Ensimmäinen Bulgarian valtakunta
Ensimmäinen Bulgarian valtakunta oli keskiaikainen valtio, joka perustettiin vuonna 681 ja lakkasi olemasta 1018, kun se liitettiin Bysanttiin. Valtion nimi oli alusta asti Bulgaria, ja se oli aikansa merkittävimpiä sotilasmahteja. Laajimmillaan se ulottui Budapestistä Mustallemerelle ja Dnepr-joelta Adrianmerelle. Kristinuskoon kääntymisen jälkeen Bulgariasta tuli slaavilaisen maailman kulttuurillinen keskus, mikä vahvistui kyrillisten kirjainten kehittämisen myötä. Laajimman kokonsa valtakunta saavutti ensimmäisen tsaarinsa, vuosina 893–927 hallinneen Simeon I:n johdolla.
| Ensimmäinen Bulgarian valtakunta |
|
|---|---|
681–1018 |
|
|
|
|
| Valtiomuoto | monarkia |
| Hallitsija | kaani, tsaari |
| Pääkaupunki |
Pliska (681–893) Preslav (893–972) Skopje (972–992) Ohrid (992–1018) |
| Kielet | bolgaarin ja muinaiskirkkoslaavi |
Valtakunnan pääkaupunki vaihtui usein. Se oli ensin Pliska (vuosina 681–893), sitten Preslav (893–972), sen jälkeen Skopje nykyisessä Pohjois-Makedoniassa (972–992) ja viimeisenä Ohrid (992–1018). Bysantin valtakunnan vallan jälkeen Bulgarian valtakunta itsenäistyi uudelleen toisena Bulgarian valtakuntana.
Historia muokkaa
Valtakunnan perustaminen muokkaa
Alkuperäiset bolgaarit olivat turkkilaista kieltä puhuva kansa, jotka jo slaaveihin sekoittuneina ylittivät Tonavan Bysantin valtakunnan alueelle kaani Asparuhin johdolla vuonna 680 ja seuraavana vuonna perustettiin Bulgaria, jonka pääkaupungiksi tuli Pliska lähellä nykyistä Shumenin kaupunkia.[1] Suhteet Bysanttiin rauhoittuivat kun Bysantti luovutti osan Traakiasta Bulgarialle vuonna 716. Tämän jälkeen Bulgaria taisteli Bysantin puolella muun muassa arabeja vastaan ja laajensi alueitaan lähes vuosisadan ajan. 700-luvun puoliväliin mennessä Bulgariaan oli liitetty myös alueita eteläisestä Romaniasta ja Ukrainasta. Tämän jälkeen valtakunnan laajenemissuunta kohdistui lounaaseen ja luoteeseen. Avaarien kuningaskunnan luhistuminen mahdollisti rajan vetämisen Tiszajoelle. Vuosisadan lopulla Bulgariaan liitettiin myös osia Makedoniasta, mutta toisaalta se myös menetti joitakin alueitaan Traakiassa Bysantille.[2]
Laajeneminen muokkaa
Vuosina 803–14 hallinnut kaani Krum aloitti sodankäynnin Bysanttia vastaan. Vuoden 811 aikana Bulgaria saavutti useita voittoja, joihin lukeutui esimerkiksi nykyisen Sofian valtaus ja keisari Nikeforos I:n tappaminen Pliskan taistelussa. Nikeforoksesta tuli ensimmäinen taistelussa kuollut Bysantin keisari lähes viiteensataan vuoteen ja Krum käytti sittemmin hänen hopealla koristeltua pääkalloaan juomakuppina.[2] Krumin seuraaja Omurtag solmi rauhan Bysantin kanssa saaden haltuunsa Tundjan laakson ja myöhemmin Singidunumin eli nykyisen Belgradin. 800-luvun alkupuolella Bulgaria käytti edelleen hyväkseen Bysantin heikkoutta leviten edelleen Makedoniaan ja eteläiseen Albaniaan. Omurtag myös kehitti Krumin luomaa lakijärjestelmää ja jälleenrakensi vuoden 811 sodassa poltetun Pliskan.[3]
Kristinuskon ja kulttuurin nousu muokkaa
Kristinusko saapui Bulgariaan Boris I:n valtakaudella, joka teki siitä valtakunnan uskon. Syitä kääntymiselle oli monia ja ne olivat sekä sisä- että ulkopoliittisia. Kristinuskon myötä Bulgaria alettiin ottaa vakavasti muiden Euroopan valtioiden taholta ja se myös vähensi eroa bulgaarien ja jo aiemmin kristinuskoon kääntyneiden alueen slaavien välillä.[3] 800-luvun loppupuolella syntyi myös kyrilliset aakkoset, mikä puolestaan taas johti bulgarialaisen kirjallisuuden syntymiseen. Sen käyttöönotto esimerkiksi kirkoissa esti maan kreikkalaistumisen.[4]
Simeon Suuri (893–927) siirsi Bulgarian pääkaupungin Pliskasta Preslaviin. Hän myös soti valtakautensa alussa Bysanttia vastaan laajentaen Bulgariaa käsittämään suurimman osan Serbiaa ja Montenegroa. Hän myös piiritti Konstantinopolin peräti kahdesti, joutuen viimeisellä kerralla vetäytymään vasta madjaarien uhan takia. Simeonin valtakautta pidetään myös ensimmäisen valtakunnan taiteen ja kirjallisuuden kultakautena.[5]
Valtakunnan rappio muokkaa
Simeonia seurasi vallassa hänen toiseksi vanhin poikansa Petûr vuonna 927 ja hän oli vallassa aina vuoteen 970 saakka. Bulgaria jatkoi sodankäyntiä hänen valtakaudellaan, mutta sodan luonne oli muuttunut puolustukseksi madjaareja vastaan. Myös valtakunnan sisällä oli ongelmia etenkin sen eteläosissa. Sodankäynti heikensi Bulgariaa merkittävästi. Kirkkokin kärsi ongelmista etenkin bogolismin leviämisen myötä.[6] Sen oppeihin kuului muun muassa kaikkien valtion instituutioiden pitäminen pahoina ja valtion menoihin osallistumisen kieltäminen. Oppi herätti kannatusta etenkin alempien yhteiskuntaluokkien keskuudessa. 900-luvun loppupuoli olikin nopean heikentymisen aikaa ja vuonna 971 Bysantti valloitti maan pääkaupungin Preslavin. Pääkaupunkia siirrettiin tämän jälkeen useaan kertaan, kunnes se asetettiin Ohridiin. Bulgaria koki kuitenkin vielä lyhyen nousukauden Samuilin valtakaudella 997–1014, jolloin se valloitti takaisin menettämiään alueita.[7] Lopullinen tappio tuli kuitenkin vuonna 1014, kun bulgarialaiset hävisivät raskain tappioin Kleidionin taistelun Bysanttia vastaan Belassitsa-vuoren lähellä.[8] Tarinan mukaan Bysantin tuolloinen keisari Basileios II otti tuhansia vankeja ja sokaisi näistä suurimman osan jättäen vain joka sadannen johdattamaan sokaistut toverinsa bulgrilaisten puolelle. Nähtyään sotajoukkonsa kohtalon Samuil sai sydänkohtauksen ja kuoli samana vuonna.[9]
Samuilin kuoleman jälkeen valtaan nousi hetkeksi hänen poikansa Gabriel Radomir, mutta Samuilin veljenpoika Ivan Vladislav murhasi tämän vuonna 1015 ja sai kruunun itselleen jatkaen edelleen sotaa Bysanttia vastaan. Tässä vaiheessa monet bulgarialaisetkin olivat jo tosin loikanneet Bysantin puolelle. Vladislavkin kärsi lopullisen tappion vuonna 1018 Dyrrhachiumissa eli nykyisessä Durrësissa, Albaniassa. Viimeisetkin bulgarialaiset antautuivat ja Basileios liitti valtakunnan alueet Bysanttiin aina Tonavalle saakka. Saavutuksistaan Basileios sai lisänimen Bulgaroktonos, eli Bulgaarintappaja.[9]
Kulttuuri muokkaa
Bysantin valtakunnan vaikutus ensimmäisessä Bulgarian valtakunnassa oli suuri. Sekä valtion että kirkon hallinto, että myös verojärjestelmä oli samankaltainen Bysantin vastaavien järjestelmien kanssa. Bulgariassa myös käytettiin pääasiassa bysanttilaista valuuttaa. Bysantti vaikutti myös jopa hallinnon, kaupan ja julkisen elämän sanastoissa. Toisaalta ensimmäinen valtakunta muodosti myös yhtenäisen bulgarian kielen ja sulautti alkuperäiset bulgaarit ja alueen slaavit muodostaen bulgarialaisten kansan samaan tapaan, kuin englantilaiset muodostuivat normanneista ja anglosakseista. Valtakunta jäi kuitenkin yllättävän takapajuiseksi ja se ei esimerkiksi koskaan perustanut omaa laivastoaan.[7]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- R.J Campton: A Concise History of Bulgaria. Cambridge University Press, 2005. ISBN 978-0-521-85085-8. (englanniksi)
- Chary, Frederick B.: The history of Bulgaria. ABC-CLIO, 2011. ISBN 978–0–313–38446–2. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ensimmäinen Bulgarian valtakunta Wikimedia Commonsissa
