Avaa päävalikko
Karl Rainer Wolfgang Mandelin

Karl Rainer Wolfgang Mandelin (26. marraskuuta 1889 Vaasa31. joulukuuta 1941) oli suomalainen jääkärieversti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan rykmentin komentajana. Mandelin osallistui vielä myöhemmin käytyihin talvi- ja jatkosotaan ensimmäiseen rykmentin komentajana ja jälkimmäiseen sotilasläänin komentajana.[1][2]

Sisällysluettelo

Perhetausta ja opinnotMuokkaa

Hänen vanhempansa olivat apteekkari, filosofian maisteri Karl Fredrik Mandelin ja Emmelin Elis Ottilie von Dykowsky. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1913 Carin von Haartmanin kanssa.[1][2]

Mandelin kävi kuusi luokkaa Vaasan suomalaista reaalilyseota ja kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin uudesta suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1909 ja liittyi Vasa nationiin. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla vuosina 1909 – 1913 sekä Münchenin yliopistossa vuosina 1913–1914. Hän teki vuonna 1919 armeijan komentamana opintomatkan Englantiin.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

Mandelin liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 28. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan.

 
Ylennettävät Lockstedter Lagerissa 6. helmikuuta 1916. Oberzugführereiksi ylennettävinä Runar Appelberg, Karl Mandelin, Kaarlo Ståhlberg, Walter Horn, Gabriel von Bonsdorff, Harald Öhquist.

Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Rintamalta paluunssa jälkeen hänet komennettiin keväällä 1917 hoitamaan pataljoonan esikuntaan Hauptzugführerin tehtäviä ja oli tehtävässä aina pataljoonan kotiuttamiseen saakka. Hänen tehtäviinsä kuului muun muassa olla vuonna 1917 Lihaussa everstiluutnantti Thesleffin käytettävänä ja järjestellä pataljoonan siirtoa Suomeen.[1][2]

 
Jääkäripataljoonan päällystöä Libaussa syksyllä 1917. Alin rivi': Oberzugf. Hugo Österman, zugf. Eric Schauman, oberzugf. Gabriel von Bonsdorff, zugf. Paul Ljungberg, oberzugf. Karl Mandelin, zugf. Einar Johansson. Keskimmäinen rivi: luutnantti Franzen, luutnantti Huyssen, luutnantti Rüets, kapteeni Ulrich von Coler, kapteeni Eduard Ausfeld, tohtori Valter Sivén, yliluutnantti Stahel, Luutnantti Mellis, luutnantti Könnecke, tohtori Yrjö Salminen. Ylin rivi: oberzugf. Lauri Malmberg, oberzugf. Maximilian Savonius, oberzugf. Erik Heinrichs, oberzugf. Harald Öhquist, talouspäällikkö Arp, hauptzugf. Erik Jernström, zugf. Torsten Lesch, oberzugf. Lennart Oesch, zugf. Knut Solin, tohtori Häberle, zugf. Birger Homén, zugf. Gustaf Taucher.

Hänet myös komennettiin Berliiniin, missä hän oli yhteydessä Suomesta saapuneeseen edustustoon, jota johti valtioneuvos Edvard Hjelt seuranaan ratsumestari Hannes Ignatiuksen ynnä muita. Madelin suoritti vuonna 1917 Libaussa järjestetyn sotakoulun A-kurssiin.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Mandelin astui Suomen armeijan palvelukseen majuriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan aluksi esikuntapäälliköksi 1. Jääkärirykmentin esikuntaan, josta hänet siirrettiin 24. maaliskuuta 1918 alkaen 3. Jääkärirykmentin komentajaksi. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa, missä hän toimi operaation loppuvaiheessa Wilkmanin ryhmän oikean sivustan varmistaneen osaston päällikkönä.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Mandelin komensi sisällissodan jälkeen edelleen 3. Jääkärirykmenttiä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Savon Jääkärirykmentti 3 ja sitten Uudenmaan rykmentti. Hän toimi rykmentin ollessa kaakkoisrajalla Karjalan kannaksen rajavartiojoukkojen komentajana. Mandelin oli komennettuna 20. toukokuuta – 20. kesäkuuta 1918 väliseksi ajaksi Valtiorikosylioikeuden sotilasjäseneksi ja 20. kesäkuuta – 8. elokuuta 1918 väliseksi ajaksi Sotaministeriön osastopäälliköksi. Hänet määrättiin 9. tammikuuta 1925 alkaen Jääkäriprikaatin komentajaksi, mistä tehtävästä hän erosi 20. elokuuta 1925 ja siirtyi sen jälkeen konttoripäälliköksi A. Ahlström Oy:n vaneritehtaan palvelukseen Varkauteen.[1][2]

Talvi- ja jatkosotaMuokkaa

Mandelin osallistui talvisotaan Jalkaväkirykmentti 65:n komentajana ja johdatti rykmenttinsä taisteluihin Suomussalmella, Raatteella ja Kuhmossa. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Itä-Savon sotilasläänin komentajaksi, missä tehtävässä hän toimi kuolemaansa saakka. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[2]

LuottamustoimetMuokkaa

Mandelin toimi virkaikäkomitean jäsenenä vuonna 1922 ja 1. Divisioonan kunniatuomioistuimen puheenjohtajana vuosina 1920–1924 sekä jääkäriliiton varapuheenjohtajana vuosina 1922–1923.[1][2]


LähteetMuokkaa

  • Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g h i Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Upseerin arvo menetetty Korkeimmanoikeuden päätöksellä, mutta palautettu vuonna 1939, Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975.
  4. Jernström 1933: 148.