Dodekeeni

Dodekeeni
Tunnisteet
IUPAC-nimi	1-dodekeeni
CAS-numero	112-41-4
PubChem CID	8183
SMILES	CCCCCCCCCCC=C
Ominaisuudet
Molekyylikaava	C12H24
Moolimassa	168,312 g/mol
Sulamispiste	−35,2 °C
Kiehumispiste	213,4 °C
Tiheys	0,758 g/cm3
Liukoisuus veteen	Ei liukene
	Infobox OK

Dodekeeni eli 1-dodekeeni (C₁₂H₂₄) on pitkäketjuinen alkeeneihin kuuluva hiilivety. Yhdistettä käytetään pinta-aktiivisten aineiden ja eräiden muiden kemikaalien tuotannossa.

Ominaisuudet muokkaa

Dodekeeni on huoneenlämpötilassa väritön makeantuoksuinen neste. Yhdiste on muiden hiilivetyjen tavoin veteen liukenematonta, mutta liukenee orgaanisiin liuottimiin, kuten etanoliin, dietyylieetteriin ja tetrakloorimetaaniin.^[2]^[3] 1-dodekeenin leimahduspiste on 77 °C (c.c.) ja itsesyttymislämpötila 225 °C.

Valmistus ja käyttö muokkaa

Dodekeenia valmistetaan petrokemianteollisuuden tuotteista kuten propeenin tri- tai tetrameereista.^[2] Dodekeenista valmistetaan bentseenistä alkyloimalla pinta-aktiivisia aineita, kuten dodekyylibentseenisulfonaattia. Näitä pinta-aktiivisia aineita käytetään muun muassa puhdistusaineissa, shampoissa ja kosmetiikassa niiden hyvän vesiliukoisuuden vuoksi. Yhdistettä voidaan käyttää myös muovinpehmentimien valmistamiseen käytettävien pitkäketjuisten alkoholien valmistukseen, 1-bromidodekaanin ja eräiden muiden hajusteissa, hartseissa ja lääkkeissä käytettävien hienokemikaalien valmistukseen.^[2]^[3]^[4]^[5]^[6]

Yhdistettä esiintyy semiokemikaalina eliöiden viestinnässä.

Isomeerejä muokkaa

2-dodekeeni, CAS-numero 1652-96-6
3-dodekeeni, CAS-numero 7239-23-8
4-dodekeeni, CAS-numero 2030-84-4
5-dodekeeni, CAS-numero 7206-28-2
6-dodekeeni, CAS-numero 7206-17-9

Lähteet muokkaa

↑ 1-Dodecene – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 19.2.2014.
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 25. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
↑ ^a ^b George W. A. Milne: Gardner’s commercially important chemicals, s. 253. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.2.2014). (englanniksi)
↑ G. R. Lappin, L. H. Nemec, J. D. Sauer & J. D. Wagner: Olefins, Higher, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 19.2.2014
↑ Kurt Kosswig: Surfactants, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 19.2.2014
↑ Ullmann’s Fine Chemicals, s. 372. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 978-3-527-33477-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.2.2014). (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Dodekeenin kansainvälinen kemikaalikortti
Dodekeenin käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich, viitattu 28.1.2015.
Pherobase: Semiochemical - delta1-12Hy (englanniksi)

Yksinkertaisimmat hiilivedyt

Alkaanit

metaani	etaani	propaani	butaani	pentaani	heksaani	heptaani	oktaani	nonaani	dekaani	undekaani	dodekaani
CH₄	C₂H₆	C₃H₈	C₄H₁₀	C₅H₁₂	C₆H₁₄	C₇H₁₆	C₈H₁₈	C₉H₂₀	C₁₀H₂₂	C₁₁H₂₄	C₁₂H₂₆

Alkeenit

	eteeni	propeeni	buteeni	penteeni	hekseeni	hepteeni	okteeni	noneeni	dekeeni	undekeeni	dodekeeni
	C₂H₄	C₃H₆	C₄H₈	C₅H₁₀	C₆H₁₂	C₇H₁₄	C₈H₁₆	C₉H₁₈	C₁₀H₂₀	C₁₁H₂₂	C₁₂H₂₄

Alkyynit

	etyyni	propyyni	butyyni	pentyyni	heksyyni	heptyyni	oktyyni	nonyyni	dekyyni	undekyyni	dodekyyni
	C₂H₂	C₃H₄	C₄H₆	C₅H₈	C₆H₁₀	C₇H₁₂	C₈H₁₄	C₉H₁₆	C₁₀H₁₈	C₁₁H₂₀	C₁₂H₂₂

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[ncbi-1] 1-Dodecene – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 19.2.2014.

[alen-2] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 25. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.

[gardner-3] George W. A. Milne: Gardner’s commercially important chemicals, s. 253. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.2.2014). (englanniksi)

[kirk-othmer-4] G. R. Lappin, L. H. Nemec, J. D. Sauer & J. D. Wagner: Olefins, Higher, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 19.2.2014

[ullmann-5] Kurt Kosswig: Surfactants, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 19.2.2014

[6] Ullmann’s Fine Chemicals, s. 372. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 978-3-527-33477-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.2.2014). (englanniksi)

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]