Dekeeni

1-dekeeni
Tunnisteet
CAS-numero	872-05-9
PubChem CID	13381
Ominaisuudet
Molekyylikaava	C10H20 / C=CC
Moolimassa	140,26 g/mol
Sulamispiste	−66,0 °C (207,2 K)
Kiehumispiste	172,0 °C (445,2 K)
Tiheys	0,741 g/cm3
	Infobox OK

1-dekeeni eli dekyleeni (C₁₀H₂₀) kuuluu orgaanisiin yhdisteisiin omaten kymmenen hiili atomia, 20 vety atomia ja yhden kaksoissidoksen. Aineesta käytetään myös nimiä alfa-dekeeni ja n-1-dekeeni. Se on yhdeksänneksi yksinkertaisin alkeeni hiilivetyjen ryhmästä. Yksinkertaisin hiilivetyjen alkeeni on eteeni, jolla on kaksi hiili atomia, joiden välissä on kaksoissidos. 1-dekeeni on dekeenin eräs isomeerinen muoto. 1-Dekeeniä esiintyy kukkien tuoksuissa ja semiokemikaalina eliöiden viestinnässä.

1-dekeenin ominaisuudet muokkaa

Huoneen lämmössä ja paineessa, nestemäinen 1-dekeeni on väritön, ja se syttyy helposti, sillä 1-dekeenin leimahduspiste on 46 °C (c.c.) ja itsesyttymislämpötila 210 °C.^[1]

Käyttö muokkaa

1-dekeeniä käytetään voiteluaineiden lähtöaineena. Siitä valmistetaan katalyyttisesti oligomeerejä, kuten dimeerejä, trimeerejä, tetrameerejä ja pentameerejä. Katalyyttinä käytetään booritrifluoridia ja alkoholeja tai vettä. Näitä kutsutaan usein nimellä poly–α-olefiinioligomeereiksi. Niillä on hyvä kuumuudenkestävyys ja ne eivät haihdu helposti. Niitä käytetään muun muassa teollisuudessa, autoissa ja lentokoneissa.^[2]^[3]

Isomeerejä muokkaa

2-dekeeni, CAS-numero 20348-51-0
3-dekeeni, CAS-numero 19398-86-8
4-dekeeni, CAS-numero 19689-18-0
5-dekeeni, CAS-numero 19689-19-1

Lähteet muokkaa

↑ Information about 1-decene International Labour Organization (ILO). Viitattu 15. tammikuuta 2008.
↑ G. R. Lappin, L. H. Nemec, J. D. Sauer & J. D. Wagner: Olefins, Higher, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 08.08.2013
↑ Karl Griesbaum, Arno Behr, Dieter Biedenkapp, Heinz-Werner Voges, Dorothea Garbe, Christian Paetz, Gerd Collin, Dieter Mayer & Hartmut Höke :Hydrocarbons, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 08.08.2013

Aiheesta muualla muokkaa

Dekeenin kansainvälinen kemikaalikortti
PubChem: 1-Decene (englanniksi)
ChemBlink: 1-Decene (englanniksi)
Pherobase: Floral Compound - delta1-10Hy (englanniksi)
Pherobase: Semiochemical - delta1-10Hy (englanniksi)

Yksinkertaisimmat hiilivedyt

Alkaanit

metaani	etaani	propaani	butaani	pentaani	heksaani	heptaani	oktaani	nonaani	dekaani	undekaani	dodekaani
CH₄	C₂H₆	C₃H₈	C₄H₁₀	C₅H₁₂	C₆H₁₄	C₇H₁₆	C₈H₁₈	C₉H₂₀	C₁₀H₂₂	C₁₁H₂₄	C₁₂H₂₆

Alkeenit

	eteeni	propeeni	buteeni	penteeni	hekseeni	hepteeni	okteeni	noneeni	dekeeni	undekeeni	dodekeeni
	C₂H₄	C₃H₆	C₄H₈	C₅H₁₀	C₆H₁₂	C₇H₁₄	C₈H₁₆	C₉H₁₈	C₁₀H₂₀	C₁₁H₂₂	C₁₂H₂₄

Alkyynit

	etyyni	propyyni	butyyni	pentyyni	heksyyni	heptyyni	oktyyni	nonyyni	dekyyni	undekyyni	dodekyyni
	C₂H₂	C₃H₄	C₄H₆	C₅H₈	C₆H₁₀	C₇H₁₂	C₈H₁₄	C₉H₁₆	C₁₀H₁₈	C₁₁H₂₀	C₁₂H₂₂

[1] Information about 1-decene International Labour Organization (ILO). Viitattu 15. tammikuuta 2008.

[kirk-othmer-2] G. R. Lappin, L. H. Nemec, J. D. Sauer & J. D. Wagner: Olefins, Higher, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 08.08.2013

[ullmann-3] Karl Griesbaum, Arno Behr, Dieter Biedenkapp, Heinz-Werner Voges, Dorothea Garbe, Christian Paetz, Gerd Collin, Dieter Mayer & Hartmut Höke :Hydrocarbons, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 08.08.2013

[1]

[2]

[3]