Torsten Lesch
Torsten Ragnar Fredrik Lesch (21. heinäkuuta 1890 Turku – 8. huhtikuuta 1969) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat konttoristi Johan Fredrik Lesch ja Amanda Wilhelmina Andersson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Olga Ragnhild Finnbergin kanssa.[1][2]
Opinnot muokkaa
Hän kävi kuusi luokkaa Turun ruotsalaista reaalilyseota ja Rösiön maanviljelysopistoa Ruotsissa. Hän suoritti Tykistöupseerien täydennyskurssin vuonna 1920 ja komentajakurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1926.[1][2]
Jääkäriaika muokkaa
Hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 27. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin muodostettuun Jääkäripataljoona 27:ään ja sen 1. komppaniaan. Hän pyrki vapaaehtoisena perusteilla olevaan Jääkäripataljoonan tykistöön ja tulikin valituksi yhtenä niistä 26 miehestä, jotka Jääkäripataljoonan komentaja majuri Bayer valitsi haastattelunsa perusteella. Hänet siirrettiin virallisesti haupitsijaokseen 17. maaliskuuta 1916, minkä päivämäärän voidaan katsoa olevan jääkäritykistön virallinen perustamispäivä. Lesch toimi aluksi tykistöjaoksessa tulenjohtotehtävissä[3]. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Ekkau-Kekkaussa sekä Aa-joella. Hän suoritti Libaussa vuonna 1917 sotakoulun A-kurssin.[1][2]
Suomen sisällissota muokkaa
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 kapteeniksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan patterin päälliköksi Jääkäritykistön 1. patteriin ja haavoittui pahasti Sorilassa 21. maaliskuuta 1918.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Sisällissodan jälkeen hänet määrättiin Jääkäritykistöprikaatiin 1. kesäkuuta 1918 alkaen ja sijoitettiin 12. joulukuuta 1918 kenttätykistörykmentti n:o 3:n (KTR 3) esikuntapäälliköksi, kunnes 3. tammikuuta 1919 alkoi hänen komentaja-aika joukko-osastoissa, ensimmäisenä hän sai komentajuuden Vuoristotykistössä ja sen jälkeen 28. huhtikuuta 1919 alkaen KTR 3:n III patteristossa. Armeijasta hän erosi 27. heinäkuuta 1920 ja liittyi Suojeluskuntajärjestöön ja hänet nimitettiin 15. elokuuta 1920 suojeluskuntain tykistöntarkastajaksi ja edelleen 1. joulukuuta 1920 hänet nimitettiin Yliesikunnan taisteluvälineosaston päälliköksi ja 1. syyskuuta 1921 alkaen tykistötoimiston päälliköksi. Koko tykistön tarkastajaksi hänet nimitettiin 1. tammikuuta 1924 ja 13. lokakuuta 1931 sotilastarkastajaksi, mitä tointa hän oli käytännössä hoitanut jo vuodesta 1928 alkaen.[1][2]
Talvi- ja jatkosota muokkaa
Talvisotaan hän osallistui toimisto- ja toimistoesiupseerina Kotijoukkojen esikunnan asetoimistossa. Jatkosotaan hän osallistui Kotijoukkojen esikunnan Taisteluvälineosastolla ja vuodesta 1943 alkaen Taisteluvälinehuollon tarkastajana.[2]
Luottamustoimet muokkaa
Hän oli komennettuna valtiorikosoikeuden sotilasjäseneksi kesällä 1918 ja toimi Kauniaisten kauppalan verolautakunnan jäsenenä vuosina 1928–1932.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet muokkaa
- Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Toim. L. Harvila, M. Alajoki, M. O. Rintanen ja M. Vanonen, Tykkimies 1960, Suomen kenttätykistön säätiön vuosikirja n:o 3, Kirjapaino Vaasa Oy, Vaasa 1960.