Avaa päävalikko

FC Kiffen

urheiluseura Kiffenin jalkapallojaosto

FC Kiffen (alun perin Kronohagens Idrottsförbund eli KIF) on vuonna 1908 perustetun helsinkiläisen urheiluseura Kiffenin jalkapallojaosto. Se luetaan yhdeksi Helsingin neljästä suuresta jalkapalloseurasta yhdessä HJK:n, HIFK:n ja HPS:n kanssa. Kiffen on voittanut Suomen mestaruuden neljästi, vuosina 1913, 1915, 1916 ja 1955. Se pelasi Suomen pääsarjassa viimeksi 1978. Kaudella 2018 FC Kiffen pelasi maan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Kakkosessa. Edustusjoukkueen lisäksi Kiffenillä on kakkos- ja kolmosjoukkueet sekä lukuisia ikämiesjoukkueita.

FC Kiffen
KIF logo.png
Koko nimi Football Club Kiffen 08 ry[1]
Lempinimet Mustat Hurmurit (ruots. De svarta charmörerna)
Perustettu 27. syyskuuta 1908 (110 vuotta sitten)
Kaupunki Helsinki
Kenttä Töölön pallokenttä
– kapasiteetti 3 000
Sarja Kakkonen
Sarjataso 3.
Värit     
Puheenjohtaja Henrik Lindström
Päävalmentaja Mako Tukiainen
Kotipeliasu
Vieraspeliasu
Mitalit
SM-kilpailu, Mestaruussarja
Kultaa Kultaa 1913, 1915, 1916, 1955
Hopeaa Hopeaa 1961
Pronssia Pronssia 1949, 1956, 1960
Suomen Cup
Hopeaa Hopeaa 1958

Seura on alun perin kotoisin Kruununhaan kaupunginosasta. Se perustettiin vuonna 1908 nimellä Kronohagens Idrottsförbund, mutta jo seuraavana vuonna nimi muutettiin muotoon Kronohagens Idrottsförening. Kutsumanimi Kiffen vaihdettiin viralliseksi nimeksi vuonna 1976. Kiffenin lempinimi on Mustat Hurmurit, joka syntyi seuran jääpallojoukkueen pelimatkalla Ruotsissa vuonna 1926 ja siirtyi myöhemmin käsittämään myös jalkapallojoukkuetta.

Kiffen pelaa kotiottelunsa Töölön pallokentällä. Se on pelannut kotipelejään myös Pukinmäen liikuntapuistossa.

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

Ensimmäiset vuosikymmenetMuokkaa

 
Helsingin Kisa-Veikot – Kiffen Eläintarhan kentällä 1910-luvulla. Kiffen pelaa mustaa asua edeltäneissä punavihreäraitaisissa paidoissaan.

Kahdeksan koulupoikaa perusti Kronohagens Idrottsförbund -nimisen seuran 27. syyskuuta 1908. Perustamispaikkana toimi Helsingin Kruununhaassa sijainnut, pankinjohtaja Emil Schybergsonin kotitalona toimineen Maneesikatu 2:n kellari, josta tuli samalla seuran ensimmäinen klubihuone. Viralliseksi nimeksi annettiin Kronohagens Idrottsförbund (KIF), ja aluksi seura tunnettiin lisäksi suomenkielisellä nimellä Kruununhaan Urheiluseura (KUS). Jo vuonna 1909 nimi kuitenkin vaihdettiin muotoon Kronohagens Idrottsförening.[2][3]

Ensimmäisen Suomen mestaruutensa KIF saavutti vuonna 1913, kun se voitti finaalissa ÅIFK:n 5–3. Seuraava mestaruus tuli vuonna 1915, kun ÅIFK kaatui jälleen – nyt Töölön pallokentällä 1–0. Voittomaalin viimeisteli neljä minuuttia ennen päätösvihellystä Knut Johansson 1 650 maksaneen katsojan edessä.[4] Kiffenin valtakausi jatkui vuonna 1916, jolloin se voitti kolmannen mestaruutensa. Vuosien 1913–1916 aikana Kiffen ei hävinnyt yhtäkään mestaruusottelua.[5] Vuoden 1916 finaalivastustaja oli jälleen ÅIFK. Ottelun loppulukemat olivat 3–2.[6]

Joukkueen lempinimi Mustat Hurmurit (ruots. De svarta charmörerna.) syntyi KIF:n jääpallojoukkueen pelimatkalla Ruotsissa vuoden 1926 alussa. Idrottsbladet-lehden toimittaja Torsten Tegnerin keksimä nimi viittasi joukkueen mustaan asuun, mutta myös yleisöystävälliseen pelityyliin. Vuosien saatossa Mustat Hurmurit -nimi siirtyi myös jalkapallojoukkueen käyttöön.[7]

Jalkapallon sarjajärjestelmä muutettiin cupista sarjamuotoiseksi vuonna 1930. KIF oli mukana heti ensimmäisellä sarjakaudella.[8] Kahdeksan joukkueen sarjassa Kiffen sijoittui kuudenneksi. Joukkue säilyi sarjassa loppukirin ansiosta, sillä neljästä ensimmäisestä ottelusta Kiffen keräsi vain yhden pisteen, mutta kolmesta viimeisestä viisi pistettä. Olof Strömsten oli koko sarjan paras maalintekijä yhdeksällä osumallaan. Kaudella 1931 Kiffen jäi pisteen päähän pronssista. Seuraava kausi 1932 pelattiin kaksinkertaisena sarjana. Kevätkierroksen jälkeen Kiffen oli vahvasti mitalissa kiinni, mutta jäljellä olevat seitsemän ottelua eivät tuottaneet yhtäkään pistettä, ja joukkue putosi sarjasta.[9]

Kaudella 1933 Kiffen ei yltänyt edes B-sarjaan, mutta vuosina 1934–1937 se saavutti siinä keskinkertaisia sijoituksia. Vuonna 1938 Kiffen pääsi lajitteluotteluun, jonka se kuitenkin hävisi KPT:lle, joka nousi. Kauden 1939 päätteeksi Kiffen nousi takaisin pääsarjaan, kun se voitti kaikki sarjaottelunsa maalierolla 85–8 sekä molemmat karsintaottelunsa.[9]

Kaudella 1940–1941 Kiffen säilytti niukasti sarjapaikkansa. Seuraava kausi pelattiin sotatoimien vuoksi vasta 1943–1944. Tuolloin Kiffen sijoittui neljänneksi, pisteen päähän mestarista. Kauden 1946–1947 päätteeksi joukkue putosi Suomensarjaan, mutta nousi heti seuraavan kauden jälkeen takaisin.[9]

Seuran yli 30 vuotta kestänyt mitaliton putki päättyi kaudella 1949, jolloin se saavutti pronssia.[10] Mestaruus jäi kahden pisteen päähän. Neljästä helsinkiläisjoukkueesta Kiffen oli ainoa, joka säilyi sarjassa; HIFK, HJK ja HPS putosivat.[9]

1950- ja 60-luvutMuokkaa

Kaudella 1952 Kiffen oli Mestaruussarjan ainoa helsinkiläisjoukkue. Se säilytti sarjapaikkansa kuitenkin vain yhden pisteen turvin.[11] Toistaiseksi viimeisimmän Suomen mestaruutensa seura voitti kaudella 1955.[10] Ennen kauden alkua joukkuetta oli nimitetty muukalaislegioonaksi, eikä sen mahdollisuuksiin uskottu. Kiffenin Yrjö Asikainen oli sarjan paras maalintekijä 12 osumallaan. Seuraavaan kauteen 1956 Kiffen lähti suosikkina, mutta joutui tyytymään pronssiin.[9]

Pääsarjasta Kiffen putosi lopulta historiansa ensimmäisen kerran vuonna 1957, vaikka oli sijoittunut edellisellä kaudella pronssille.[10] Vuonna 1958 Kiffen ylsi Suomen Cupin finaaliin, mutta hävisi KTP:lle 2–4.[10]

KIF nousi takaisin pääsarjaan vuonna 1959.[10] Joukkue palasi mitalikantaan heti seuraavalla kaudella 1960 saavuttaen pronssia.[9] Vuonna 1961 saavutettu hopea on yhä seuran viimeisin SM-mitali.[10] HIFK voitti mestaruuden pisteen erolla. Kaudella 1962 Kiffen oli sarjan voittajasuosikki, mutta se ajautuikin putoamiskamppailuun. Päätöskierroksen vierasvoitto mestari Valkeakosken Hakasta kuitenkin varmisti sarjapaikan.[9]

Kiffen pysyi kansallisen kärjen tuntumassa aina vuoteen 1964 asti, jolloin se voimakkaasti muuttuneena ja syöksykierteeseen ajautuneena putosi takaisin Suomensarjaan.[9][10][12][13] Siinä joukkue joutui ainoana helsinkiläisjoukkueena länsilohkoon, ja edelleen muuttunut joukkue tippui heti perään Maakuntasarjaan.[9][10] Vuonna 1968 Kiffen nousi takaisin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle Suomensarjaan.[10] Saman vuoden syksyllä käynnistyi yhteistyö Herttuan kanssa.[9]

Talousvaikeudet ja hetkellinen uusi tuleminenMuokkaa

Vuonna 1973 Kiffen selvityi uuteen I divisioonaan.[9] 1970-luvun ensimmäisen puoliskon aikana Kiffen kuitenkin ajautui talouskriisiin.[14] Jo syksyllä 1973 Kiffenin vuosikokouksessa pohdittiin jalkapallojaoston lopettamista kokonaan.[15] Kun joukkue kauden 1974 päätteeksi putosi II divisioonaan, järjestettiin ”katastrofikokous”, jossa seuran jalkapallotoiminta linjattiin kokonaan uusiksi. Kiffenin hallinnon jäsenistöä uudistettiin, kun manageriksi valittiin kymmenen vuoden takainen valmentaja Gunnar Westerholm ja jalkapallojaoston puheenjohtajaksi palasi Dennis Lindell. Lisäksi joukkueeseen hankittiin paljon uusia pelaajia lähinnä muista helsinkiläisseuroista. Tavoitteeksi asetettiin nousu Mestaruussarjaan kahdessa vuodessa.[14][16]

Kutsumanimi Kiffen vaihdettiin seuran viralliseksi nimeksi vuonna 1976.[10] Vuosista 1975–1976 muodostui Kiffenin uuden tulemisen aika. Vahvistunut joukkue nousi ensin kaudeksi 1976 I divisioonaan, ja pelaajista kunnostautui erityisesti Jarmo Lindahl 20 maalillaan. I divisioonasta Kiffen nousi suoraan Mestaruussarjaan kaudeksi 1977. Jarmo Lindahl teki kaudella 1976 yhteensä 15 maalia, ja oli koko I divisioonan paras maalintekijä.[9][17] Gunnar Westerholm jätti valmennuksen suunnitellusti kauden jälkeen ja hänet korvasi Matti Aarni.[18]

Mestaruussarjan kaudella 1977 joukkueessa pelasi muun muassa Atik Ismail,[10] ja mitali oli lähellä.[9] Kaudeksi 1978 joukkue uudistui rajusti ja putosi I divisioonaan.[9] Lisäksi yleisömäärät olivat laskeneet rajusti, kun joukkue siirtyi pelaamaan kotiottelunsa Helsingin olympiastadionilta Töölön pallokentälle. Tämä heikensi seuran taloutta.[19] Kausilla 1977–1978 kohua herätti Postipankin kanssa solmittu 120 000 markan yhteistyösopimus, joka oli todennäköisesti sen ajan suurin yhteistyösopimus.[20] Visiitti pääsarjassa toi Kiffenille paljon uusia kannattajia, jotka kuitenkin myöhemmin katosivat.[10]

I divisioonan kauteen 1979 Kiffen lähti vähin varoin, sillä mainostajat eivät enää olleet siitä kiinnostuneita. Uudeksi puheenjohtajaksi tuli Ingvar E. F. Qvist ja valmentajaksi Kimmo Silventoinen. Uusia pelaajia hankittiin lähinnä HIFK:sta ja omista junioreista. Nuori joukkue putosi II divisioonaan, kun se keräsi koko kauden aikana vain neljä pistettä.[9][21] Kiffen ei tämän jälkeen ole pelannut kahdella ylimmällä sarjatasolla.[10]

Kakkosen ja Kolmosen väliäMuokkaa

Mestaruussarjasta putoamisen jälkeen Kiffen on pelannut Kakkosessa ja Kolmosessa.[22] Kaudella 1982 Kiffen ylsi neljän muun II divisioonan joukkueen kanssa samaan pistemäärään, mutta maalierovertailun vuoksi se ei päässyt edes nousukarsintaan. Kauden 1985 viimeinen ottelu ratkaisi sen, että Kiffen putosi III divisioonaan. Seura ei ollut koskaan aiemmin pelannut yhtä matalalla sarjatasolla. Kaudeksi 1990 Kiffen nousi uudelleen II divisioonaan, mutta putosi heti takaisin neljänneksi korkeimmalle sarjatasolle. Seuraavan kerran Kiffen pelasi Kakkosessa kaudella 1994.[9] Vuonna 1996 Kiffenin jalkapallotoiminnan taustayhtiöksi perustettiin Football Club Kiffen 08 ry.[23]

Kaudella 2016 Kiffen sijoittui Kakkosessa omassa lohkossaan kuudenneksi.[24] Kaudella 2017 sijoitus oli kahdeksas. Sarjapaikka varmistui viimeisellä kierroksella, kun Kiffen voitti kotonaan sarjakakkosen PEPOn 4–1.[25]

Marraskuussa 2017 Kiffen ilmoitti, että sen uusi päävalmentaja on Tommi Lingman, kun joukkuetta viisi kautta valmentanut Timo Salo joutui jättämään tehtävät työkiireiden vuoksi.[26] Kaudella 2018 joukkue sijoittui Kakkosessa lohkonsa yhdeksänneksi ja säilyi viimeisenä joukkueena sarjassa. Pysymisen Kakkosessa mahdollisti päätöskierroksen kotivoitto BK-46:sta.[27]

Viimeksi NJS:aa valmentanut Mako Tukiainen tuli FC Kiffenin uudeksi päävalmentajaksi kaudelle 2019.[28]

Muut joukkueetMuokkaa

Kaudella 2017 Kiffenillä on edustusjoukkueen lisäksi kakkos- ja kolmosjoukkueet; FC Kiffen/2 pelaa Nelosessa ja FC Kiffen/3 Kutosessa.[29][30] Seuran ikämiestoiminta alkoi alkoi vuonna 1994.[10] Siinä Kiffenillä on kuusi joukkuetta 35-vuotiaista 60-vuotiaisiin.[31] Vuoteen 2016 mennessä Kiffen oli saavuttanut kahdeksan ikämiesten SM-kultaa ja yhteensä 30 mitalia.[9] Juniorijoukkueita Kiffenillä ei vuonna 2018 ollut yhtäkään.[32]

Naisten joukkue aloitti Mestaruussarjassa kaudella 1980 päästyään sinne karsinnan kautta. Toiminta kuitenkin päättyi kauden 1989 jälkeen.[10]

Värit ja logotMuokkaa

Syksyllä 1909 Kiffenin jalkapallojoukkue otti käyttöönsä ensimmäiset peliasunsa, johon kuuluivat valkoiset paidat leveällä vaakasuoralla sinisellä raidalla ja tummat housut. Valkoisia paitoja ei kuitenkaan pidetty tarpeeksi värikkäinä. Niinpä uudeksi asuksi valittiin punavihreäraitaiset paidat, siniset housut ja tummanruskeat sukat punavihreillä raidoilla. Siniset housut korvattiin myöhemmin punaisilla. Lopulta vuonna 1931 tehtiin päätös koko seuran kattavasta yhtenäisestä kilpailuasusta, jolloin kaikki Kiffenin joukkueet alkoivat pelata mustissa paidoissa seuran jääpallojoukkueen mukaan, joka oli käyttänyt mustia paitoja jo vuodesta 1914.[33]

Kiffenin merkki otettiin käyttöön vuonna 1910, ja se muistutti pitkälti seuran nykyistä logoa.[33]

IdentiteettiMuokkaa

Kiffen luetaan yhdeksi Helsingin neljästä suuresta jalkapalloseurasta yhdessä HJK:n, HIFK:n ja HPS:n kanssa.[34]

Kun Kiffen perustettiin vuonna 1908, helsinkiläisessä jalkapallossa näkyi selkeästi yhteiskunnallista ja kielipoliittista profiloitumista. Kiffenissä kotikieli tai yhteiskuntaluokka eivät kuitenkaan olleet jäsenyyden esteenä, sillä seuran perustajiin kuului sekä suomen- että ruotsinkielisiä henkilöitä.[35] Helsingin muut 1900-luvun alun seurat HJK, IFK, Unitas ja IF Sport eivät sopineet Kiffenin jäsenille, jotka vieroksuivat kuulumista johonkin tiettyyn ryhmään. Alusta asti Kiffeniä pidettiinkin suvaitsevaisena seurana, johon kaikki olivat taustasta riippumatta tervetulleita.[36] Vaikka Kiffenin perustajat olivat Kruununhaan porvareita, kamppailussa suomenruotsalaisten nuorten suosiosta se edusti proletariaattia.[10] Seuran yhteiskunnallisesti avoimen toiminnan haittana oli se, ettei Kiffeniin liittymisellä ollut kielellisiä tai sosiaalisia syitä, minkä myötä siitä alkoi tulla ”ei-kenenkään seura”.[37]

Ensimmäisinä vuosikymmeninään Kiffen oli ruotsinkielinen seura, jossa oli myös suomenkielisiä jäseniä. Suomen kieli kuitenkin yleistyi jatkuvasti, ja sittemmin suomesta on tullut seuran selkeä enemmistökieli.[38] Suomenkielisessä lehdistössä seurasta käytettiin ensimmäisten vuosien aikana nimeä Kruununhaan Urheiluseura (lyhenne KUS) ennen kuin nimi Kiffen yleistyi.[36]

Nimestään huolimatta Kiffen ei ole ollut vuosikymmeniin kruununhakalainen seura, eikä sillä ole 1990- ja 2000-luvuilla ollut enää selkeää kotipaikkaa.[39] Muutoksen myötä seura menetti osan aiemmasta identiteetistään.[36]

StadionMuokkaa

 
Töölön pallokenttä
Pääartikkeli: Töölön pallokenttä

Kaudella 2018 Kiffen pelasi kotiottelunsa Töölön pallokentällä. Joukkue on pelannut kotipelejään myös Pukinmäen liikuntapuistossa.[1]

Pelaajat ja valmentajatMuokkaa

Nykyinen joukkueMuokkaa

Päivitetty 31. toukokuuta 2019.[40]

Maalivahdit

  • 1 Besart Mustafa
  • 30 Niko Tervonen

Puolustajat

  • 2 Pyry Korhonen
  • 3 Joonas Sapienza
  • 4 Otto Talvitie
  • 5 Antti Korhonen
  • 8 Jere Jääskeläinen
  • 15 Verneri Meriläinen
  • 16 Ahmed Alaeddine
  • 25 Robert Razmus

Keskikenttäpelaajat

  • 6 Iivo Jaako
  • 7 Daniel Stevens
  • 13 Leevi Saikkonen
  • 14 Severi Murto
  • 19 Ala Alaeddine
  • 22 Dmitri Platonenko
  • 23 Nathael Ishii
  • 24 Rasmus Ruismäki

Hyökkääjät

  • 9 Karim Zine
  • 10 Mohammed Mubarik
  • 11 Shaggy Kimuenimeso
  • 17 Jonne Innala
  • 18 Jari Barsk
  • 20 Mikko Jalkanen
  • 21 Eero Forsén
  • 26 Bledar Kelmendi

ValmennusryhmäMuokkaa

Päivitetty 7. toukokuuta 2019.[1][40]

  • Päävalmentaja: Mako Tukiainen
  • Valmentaja: Jari Hakala
  • Valmentaja: Markus Alopaeus
  • Maalivahtivalmentaja: Rahmon Kelmendi
  • Puheenjohtaja: Henrik Lindström
  • Joukkueenjohtaja: Kimmo Silventoinen
  • Huoltaja: Teemu Itkonen
  • Huoltaja: Raynold Dickman

Merkittävät vuodet ja saavutuksetMuokkaa

  • 1908: Kronohagens Idrottsförbund perustetaan 27. syyskuuta.
  • 1913:   Ensimmäinen SM-kulta.
  • 1914: KIF yhtä pelaajaa lukuun ottamatta edustaa Suomea jalkapallomaaottelussa Ruotsia vastaan Tukholmassa. Ruotsi voittaa 4–3.
  • 1915:   Toinen SM-kulta.
  • 1916:   Kolmas SM-kulta.
  • 1949:   Ensimmäinen SM-pronssi.
  • 1955:   Neljäs SM-kulta.
  • 1956:   Toinen SM-pronssi.
  • 1957:   KIF putoaa Suomensarjaan.
  • 1958: KIF häviää Suomen Cupin finaalissa KTP:lle 2–4.
  • 1959:   KIF nousee Mestaruussarjaan.
  • 1960:   Kolmas SM-pronssi.
  • 1961:   SM-hopea.
  • 1964:   KIF putoaa Suomensarjaan.
  • 1965:   KIF putoaa Maakuntasarjaan.
  • 1968:   KIF nousee Suomensarjaan.
  • 1971:   KIF nousee vasta perustettuun I divisioonaan.
  • 1974:   KIF putoaa II divisioonaan.
  • 1975:   KIF nousee I divisioonaan.
  • 1976:   Kiffen nousee Mestaruussarjaan.
  • 1978:   Kiffen putoaa I divisioonaan.
  • 1979:   Kiffen putoaa II divisioonaan.
  • 1985:   Kiffen putoaa III divisioonaan.
  • 1989:   Kiffen nousee II divisioonaan.
  • 1990:   Kiffen putoaa III divisioonaan.
  • 1993:   Kiffen nousee II divisioonaan.
  • 2004:   Kiffen putoaa Kolmoseen.
  • 2008:   Kiffen täyttää 100 vuotta ja nousee Kakkoseen.
  • 2012:   Kiffen putoaa Kolmoseen.
  • 2014:   Kiffen nousee Kakkoseen.

[10]

SarjasijoituksiaMuokkaa

Kausi Sarja Sija O V T H TM–PM P
2015[41] Kakkonen (itälohko) 6. 24 9 6 9 24–30 33
2016[24] Kakkonen (lohko B) 6. 22 9 4 9 31–31 31
2017[25] Kakkonen (lohko A) 8. 22 7 5 10 28–32 26
2018[27] Kakkonen (lohko B) 9. 22 6 7 9 17–26 25

Jalkapallojaoston puheenjohtajatMuokkaa

  • Ragnar Wickström (1908–1911)
  • Wäinö W. Wickström (1912–1913)
  • Ragnar Wickström (1914–1918)
  • Alex Holmström (1919–1920)
  • Matti Aalto (1921)
  • Ragnar Wickström (1922)
  • Ture Johansson (1923–1930)
  • Georg Silfverblad (1930)
  • Ragnar Wickström (1931–1933)
  • Bertel Ahlfors (1934–1937)
  • Sven Fernelius (1937–1942)
  • Anian Sjöholm (1943)
  • Thorsten Holmström (1944)
  • Anian Sjöholm (1945–1946)
  • Thorsten Holmström (1947–1948)
  • G-A. Ahrenberg (1949)
  • Kurt Karlsson (1950)
  • Thorsten Holmström (1951–1953)
  • Dennis Lindell (1959–1966)

  • Lars Lampi (1967)
  • Knud Heinrichsen (1967–1968)
  • Dennis Lindell (1969)
  • Bjarne Lindgren (1970)
  • Göran Wallén (1971)
  • Leo Mikander (1972–1974)
  • Dennis Lindell (1975–1978)
  • Timo Huotinen (1978) (vt.)
  • Ingvar E. F. Qvist (1979)
  • Timo Huotinen (1980)
  • Tapio Hakala (1981–1990)
  • Timo Huotinen (1991–1995)
  • Seppo Luhtala (1996–1997)
  • Timo Huotinen (1998)
  • Henrik Lindström (1999–2004)
  • Ulla Huotinen (2005)
  • Timo Huotinen (2006–2007)
  • Henrik Lindström (2008)

[23]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Alaja, Erkki: Bollis – Töölön pallokentän 100 vuotta. Porvoo: Teos, 2015. ISBN 978-951-851-574-1.
  • FC Kiffen.fi
  • Kumpulainen, Harri: Jalkapallopääkaupunki – Kertomus helsinkiläisestä jalkapallosta. Helsinki: Markkinointiviestintä Kärki, 2014. ISBN 978-952-67796.
  • Wallén, Göran & Huotinen, Timo & Alaja, Erkki: Mustat Hurmurit – De svarta charmörerna. Gummerus, 2008. ISBN 978-952-92-4369-3.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Yhteystiedot - FC Kiffen 08 FC Kiffen. Viitattu 7.6.2016.
  2. Alaja: s. 31.
  3. Tästä löydät Urheilutiedon SM-kisakysymysten oikeat vastaukset 23.5.2011. Ilta-Sanomat. Viitattu 15.5.2017.
  4. Alaja: s. 42.
  5. Alaja: s. 49.
  6. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 168. Otava, 1970.
  7. Alaja: s. 72.
  8. Alaja: s. 101.
  9. a b c d e f g h i j k l m n o p q Wallén, Göran: Vuoristorata Kiffenille tuttu. Mustat Hurmurit 2016 – Kiffen kausijulkaisu 2016, 2016.
  10. a b c d e f g h i j k l m n o p q Historia - FC Kiffen 08 FC Kiffen. Viitattu 3.10.2018.
  11. Alaja: s. 171.
  12. Kumpulainen: s. 56.
  13. Alaja: s. 213.
  14. a b Alaja: s. 234.
  15. Wallén & al: 80.
  16. Wallén & al: 81.
  17. Alaja: s. 253.
  18. Wallén & al: 82.
  19. Wallén & al: s. 83.
  20. Alaja: s. 254.
  21. Wallén & al: s. 83–84.
  22. Kumpulainen: s. 57.
  23. a b Wallén & al.: s. 174.
  24. a b FC Kiffen sijottui kuudenneksi FC Kiffen. Viitattu 10.5.2017.
  25. a b FC Kiffen varmisti sarjapaikan ottamalla makean kotivoiton Lappeenrannan PePosta Fckiffen.fi. 30.9.2017. FC Kiffen 08 ry. Viitattu 1.12.2017.
  26. Kiffenille uusi päävalmentaja 28.11.2017. FC Kiffen. Viitattu 1.12.2017.
  27. a b FC Kiffen varmisti sarjapaikan kotivoitolla Fckiffen.fi. 29.9.2018. FC Kiffen 08 ry. Viitattu 3.10.2018.
  28. Kiffenin uusi päävalmentaja Fckiffen.fi. 25.11.2018. FC Kiffen 08 ry. Viitattu 3.1.2019.
  29. Joukkueen tiedot – FC Kiffen/2 Palloliitto.fi. Suomen Palloliiton Helsingin piiri. Viitattu 10.5.2017.
  30. Joukkueen tiedot – FC Kiffen/3 Palloliitto.fi. Suomen Palloliiton Helsingin piiri. Viitattu 10.5.2017.
  31. Ikämiehet Fckiffen.fi. FC Kiffen 08 ry. Viitattu 25.1.2018.
  32. Kiffen 110-vuotta juhlapuhe. Erkki Alaja Fckiffen.fi. FC Kiffen 08 ry. Viitattu 6.10.2018.
  33. a b Wallén & al.: s. 21.
  34. Spelbok 3: Näin pelaa HIFK – filosofia identiteetin takana 2010. HIFK Fotboll. Viitattu 18.9.2017.
  35. Alaja: s. 57.
  36. a b c Wallén & al.: s. 19.
  37. Wallén & al.: s. 19–20.
  38. Wallén & al.: s. 9.
  39. Kumpulainen: s. 47.
  40. a b Joukkue - FC Kiffen 08 FC Kiffen 08. Viitattu 31.5.2019.
  41. Summary - Kakkonen - Finland - 2015 Soccerway.com. Viitattu 14.6.2019. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa