Dodekeeni

Dodekeeni
Tunnisteet
IUPAC-nimi	1-dodekeeni
CAS-numero	112-41-4
PubChem CID	8183
SMILES	CCCCCCCCCCC=C
Ominaisuudet
Molekyylikaava	C12H24
Moolimassa	168,312 g/mol
Sulamispiste	−35,2 °C
Kiehumispiste	213,4 °C
Tiheys	0,758 g/cm3
Liukoisuus veteen	1,2·10-4 g/l (20 °C)
	Infobox OK

Dodekeeni eli 1-dodekeeni (C₁₂H₂₄) on pitkäketjuinen alkeeneihin kuuluva hiilivety. Yhdistettä käytetään pinta-aktiivisten aineiden ja eräiden muiden kemikaalien tuotannossa.

Ominaisuudet

Dodekeeni on huoneenlämpötilassa väritön makeantuoksuinen neste. Yhdiste on muiden hiilivetyjen tavoin veteen liukenematonta, mutta liukenee orgaanisiin liuottimiin, kuten etanoliin, dietyylieetteriin ja tetrakloorimetaaniin.^[2]^[4] 1-dodekeenin leimahduspiste on 77 °C (c.c.) ja itsesyttymislämpötila 225 °C.

Valmistus ja käyttö

Dodekeenia valmistetaan petrokemianteollisuuden tuotteista kuten propeenin tri- tai tetrameereista.^[2] Dodekeenista valmistetaan bentseenistä alkyloimalla pinta-aktiivisia aineita, kuten dodekyylibentseenisulfonaattia. Näitä pinta-aktiivisia aineita käytetään muun muassa puhdistusaineissa, shampoissa ja kosmetiikassa niiden hyvän vesiliukoisuuden vuoksi. Yhdistettä voidaan käyttää myös muovinpehmentimien valmistamiseen käytettävien pitkäketjuisten alkoholien valmistukseen, 1-bromidodekaanin ja eräiden muiden hajusteissa, hartseissa ja lääkkeissä käytettävien hienokemikaalien valmistukseen.^[2]^[4]^[5]^[6]^[7]

Yhdistettä esiintyy semiokemikaalina eliöiden viestinnässä.

Isomeerejä

2-dodekeeni, CAS-numero 1652-96-6
3-dodekeeni, CAS-numero 7239-23-8
4-dodekeeni, CAS-numero 2030-84-4
5-dodekeeni, CAS-numero 7206-28-2
6-dodekeeni, CAS-numero 7206-17-9

Lähteet

↑ 1-Dodecene – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 19.2.2014.
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 25. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
↑ Dodec-1-ene:Water solubility European Chemicals Agency. Viitattu 5.7.2024. (englanniksi)
↑ ^a ^b George W. A. Milne: Gardner’s commercially important chemicals, s. 253. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.2.2014). (englanniksi)
↑ G. R. Lappin, L. H. Nemec, J. D. Sauer & J. D. Wagner: Olefins, Higher, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 19.2.2014
↑ Kurt Kosswig: Surfactants, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 19.2.2014
↑ Ullmann’s Fine Chemicals, s. 372. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 978-3-527-33477-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.2.2014). (englanniksi)

Aiheesta muualla

Dodekeenin kansainvälinen kemikaalikortti
Dodekeenin käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich, viitattu 28.1.2015.
Pherobase: Semiochemical - delta1-12Hy (englanniksi)

Yksinkertaisimmat hiilivedyt

Alkaanit

metaani	etaani	propaani	butaani	pentaani	heksaani	heptaani	oktaani	nonaani	dekaani	undekaani	dodekaani
CH₄	C₂H₆	C₃H₈	C₄H₁₀	C₅H₁₂	C₆H₁₄	C₇H₁₆	C₈H₁₈	C₉H₂₀	C₁₀H₂₂	C₁₁H₂₄	C₁₂H₂₆

Alkeenit

	eteeni	propeeni	buteeni	penteeni	hekseeni	hepteeni	okteeni	noneeni	dekeeni	undekeeni	dodekeeni
	C₂H₄	C₃H₆	C₄H₈	C₅H₁₀	C₆H₁₂	C₇H₁₄	C₈H₁₆	C₉H₁₈	C₁₀H₂₀	C₁₁H₂₂	C₁₂H₂₄

Alkyynit

	etyyni	propyyni	butyyni	pentyyni	heksyyni	heptyyni	oktyyni	nonyyni	dekyyni	undekyyni	dodekyyni
	C₂H₂	C₃H₄	C₄H₆	C₅H₈	C₆H₁₀	C₇H₁₂	C₈H₁₄	C₉H₁₆	C₁₀H₁₈	C₁₁H₂₀	C₁₂H₂₂

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[ncbi-1] 1-Dodecene – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 19.2.2014.

[alen-2] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 25. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.

[3] Dodec-1-ene:Water solubility European Chemicals Agency. Viitattu 5.7.2024. (englanniksi)

[gardner-4] George W. A. Milne: Gardner’s commercially important chemicals, s. 253. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.2.2014). (englanniksi)

[kirk-othmer-5] G. R. Lappin, L. H. Nemec, J. D. Sauer & J. D. Wagner: Olefins, Higher, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 19.2.2014

[ullmann-6] Kurt Kosswig: Surfactants, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 19.2.2014

[7] Ullmann’s Fine Chemicals, s. 372. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 978-3-527-33477-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.2.2014). (englanniksi)

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]