Bogomiilit

Keskiaikainen kristinuskon suuntaus, joka tuomittiin harhaoppina
Bogomiilien leviäminen keskiajalla
Osa artikkelisarjasta
Gnostilaisuus
Simple crossed circle.svg

Gnosis

Syyrialais-egyptiläinen
gnostilaisuus

Setiläisyys
Tuomaskristityt
Valentinolaisuus
Basilidelaisuus

Persialainen
gnostilaisuus

Mandealaisuus
Manikealaisuus

Kristillisen
gnostilaisuuden isät

Simon Magus
Kerinthos
Markion
Valentinos

Muita ryhmiä
Ofiitit
Barbelo-gnostikot
Kainiitit
Karpokratiaanit
Paulikiaanit
Bogomiilit
Kataarit

Gnostilaisuuden lähteet
Nag Hammadin kirjasto
Codex Tchacos

Bogomiilit olivat 900-luvulla Bulgariaan siirrettyjä paulikiaaneja, jotka saivat nimensä bulgarialaisen papin Bogomilin mukaan. Bogomil antoi liikkeelle myös uuden itsenäisen asun. Heidän mukaansa Saatana, joka samaistuiselvennä Vanhan testamentin luojajumalaan, oli maailman hallitsija. Vapautuminen pahasta saavutettiin ankaran askeesin avulla. Toisaalta Bysantin keisari Aleksioksen halutessa selonteon bogomiilien opista, antoi bogomiilisaarnaaja Zigabamus hänelle tästä selonteon, jossa puhutaan muun muassa Saatanan lankeamisesta, mikä viittaa siihen ettei ainakaan hänen edustamansa suunta kannattanut Saatanan jumaluutta eikä myöskään dualismia, josta bogomiileja myös epäiltiin.[1]

Bogomiilit saivat niin paljon kannattajia, että heistä tuli vakava kilpailija Bysantin kirkolle, jonka kultin ja organisaation he hylkäsivät täydellisesti. Heidän uskonnollinen julistuksensa perustui suurelta osin vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen vastaiseen protestiin.

Bysantti taisteli voimakkaasti bogomiileja vastaan, mutta he kykenivät pitämään puolensa jopa Konstantinopolissa. Vasta 1100-luvulla, vainojen saavuttaessa lakipisteensä, liike tukahdutettiin, mutta ei hävitetty kokonaan: Balkanilla sillä oli jatkuvasti tukikohta ja se liittoutui Bulgariassa ja Bosniassa paikallisten vallanpitäjien kanssa. Bogomiilien lähetyssaarnaajien ja vainoja paenneiden bogomiilien kautta liikkeen ajatukset kulkeutuivat länteen, jossa ne vaikuttivat kataareihin.

HistoriaMuokkaa

Bogomiilit oli dualistis-manikealainen lahkokunta, joka sai alkunsa Traakiasta, sinne Bysanttilaisen valtakunnan rajavartioiksi siirretyistä armenialaisista ja syyrialaisista paulikiaaneista ja manikealaisista. 900-luvulla oli bogomiilein lahko jo laajalle levinnyt Makedonian ja Bulgarian slaavilaisten keskuudessa. Nimensä se sai bulgaarialaisesta papista Bogumilista, itse he nimittivät itseänsä "hyviksi kristityiksi". Yksi osa Makedonian slaaveja, dragovitšien heimo Vardarjoen ja Ohridjärven välillä, muodosti kuuluisan, lujasti järjestetyn bogomiilisen seurakunnan. 11. vuosisadan alussa oli bogomiilien lahko levinnyt jo Serbiaan ja lännessä Adrianmeren rannikolle Albaniasta Cattaroon saakka. Seuraavan vuosisadan lopulla sai kuitenkin Serbian suurzupani Stefan Nemanja sen juurrutetuksi pois valtakunnastaan. Sen sijaan levisi bogomiilien oppi Hertsegovinaan ja varsinkin Bosniaan, missä ylimystökin sitä suosi, niin että se muutamina aikoina oli vallitsevana uskontona Bosniassa. Myöhemmin tuli lahko Slavoniaan, Syrmiaan ja Kroatiaan. Tämä myöskin patareeneiksi ("isämeidän lukijoiksi", sanasta pater) nimitetty lahko sai paljon tunnustajia vieläpä Pohjois-Italiassa ja Etelä-Ranskassa, missä heidän pilkkanimensä oli bougre (bulgaarialainen). Sekä kirkko että maalliset hallitukset vainosivat kovasti bogomiilejä, jotka tuomitsivat esivallan, ylimystön ja rikkaat ja tällaisten mielipiteittensä kautta saavuttivat köyhien kansankerrosten suosion.[2]

OppiMuokkaa

Itse opin puolesta lahko jakautui kahteen oppikuntaan: bulgarialaiseen, joka tunnusti olevan vain yhden, hyvän olennon, josta paha olento, saatana, aikojen alussa oli luopunut, ja dragovitšiseen, joka piti näitä molempia olentoja alusta asti yhdenarvoisina. Bogomiilien elämä oli ankaraa ja synkkää. Pappeja ja kirkollista jumalanpalvelusta heillä ei ollut, ristinmerkkiä he eivät suvainneet, koska Kristus ei voinut mielihyvällä muistella ristinpuuta, sakramentit he hylkäsivät, Kristus oli lunastanut ihmiset vain oppinsa kautta. He väittivät tuntevansa taivaalliset asiat ja näkevänsä tulevaisuuteen. Vanhan testamentin he hylkäsivät, mutta sen sijaan apokryfiset kirjat levisivät heidän kauttaan laajalle. Julmasti vainottuina he tervehtivät turkkilaisia valloittajia pelastajinaan ja kääntyivät, varsinkin Bosniassa, islamin uskoon. Bulgarialaisten bogomiilien jäännökset siirtyivät 1600-luvulla katoliseen uskoon. Bogomiilisyys on hussilaisuutta lukuun ottamatta ainoa uskonnollinen liike slaavilaisten keskuudessa, jonka vaikutukset ulottuivat kauas Länsi-Eurooppaan.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Juhani Kuosmanen, Herätyksen historia, s. 42.
  2. a b Bogomiilit, Tietosanakirja osa 1, palsta 1113–1114, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909