousee II divisioonaan.
  • 2004:   Kiffen putoaa Kolmoseen.
  • 2008:   Kiffen täyttää 100 vuotta ja nousee Kakkoseen.
  • 2012:   Kiffen putoaa Kolmoseen.
  • 2014:   Kiffen nousee Kakkoseen.

[11]

Puheenjohtajat muokkaa

  • Ragnar Wickström (1908–1911)
  • Wäinö W. Wickström (1912–1913)
  • Ragnar Wickström (1914–1918)
  • Alex Holmström (1919–1920)
  • Matti Aalto (1921)
  • Ragnar Wickström (1922)
  • Ture Johansson (1923–1930)
  • Georg Silfverblad (1930)
  • Ragnar Wickström (1931–1933)
  • Bertel Ahlfors (1934–1937)
  • Sven Fernelius (1937–1942)
  • Anian Sjöholm (1943)
  • Thorsten Holmström (1944)
  • Anian Sjöholm (1945–1946)
  • Thorsten Holmström (1947–1948)
  • G-A. Ahrenberg (1949)
  • Kurt Karlsson (1950)
  • Thorsten Holmström (1951–1953)
  • Dennis Lindell (1959–1966)

  • Lars Lampi (1967)
  • Knud Heinrichsen (1967–1968)
  • Dennis Lindell (1969)
  • Bjarne Lindgren (1970)
  • Göran Wallén (1971)
  • Leo Mikander (1972–1974)
  • Dennis Lindell (1975–1978)
  • Timo Huotinen (1978) (vt.)
  • Ingvar E. F. Qvist (1979)
  • Timo Huotinen (1980)
  • Tapio Hakala (1981–1990)
  • Timo Huotinen (1991–1995)
  • Seppo Luhtala (1996–1997)
  • Timo Huotinen (1998)
  • Henrik Lindström (1999–2004)
  • Ulla Huotinen (2005)
  • Timo Huotinen (2006–2007)
  • Henrik Lindström (2008)
  • Claus Lindström (2023–)[63]

[24]

Tilastot muokkaa

Sarjasijoituksia muokkaa

Kausi Sarja Sija O V T H TM–PM P
2015[64] Kakkonen (itälohko) 6. 24 9 6 9 24–30 33
2016[27] Kakkonen (lohko B) 6. 22 9 4 9 31–31 31
2017[28] Kakkonen (lohko A) 8. 22 7 5 10 28–32 26
2018[30] Kakkonen (lohko B) 9. 22 6 7 9 17–26 25
2019[65] Kakkonen (lohko A) 10. 22 5 7 10 18–37 22
2020[66] Kakkonen (lohko A) 5. 17 8 5 4 25–17 29
2021[67] Kakkonen (lohko A) 6. 22 8 5 9 29–37 29
2022[68] Kakkonen (lohko A) 4. 25 10 10 5 45–27 40
2023[69] Kakkonen (lohko A) 10. 22 7 5 10 21–33 26

Kotiotteluiden yleisömääriä muokkaa

Kausi Sarja Keskiarvo Yhteensä Suurin
2016 Kakkonen 71[70] 783[70] 109 (FC Espoo, 8.7.)[71]
2017 Kakkonen 103[72] 1 133[72] 250 (FC KTP, 8.8.)[73]
2018 Kakkonen 90[74] 995[74] 200 (HIFK/2, 9.9.)[a][76]
2019 Kakkonen 90[77] 992[77] 122 (MP, 30.7.)[78]
2020 Kakkonen 263[79] 2 107[79] 1 111 (FC Viikingit, 25.8.)[b][81]
2021 Kakkonen 116[82] 1 276[82] 209 (PEPO, 25.7.)[83]
2022 Kakkonen 196[84] 2 153[84] 287 (PPJ, 28.7.)[85]
2023 Kakkonen 253[86] 2 780[86] 327 (Reipas, 19.8.)[c][88]

Katso myös muokkaa

Huomautukset muokkaa

  1. Kiffenin 110-vuotisjuhlaottelu.[75]
  2. Ottelu pelattiin Helsingin olympiastadionilla.[80]
  3. Kiffenin 115-vuotisjuhlaottelu.[87]

Lähteet muokkaa

  • Alaja, Erkki: Bollis – Töölön pallokentän 100 vuotta. Porvoo: Teos, 2015. ISBN 978-951-851-574-1.
  • Kumpulainen, Harri: Jalkapallopääkaupunki – Kertomus helsinkiläisestä jalkapallosta. Helsinki: Markkinointiviestintä Kärki, 2014. ISBN 978-952-67796.
  • Wallén, Göran & Huotinen, Timo & Alaja, Erkki: Mustat Hurmurit – De svarta charmörerna. Gummerus, 2008. ISBN 978-952-92-4369-3.

Viitteet muokkaa

  1. Yhteystiedot - FC Kiffen 08 FC Kiffen. Viitattu 7.6.2016.
  2. FC Kiffen 08 - Stadium - Töölön Pallokenttä - Transfermarkt Transfermarkt.com. Viitattu 8.5.2023. (englanniksi)
  3. Alaja: s. 31.
  4. Tästä löydät Urheilutiedon SM-kisakysymysten oikeat vastaukset 23.5.2011. Ilta-Sanomat. Viitattu 15.5.2017.
  5. Alaja: s. 42.
  6. Alaja: s. 49.
  7. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 168. Otava, 1970.
  8. Alaja: s. 72.
  9. Alaja: s. 101.
  10. a b c d e f g h i j k l m n o Wallén, Göran: Vuoristorata Kiffenille tuttu. Mustat Hurmurit 2016 – Kiffen kausijulkaisu 2016, 2016.
  11. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Historia - FC Kiffen 08 FC Kiffen. Viitattu 6.5.2023.
  12. Alaja: s. 171.
  13. Kumpulainen: s. 56.
  14. Alaja: s. 213.
  15. a b Alaja: s. 234.
  16. Wallén & al: 80.
  17. Wallén & al: 81.
  18. Alaja: s. 253.
  19. Wallén & al: 82.
  20. Wallén & al: s. 83.
  21. Alaja: s. 254.
  22. Wallén & al: s. 83–84.
  23. Kumpulainen: s. 57.
  24. a b Wallén & al.: s. 174.
  25. Silventoinen, Kimmo: Kiffen Kakkosessa 2011 – pääkirjoitus. Kiffen – Kausijulkaisu 2011, 2011, s. 7.
  26. Silventoinen, Kimmo: Pääkirjoitus: Nousun paikka?. Kiffen – Kausijulkaisu 2014, 2014, s. 7.
  27. a b FC Kiffen sijottui kuudenneksi FC Kiffen. Viitattu 10.5.2017.
  28. a b FC Kiffen varmisti sarjapaikan ottamalla makean kotivoiton Lappeenrannan PePosta Fckiffen.fi. 30.9.2017. FC Kiffen 08 ry. Viitattu 1.12.2017.
  29. Kiffenille uusi päävalmentaja 28.11.2017. FC Kiffen. Viitattu 1.12.2017.
  30. a b FC Kiffen varmisti sarjapaikan kotivoitolla Fckiffen.fi. 29.9.2018. FC Kiffen 08 ry. Viitattu 3.10.2018.
  31. Kiffenin uusi päävalmentaja Fckiffen.fi. 25.11.2018. FC Kiffen 08 ry. Viitattu 3.1.2019.
  32. Klubi 04 vastaan paikallisottelussa Kiffen taisteli Telia Areenalla tärkeän pisteen Klubia vastaa säilyttäen sarjapaikan Fckiffen.fi. 5.10.2019. FC Kiffen 08 ry. Viitattu 6.10.2019.
  33. Silventoinen, Kimmo: FC Kiffenin edustusjoukkue v. 2023. Kiffen 115 vuotta -juhlajulkaisu, 2023.
  34. Edmundo Wify uudeksi päävalmentajaksi Fckiffen.fi. 14.12.2023. FC Kiffen 08 ry. Viitattu 16.12.2023.
  35. Muut joukkueet - FC Kiffen Fckiffen.fi. FC Kiffen 08. Viitattu 1.11.2023.
  36. Kiffen/2 - FC Kiffen Fckiffen.fi. FC Kiffen. Viitattu 10.1.2021.
  37. Kiffen/3 - FC Kiffen Fckiffen.fi. FC Kiffen. Viitattu 10.1.2021.
  38. Jokilahti, Jaakko: Jokainen kausi on ainutlaatuinen. Kiffen – Kausijulkaisu 2019, 2019, s. 25.
  39. Huotinen, Timo: Kiffenin ikämiestoiminta Suomen huipulla. Kiffen – Kausijulkaisu 2019, 2019, s. 22–23.
  40. a b c d Saavutukset Fckiffen.fi. FC Kiffen. Viitattu 2.11.2023.
  41. a b Poimintoja Kiffenin vaiheista (Jalkapallo). Kiffen – Jalkapallokausi 2007, 2007, s. 20.
  42. Perttilä, Jaakko: Vihreät jääkärit ja Mustat hurmurit: Yhteensä 200 vuotta helsinkiläistä jalkapalloa Helsingin Sanomat. 5.9.2013. Viitattu 1.3.2022.
  43. a b Wallén & al.: s. 21.
  44. Kiffen 1908 -retropaita Fckiffen.fi. 10.6.2023. FC Kiffen. Viitattu 20.8.2023.
  45. Reipas kaatui 115-vuotisjuhlaottelussa Fckiffen.fi. 20.8.2023. FC Kiffen. Viitattu 20.8.2023.
  46. a b Kiffenin viisi väriä. Kiffen 115 vuotta -juhlajulkaisu, 2023.
  47. Graafinen ohjeistus 2022 (PDF) Fckiffen.fi. FC Kiffen. Viitattu 12.5.2023.
  48. Kiffen uudisti logonsa 10.2.2022. FC Kiffen. Arkistoitu 24.2.2022. Viitattu 24.2.2022.
  49. Jokilahti, Jaakko: Tasaisesti eteenpäin. Kiffen – Kausijulkaisu 2022, 2022, s. 26.
  50. Wikman, Janne: Oikeaan suuntaan mennään. Kiffen – Kausijulkaisu 2022, 2022, s. 22.
  51. Jokilahti, Jaakko: Mitä Bollis soittaa. Kiffen 115 vuotta -juhlajulkaisu, 2023.
  52. Ottelut kaudella 2008. FC Kiffen – Kausijulkaisu 2008, 2008, s. 3.
  53. Kiffenin sarjaohjelma Kolmonen 2014. Kiffen – Kausijulkaisu 2014, 2014, s. 3.
  54. Spelbok 3: Näin pelaa HIFK – filosofia identiteetin takana 2010. HIFK Fotboll. Viitattu 18.9.2017.
  55. Alaja: s. 57.
  56. a b c Wallén & al.: s. 19.
  57. Wallén & al.: s. 19–20.
  58. Wallén & al.: s. 9.
  59. Kumpulainen: s. 47.
  60. Mustat Hurmurit 2023 Fckiffen.fi. FC Kiffen. Viitattu 6.5.2023.
  61. Valmennus ja taustat 2024 - FC Kiffen Fckiffen.fi. FC Kiffen. Viitattu 16.12.2023.
  62. Hallitus 2023 Fckiffen.fi. FC Kiffen. Viitattu 6.6.2023.
  63. Uusia Mustia Hurmureita aateloitu Fckiffen.fi. 28.9.2023. FC Kiffen. Viitattu 2.11.2023.
  64. Summary - Kakkonen - Finland - 2015 Soccerway.com. Viitattu 14.6.2019. (englanniksi)
  65. Kakkonen 2019 - lohko A Palloliitto.fi. Suomen Palloliitto. Arkistoitu 24.10.2021. Viitattu 6.10.2019.
  66. Kakkonen 2020 - lohko A Palloliitto.fi. Suomen Palloliitto. Arkistoitu 6.8.2021. Viitattu 8.11.2020.
  67. Kakkonen 2021: Tilastot - Lohko A Palloliitto.fi. Suomen Palloliitto. Arkistoitu 24.10.2021. Viitattu 24.10.2021.
  68. Miesten Kakkonen 2022 - Jatkosarja / Lohko A Palloliitto.fi. Suomen Palloliitto. Viitattu 22.10.2022.
  69. Miesten Kakkonen 2023 Palloliitto.fi. Suomen Palloliitto. Viitattu 29.10.2023.
  70. a b Kakkonen - Group B - Attendance figures 2016 Transfermarkt.co.uk. Viitattu 8.5.2023.
  71. FC Kiffen 08 - Schedule 2016 - Transfermarkt Transfermarkt.co.uk. Viitattu 8.5.2023. (englanniksi)
  72. a b Kakkonen - Group B - Attendance figures 2017 Transfermarkt.co.uk. Viitattu 8.5.2023. (englanniksi)
  73. FC Kiffen 08 - Schedule 2017 - Transfermarkt Transfermarkt.co.uk. Viitattu 8.5.2023. (englanniksi)
  74. a b Kakkonen - Group B - Attendance figures 2018 Transfermarkt.co.uk. Viitattu 8.5.2023. (englanniksi)
  75. Kiffenin 110-vuotisjuhlaottelu FC Kiffen - HIFK/2 pelataan 9.9. Bolliksella! Twitter. 17.8.2018. FC Kiffen. Viitattu 8.5.2023.
  76. FC Kiffen 08 - Schedule 2018 - Transfermarkt Transfermarkt.co.uk. Viitattu 8.5.2023. (englanniksi)
  77. a b Kakkonen - Group A - Attendance figures 2019 Transfermarkt.co.uk. Viitattu 8.5.2023. (englanniksi)
  78. FC Kiffen 08 - Schedule 2019 - Transfermarkt Transfermarkt.co.uk. Viitattu 8.5.2023. (englanniksi)
  79. a b Kakkonen - Group A - Attendance figures 2019 Transfermarkt.co.uk. Viitattu 8.5.2023. (englanniksi)
  80. Upea paluu Stadikalle Fckiffen.fi. 25.8.2020. Viitattu 8.5.2023. (englanniksi)
  81. FC Kiffen 08 - Schedule 2020 - Transfermarkt Transfermarkt.co.uk. Viitattu 8.5.2023. (englanniksi)
  82. a b Kakkonen - Group A - Attendance figures 2021 Transfermarkt.co.uk. Viitattu 8.5.2023. (englanniksi)
  83. FC Kiffen 08 - Schedule 2021 - Transfermarkt Transfermarkt.co.uk. Viitattu 8.5.2023. (englanniksi)
  84. a b Kakkonen - Group A - Attendance figures 2022 Transfermarkt.co.uk. Viitattu 8.5.2023. (englanniksi)
  85. FC Kiffen 08 - Schedule 2022 - Transfermarkt Transfermarkt.co.uk. Viitattu 8.5.2023. (englanniksi)
  86. a b Kakkonen - Group A - Attendance figures 2023 Transfermarkt.co.uk. Viitattu 4.10.2023. (englanniksi)
  87. Reipas kaatui 115-vuotisjuhlaottelussa Fckiffen.fi. 20.8.2023. FC Kiffen. Viitattu 4.10.2023.
  88. FC Kiffen 08 - Schedule 2023 - Transfermarkt Transfermarkt.co.uk. Viitattu 4.10.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa