Avaa päävalikko
Torsten Erik Jernström.

Torsten Erik Jernström (1. lokakuuta 1886 Hamina14. elokuuta 1971) oli suomalainen jääkärieversti. Hänen vanhempansa olivat kenraalimajuri Karl Gustav Alarik Jernström ja Alma Eugenie Löfström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Elsa Aurora Ståhlbergin kanssa. Hänen enonsa oli kenraalimajuri Ernst Löfström (Toll) [1][2]

OpinnotMuokkaa

Jernström kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin ruotsalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1906. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla vuosina 1906–1914 opiskellen maantiedettä ja geologiaa. Hän kuului Viipurilaiseen osakuntaan. Hänen pro gradunsa valmistui joulukuussa 1913. Hän rahoitti opintojaan työskentelemällä opintojensa ohella ylimääräisenä virkamiehenä Geologisessa ja Hydrografisessa toimistossa.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

 
Jääkäripataljoonan päällystöä Libaussa syksyllä 1917. Alin rivi': Oberzugf. Hugo Österman, zugf. Eric Schauman, oberzugf. Gabriel von Bonsdorff, zugf. Paul Ljungberg, oberzugf. Karl Mandelin, zugf. Einar Johansson. Keskimmäinen rivi: luutnantti Franzen, luutnantti Huyssen, luutnantti Rüets, kapteeni Ulrich von Coler, kapteeni Eduard Ausfeld, tohtori Valter Sivén, yliluutnantti Stahel, Luutnantti Mellis, luutnantti Könnecke, tohtori Yrjö Salminen. Ylin rivi: oberzugf. Lauri Malmberg, oberzugf. Maximilian Savonius, oberzugf. Erik Heinrichs, oberzugf. Harald Öhquist, talouspäällikkö Arp, hauptzugf. Erik Jernström, zugf. Torsten Lesch, oberzugf. Lennart Oesch, zugf. Knut Solin, tohtori Häberle, zugf. Birger Homén, zugf. Gustaf Taucher.

Jernström osallistui vuosina 1914–1915 aktiivisesti ylioppilaitten aktivistiliikkeeseen ja jääkäriliikkeen alkuvalmisteluihin, ja liittyi sitten itse ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon. Ryhmän päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan.[1][2]

Myöhemmin eli 21. toukokuuta 1916 hänet sijoitettiin Kuninkaalliseen Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aajoella. Jernström oli Saksassa Jääkäripataljoona 27:n korkein suomalainen sotilasjohtaja hauptzugführerin arvolla. Hän toimi pataljoonan esikunnassa pataljoonan komentajan apulaisena, eräänlaisena adjutanttina. Jääkäriarvojen kaksoisjärjestelmän mukaisesti hänkin rinnastui saksalaiseen henkilökuntaan nähden tavalliseen sotamieheen.[1][2]

Rintamakomennuksensa jälkeen hänet komennettiin ensin Berliiniin, sitten Ruotsiin, jossa hän työskenteli Tukholmassa eversti Nikolaj Mexmontanin apuna sisällissodan valmistelutöissä. Komennukselta palattuaan hän suoritti vielä useita erikoiskursseja ja Libaussa syksyllä vuonna 1917 järjestetyn sotakoulun A-kurssin ennen Suomeen paluuta ja itse varsinaiseen koulutusta vastaavaan toimeen ryhtymistään.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Jernström palasi Suomeen (Vaasaan) majuriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin perustamaan ensimmäinen varsinainen jääkärirykmentti. Hän perustikin rykmentin ("Oulun rykmentti"), ja sen järjestysnumeroksi tuli 1. jääkärirykmentti. Hän toimi rykmentin komentajana koko sisällissodan ajan. Rykmentin komentajuuden lisäksi hän toimi rintamalohkon komentajana Lempäälässä ja sai Viipurin operaation aikana johdettavakseen kenraalimajuri K. F. Wilkmanin alaisen Jernströmin ryhmän, jonka tehtävänä oli lyödä ensin vihollinen Kämärällä ja Säiniöllä ja lopuksi murtautua kaakosta Viipurin kaupunkiin tehden samalla aukko kaupungin linnoitusketjuun. Tämän ryhmä Jernstömille annetun tehtävän hän myös menestyksekkäästi suoritti loppuun. Viipurin valloituksen jälkeen ylipäällikkö Mannerheim ylensi hänen perustamansa 1. jääkärirykmentin päivämäärällä 16. toukokuuta 1918 Kaartin jääkärirykmentiksi.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Jernstöm määrättiin 28. kesäkuuta 1918 alkaen Suomen valkoisen kaartin komentajaksi, mitä tehtävää hän oli tosin hoitanut jo 15. kesäkuuta 1918 alkaen. Jääkäriprikaatiksi muutetun Vuoristoprikaatin komentajaksi hänet siirrettiin 5. tammikuuta 1919. Vuoden 1923 kesä-elokuussa hän oli komennettuna Sotaväen esikunnassa hoitaakseen esikuntapäällikön tehtäviä. Ruotsin sotakorkeakouluun hän sai komennuksen vuonna 1924. Armeijasta hän erosi vakinaisesta palveluksesta 8. marraskuuta 1924 ja siirtyi yksityiseksi liikemieheksi ja vuodesta 1933 alkaen toimitusjohtajaksi Tietoteos oy:öön.[1][2]

Talvi- ja jatkosotaMuokkaa

Ammattisotilaana Jernstömille löytyi sotilastehtäviä vielä talvi- ja jatkosodassakin hänen korkeasta iästään huolimatta. Talvisodan aikana hän oli yhdistetyn Varsinais-Suomen ja Turunmaan suojeluskuntapiirien päällikkönä. Välirauhan aikana hän toimi Huhtamäki-yhtymän palveluksessa, kunnes jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Lounais-Suomen Sotilasläänin komentajaksi, missä tehtävässä hän toimi koko sodan ajan. Sotien jälkeen Jernström siirtyi takaisin Huhtamäki Oy:n palvelukseen tilastotoimiston hoitajaksi ja palveli yritystä vuoteen 1956, jolloin hän jäi eläkkeelle. Hänet haudattiin Helsinkiin [2]

LuottamustoimetMuokkaa

Jernstöm toimi vuoden 1918 kesällä jäsenenä senaatin asettamassa komiteassa, jonka tehtävänä oli laatia ehdotus sielunhoidon, kasvatus- ja valistustyön järjestämiseksi armeijassa ja toimi Jääkäritoimiston puheenjohtajana vuosina 1918–1919 sekä Suomen valkoisen kaartin upseeriston kunniajäsenenä vuodesta 1920 alkaen.[1][2]

TuotantoMuokkaa

Jernström toimitti vuonna 1932 ilmestyneen kuvateoksen Jääkärit maailmansodassa (ruotsalainen vastine vuonna 1933).[1][2]

LähteetMuokkaa

  • Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g h i j Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Jernström 1933: 148.