Jalkapallon Mestaruussarjan kausi 1943–1944
Jalkapallon Mestaruussarjan kausi 1943–44 oli vuonna 1930 perustetun Mestaruussarjan 12. kausi. Kaudella 1943–44 Mestaruussarja piti pelata kevätkauden karsintasarjan jälkeen kymmenen joukkueen yksinkertaisena sarjana ja ensimmäistä kertaa yhdessä Työväen Urheiluliiton (TUL) kanssa. Sarjan aloittaminen jatkosodan aikaisissa olosuhteissa oli kuitenkin epävarmaa. Edellinen kausi oli jäänyt kesken kesällä 1941, eikä Palloliitolla ollut mahdollisuuksia käynnistää jalkapallosarjoja vuoden 1942 aikana. Elo-lokakuussa 1942 järjestettiin ainoastaan cup-kilpailu vuoden 1942 jalkapallon suomenmestaruudesta.[1] Mestaruusarja käynnistyi kuitenkin yli kahden vuoden tauon jälkeen kesällä 1943, mutta se jouduttiin jälleen keskeyttämään, kun jatkosodan asemasotavaihe päättyi Neuvostoliiton suurhyökkäykseen kesäkuussa 1944. Palloliitto ilmoitti 17. kesäkuuta peruuttavansa sarjassa jäljellä olevat ottelut.[2]
| Mestaruussarjan kausi 1943–44 | |
|---|---|
| Joukkueiden määrä | 10 |
| Ajankohta |
25. heinäkuuta 1943− 20. kesäkuuta 1945 |
| Mestari |
VIFK 1. Mestaruussarjan mestaruus 1. Suomen mestaruus |
| Toinen sija | TPS |
| Kolmas sija | Sudet |
| Ottelut | 29 |
| Maalit | 134 (4,6 per ottelu) |
| Paras maalintekijä |
Urho Teräs (9) Leo Turunen (9) |
| Suurin kotivoitto | TPS−VPS 12−1 |
| Suurin vierasvoitto | KPT−TPS 0−5 |
| Eniten maaleja ottelussa | TPS−VPS 12−1 |
| Suurin yleisömäärä |
5 725 TPS−VIFK 1−5 |
| Alempi sarjataso | Suomensarja |
|
← 1940–41 |
1945 → |
Sodan vuoksi sarjaa ei voitu pelata loppuun vuoden 1944 aikana ja Palloliiton edustajakokous päätti 10. joulukuuta 1944, että kauden 1943–44 Mestaruussarjassa pelaamatta jääneet kaksi ottelua pelataan keväällä 1945.[3] TUL:n seurat TPV ja MKV jättivät sarjan kesken sen keskeydyttyä ja joukkueiden ottelut mitätöitiin.[4] Mestaruussarjan voiton jakoivat tasapistein TPS, VIFK ja Sudet, joten Suomen mestaruus ratkaistiin maalisuhteen perusteella kahden parhaan joukkueen välisellä uusintaottelulla. Olympiastadionilla 20. kesäkuuta 1945 pelatun uusintaottelun ja ensimmäisen mestaruutensa voitti VIFK Erik Beijarin (4) ja John Sjöbergin maaleilla 5–1.[5]
Mestaruussarjan maalikuninkuuden kaudella 1943–44 jakoivat TPS:n Urho Teräs ja Susien Leo Turunen 9 maalilla.[6] Kauden suurin yleisömäärä nähtiin Olympiastadionilla pelatussa mestaruusottelussa TPS–VIFK, kun ottelua saapui seuraamaan 5 725 katsojaa. Yleisöennätys oli samalla 1940-luvun suurin yleisömäärä Mestaruussarjassa.[7]
Karsintasarja muokkaa
Karsintasarjaan osallistuivat Mestaruussarjan kauden 1940–41 kolme viimeistä joukkuetta Toverit, KIF ja HPS sekä Helsingin Kullervo, Kotkan Työväen Palloilijat (KTP) ja Maarian Kisa-Veikot (MKV) TUL:sta. Yksinkertaisen sarjan kaksi parasta pääsivät Mestaruussarjaan kaudeksi 1943–44. Karsintasarjan ottelut pelattiin 23.5.–4.7.1943.[8]
| S | Joukkue | O | V | T | H | TM | PM | ME | Pist |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | MKV (O) | 5 | 4 | 1 | 0 | 15 | 4 | +11 | 9 |
| 2 | KIF (O) | 5 | 3 | 1 | 1 | 20 | 8 | +12 | 7 |
| 3 | KTP | 5 | 2 | 1 | 2 | 12 | 9 | +3 | 5 |
| 4 | HPS | 5 | 1 | 2 | 2 | 7 | 10 | −3 | 4 |
| 5 | Toverit | 5 | 1 | 1 | 3 | 7 | 20 | −13 | 3 |
| 6 | Kullervo | 5 | 1 | 0 | 4 | 7 | 17 | −10 | 2 |
Lähde: Jalkapallokirja 1943–44[8]
(O) = Mestaruussarjaan 1943–44
Joukkueet muokkaa
Mestaruussarjaan osallistui kymmenen joukkuetta, joista viisi kaudelta 1940–41, kauden 1940 TUL:n Mestaruussarjan mestari TPV, kaksi nousijaa kauden 1940–41 B-sarjasta ja kaksi parasta kevätkauden karsintasarjasta. B-sarjan kaksi parasta, VIFK ja KPT, nousivat suoraan. [9]
Huom. Maaria oli maalaiskunta.
Sarjataulukko muokkaa
| S | Joukkue | O | V | T | H | TM | PM | ME | Pist |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | VIFK (M) | 7 | 4 | 1 | 2 | 17 | 14 | +3 | 9 |
| 2 | TPS | 7 | 4 | 1 | 2 | 27 | 12 | +15 | 9 |
| 3 | Sudet | 7 | 4 | 1 | 2 | 12 | 11 | +1 | 9 |
| 4 | KIF | 7 | 3 | 2 | 2 | 35 | 27 | +8 | 8 |
| 5 | HIFK | 7 | 2 | 3 | 2 | 13 | 13 | 0 | 7 |
| 6 | VPS | 7 | 3 | 1 | 3 | 15 | 22 | −7 | 7 |
| 7 | HJK | 7 | 1 | 2 | 4 | 20 | 22 | −2 | 4 |
| 8 | KPT | 7 | 1 | 1 | 5 | 9 | 22 | −13 | 3 |
Lähde: Jalkapallokirja 1945–46[10]
(M) = Suomen mestari
TUL:n joukkueet TPV ja MKV jättivät sarjan kesken sen keskeydyttyä kesällä 1944 ja joukkueiden ottelut mitätöitiin.[4]
Mestaruussarjasta 1943–44 piti alun perin pudota kaksi viimeistä joukkuetta, mutta sarjojen keskeydyttyä Palloliitto päätti edustajakokouksessaan 10.12.1944 järjestää karsintasarjan ennen kauden 1945–46 alkua. Karsintasarjaan osallistuivat kaikki Mestaruussarjan joukkueet ja se pelattiin kevätkaudella 1945.[9][3]
Tulokset muokkaa
| Koti \ Vieras1 | VIFK | TPS | SUD | KIF | HIFK | VPS | HJK | KPT |
| VIFK | 2–0 | 2–6 | ||||||
| TPS | 3–1 | 2–2 | 12–1 | |||||
| Sudet | 2–5 | 2–0 | 2–1 | 2–0 | ||||
| KIF | 3–1 | 4–1 | ||||||
| HIFK | 1–1 | 3–3 | 1–2 | |||||
| VPS | 1–4 | 3–1 | 1–1 | 1–2 | 4–0 | |||
| HJK | 3–4 | 1–1 | 2–3 | 2–4 | 2–4 | |||
| KPT | 1–2 | 0–5 | 1–2 | 4–4 |
Lähde: Jalkapallokirja 1943–44[11]; Jalkapallokirja 1945–46[12]
1 Kotijoukkue vasemmanpuoleisessa sarakkeessa.
Värit: Sininen = kotivoitto; Keltainen = tasapeli; Punainen = vierasvoitto.
Uusintaottelu muokkaa
TPS:n, VIFK:n ja Susien päädyttyä tasapisteisiin Suomen mestaruus ratkaistiin maalisuhteen perusteella kahden parhaan joukkueen välisellä uusintaottelulla.
| 20. kesäkuuta 1945 | TPS | 1–5 | VIFK | Olympiastadion, Helsinki | |
Kihlman  69'
|
Beijar 25', 29', 50', 71' Sjöberg 67' (rp.)
|
Yleisömäärä: 5 725 Tuomari: Eja Lundström |
VIFK voitti Suomen mestaruuden.[5]
Suomen mestarit muokkaa
| Pelaaja | O | M |
|---|---|---|
 Kurt Sand (mv)
|
10 | 0 |
| Erik Beijar
|
6 | 9 |
| Valde Haldin
|
9 | 0 |
| Gunnar Koivusalo
|
8 | 1 |
| Kurt Martin
|
10 | 0 |
| Stig-Göran Myntti
|
10 | 0 |
| John Sjöberg
|
9 | 4 |
| Eskil Strömman
|
10 | 0 |
| Helge Svahn
|
4 | 0 |
| Sven Veijola
|
8 | 2 |
| Knut Österberg
|
6 | 2 |
Lähteet: Jalkapallokirja 1981[13]; Pelimiehet. Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006[14]
Joukkueessa pelasivat myös Harald Holmström (6/4), Sven-Erik Tuomi (6/4), Gösta Östman (5/1), Gösta Aspholm (1/0) ja Elis Hagfors (1/0).[15]
Lähteet muokkaa
- ↑ Suomen Palloliiton toimintakertomus 1942, s. 16 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Helsingin Sanomat 17.6.1944
- ↑ a b Suomen Palloliiton edustajakokouksen pöytäkirja 10.12.1944 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Jalkapallokirja 1945–46, s. 91. Suomen Palloliitto, 1945–46.
- ↑ a b Helsingin Sanomat 21.6.1945
- ↑ Lahtinen, Esko S. – Lahti, Markku – Meri, Heikki – Piipponen, Esko: Jalkapallokirja 1977, s. 116. Vaasa: Suomen Palloliitto, 1977.
- ↑ Gustafsson, John: Jalkapallokirja 1956, s. 28. Vaasa: Suomen Palloliitto, 1956.
- ↑ a b Jalkapallokirja 1943–44, s. 11. Suomen Palloliitto, 1943–44.
- ↑ a b Jalkapallokirja 1943–44, s. 9. Suomen Palloliitto, 1943–44.
- ↑ Jalkapallokirja 1943–44, s. 92. Suomen Palloliitto, 1943–44.
- ↑ Jalkapallokirja 1943–44, s. 49−50. Suomen Palloliitto, 1943–44.
- ↑ Jalkapallokirja 1945–46, s. 92. Suomen Palloliitto, 1945–46.
- ↑ Lahtinen, Esko S. – Malmberg, Kirsti – Meri, Heikki – Salopuro, Kaija – Suomalainen, Ilkka: Jalkapallokirja 1981, s. 113. Suomen Palloliitto, 1981. ISBN 951-9392-02-5.
- ↑ Juha Vuorinen ja Markku Kasila: Pelimiehet. Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006 (Suomen urheilumuseosäätiö, 2007)
- ↑ Juha Kanerva (toim.): Jalkapallon pikkujättiläinen (WSOY, 2003); Juha Vuorinen ja Markku Kasila: Pelimiehet. Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006 (Suomen urheilumuseosäätiö, 2007)