Wikipedia

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö

(Ohjattu sivulta Etyj)

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj, ETYJ[1]) (engl. OSCE – Organization for Security and Cooperation in Europe) on järjestö, jossa on jäseninä 57 valtiota Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Etelä-Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa. Se perustuu vuonna 1975 Helsingissä järjestetylle Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssille (ETYK), josta muodostui 1994 pysyvä kansainvälinen järjestö vuoden 1992 seurantakonferenssin pohjalta. ETYJin päämaja sijaitsee Wienissä, Itävallassa. ETYJ käsittelee laajasti kolmeen eri pääryhmään liittyviä turvallisuuskysymyksiä:

  1. poliittis-sotilaalliset kysymykset
  2. talous- ja ympäristökysymykset
  3. nk. inhimillisen ulottuvuuden (ihmisoikeus-) kysymykset.
Organization for Security and Co-operation in Europe
OSCE logo.svg
Perustettu 1973
Päämaja Itävalta Wien, Itävalta
Jäsenet 57 jäsenvaltiota
Puheenjohtaja Didier Burkhalter ( Sveitsi)
Aiheesta muualla
www.osce.org
  ETYJin osanottajavaltiot
  Yhteistyökumppanit

Näitä ulottuvuuksia kutsuttiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen aikana koreiksi, koska ajatuksia koottiin ikään kuin (paperi)koreihin. Kolmas kori, joka koski ihmisoikeuksia, oli tai sen katsottiin olleen Neuvostoliitolle epäedullinen, koska se tarjosi perusteen ihmisoikeusryhmien työskentelylle Neuvostoliitossa ja muissa Varsovan liiton maissa. Sen sijaan 1975 kokoukseen liittyvä toisen maailmansodan jälkeisten rajojen yleinen tunnustaminen katsottiin Neuvostoliitolle edulliseksi.

ETYJillä on toimintaa lähinnä Itä-Euroopassa, missä kansainvälisen läsnäolon katsotaan vahvistavan turvallisuutta. Esimerkkejä tästä ovat Kosovo, Bosnia ja Hertsegovina, Moldova ja Georgia. Näissä hankkeissa isäntävaltioita pyritään opastamaan lähinnä maan demokratisointiin ja ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä.

ETYJ harjoittaa siviilikriisinhallintaa, mm. vaalitarkkailua vaikuttaen siirtymätapauksien demokratisoitumisprosesseihin.

ETYJin toiminnan suuntalinjat päätetään kahden vuoden välein järjestettävässä huippukokouksessa. Huippukokoukset julkaisevat loppuasiakirjan, jossa määritetään Euroopan turvallisuuden ja yhteistyön kehittämisen suuntaa.

ETYJin luottamusta ja turvallisuutta lisäävä toimintaMuokkaa

ETYJin tärkein asiakirja on säännöllisesti uusittu Wienin asiakirja. Se on sotilaallista turvallisuutta käsittelevä, osanottajavaltioiden luottamusta ja turvallisuutta kehittävä säännöstö. Asiakirjaa täydennetään aika ajoin järjestön elimien päätöksellä. Wienin asiakirjan tärkeimmät tekijät ovat:

  • vuotuinen tiedonvaihto koskien osanottajavaltioiden asevoimia, puolustussuunnittelua ja budjetointia
  • em. tiedon verifiointi tarkastuksin tai arviointikäynnein
  • sotaharjoitusten ja joukkojen siirron ennaltailmoitusvelvoite
  • vierailujen ja uuden kaluston esittelyn järjestämisvelvoite
  • asevoimien demokraattinen käyttäytymissäännöstö ja sen koulutusvelvoite
  • vaarallisten, luonteeltaan sotilaallisten tapahtumien ennaltailmoitusvelvoite sekä mahdollisuus selvitysten pyyntöön em. tapauksissa

Open SkiesMuokkaa

Pääartikkeli: Avoin taivas

ETYJin yhteydessä on vuonna 1992 solmittu Avoin taivas -sopimus, jonka on allekirjoittanut 28 maata. Sopimus tuli voimaan 1. tammikuuta 2002, kun 20 sopimusvaltiota oli ratifioinut sen. Sopimuksen allekirjoittaneet valtiot sallivat tarkkailu- ja ilmakuvauslentojen suorittamisen toistensa ilmatilassa vastavuoroisuusperiaatteella.

PuheenjohtajatMuokkaa

 
ETYJin pysyvän neuvoston kokous Wienissä 2005

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön puheenjohtaja johtaa järjestön toimintaa. Puheenjohtajamaa valitaan järjestön jäsenmaista vuodeksi kerrallaan. Puheenjohtajamaan ulkoministeri toimii järjestön puheenjohtajana. Suomi on ollut puheenjohtajamaana viimeksi vuonna 2008.

Luopunut puheenjohtajamaa, puheenjohtajamaa ja vastaanottava puheenjohtajamaa toimivat myös troikaksi kutsuttuna ETYJin kolmikkona jatkuvuuden turvaamiseksi.

Vuosi Puheenjohtaja[2][3] Maa
1991 Hans-Dietrich Genscher   Saksa
1992 Jiří Dienstbier ja Jozef Moravčík   Tšekkoslovakia
1993 Margaretha af Ugglas   Ruotsi
1994 Beniamino Andreatta ja Antonio Martino   Italia
1995 László Kovács   Unkari
1996 Flavio Cotti   Sveitsi
1997 Niels Helveg Petersen   Tanska
1998 Bronisław Geremek   Puola
1999 Knut Vollebaek   Norja
2000 Wolfgang Schuessel ja Benita Ferrero-Waldner   Itävalta
2001 Mircea Geoană   Romania
2002 Jaime Gama ja Antonio Martins da Cruz   Portugali
2003 Jaap de Hoop Scheffer ja Bernard Bot   Alankomaat
2004 Solomon Passy   Bulgaria
2005 Dimitrij Rupel   Slovenia
2006 Karel De Gucht   Belgia
2007 Miguel Ángel Moratinos   Espanja
2008 Ilkka Kanerva ja Alexander Stubb   Suomi
2009 Ntóra Bakogiánni ja Geórgios Papandréou   Kreikka
2010 Kanat Saudabayev   Kazakstan
2011 Audronius Ažubalis   Liettua
2012 Eamon Gilmore   Irlanti
2013 Leonid Kozhara   Ukraina
2014 Didier Burkhalter   Sveitsi
2015 Ivica Dačić   Serbia
2016 Frank-Walter Steinmeier   Saksa
2017 Sebastian Kurz ja Karin Kneissl   Itävalta
2018 Angelino Alfano jaEnzo Moavero Milanesi   Italia
2019 Miroslav Lajčák   Slovakia
2020 Edi Rama   Albania
2021 Ann Linde   Ruotsi

OsanottajavaltiotMuokkaa

ETYJillä on 57 osanottajavaltiota Euroopassa, Keski-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.

LähteetMuokkaa

  1. ↑ Lyhenneluettelo: E Kielitoimiston ohjepankki. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 10.4.2022.
  2. ↑ Former OSCE Chairpersons-in-Office www.osce.org. Viitattu 18.4.2021. (englanniksi)
  3. ↑ Ann Linde www.osce.org. Viitattu 18.4.2021. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö

Puheenjohtaja | Kolmikko | Puheenjohtajan edustajat | Parlamentaarinen yleiskokous | Demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto | Kansallisten vähemmistöjen pääkomissaari | Joukkotiedotusvälineiden vapauden edustaja | Sihteeristö | Korkean tason suunnitteluryhmä | Tuki kahdenkeskisten sopimusten toimeenpanolle

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Euroopan_turvallisuus-_ja_yhteistyöjärjestö&oldid=20415010”