Dalmaatti
Dalmaatti eli dalmatia oli romaaninen kieli, jota nimensä mukaisesti puhuttiin Dalmatian saarilla ja rannikolla nykyisen Kroatian ja Montenegron alueella. Puhujia oli etenkin Zadarin, Trogirin, Splitin, Dubrovnikin ja Kotorin (Jadera, Tragur, Spalatro, Raugia ja Cattaro) kaupungeissa sekä Krkin, Cresin ja Rabin saarilla (Vikla, Crepsa ja Arba). Sillä ei ollut kirjakieltä, ja sen viimeinen syntyperäinen puhuja kuoli 1800-luvun lopulla, mutta etupäässä häneltä tallennettiin se vähäinen aineisto, mitä kielestä tunnetaan.
| Dalmaatti | |
|---|---|
| Oma nimi | Dalmata linbæ |
| Tiedot | |
| Alue |
 Kroatia Montenegro Ranska |
| Virallinen kieli | ei |
| Puhujia | 0 |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | latinalainen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
| Kieliryhmä |
romaaniset kielet itäromaaniset kielet italoromaaniset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | - |
| ISO 639-2 | roa |
| ISO 639-3 | dlm |
Historia
muokkaaLatinalaisen kielen vaikutus Dalmatian alueella alkoi Rooman valtakunnan valloitettua sen 229–155 eaa. Latinan toivat alueelle roomalaiset kauppiaat ja vähitellen myös paikalliset illyrialaisia kieliä puhuneet asukkaat omaksuivat latinan. Rooman valtakunnan kukistuttua paikallinen latinan kieli alkoi vähitellen kehittyä omaan suuntaansa. Kieleen tuli voimakkaita vaikutteita kroaatista ja venetsiasta. Kieli oli pitkään virallisessa asemassa Ragusan tasavallassa, mutta siitä luovuttiin lopulta 1500-luvulla.[1] Kieli säilyi pohjoisempana vuoteen 1898 saakka, jolloin kielen viimeinen puhuja Tuone Udaina kuoli pommin räjähdyksessä.[2]
Kielinäyte
muokkaaIsä meidän -rukous dalmaatiksi:
Tuota nuester, che te sante intel sil,
sait santificuot el naun to.
Vigna el raigno to.
Sait fuot la voluntuot toa, coisa in sil, coisa in tiara.
Duote costa dai el pun nuester cotidiun.
E remetiaj le nuestre debete,
coisa nojiltri remetiaime a i nuestri debetuar.
E naun ne menur in tentatiaun,
miu deleberiajne dal mal.
Lähteet
muokkaa- ↑ Dalmatian language
- ↑ Eugeen Roegiest, Vers les sources des langues romanes: un itinéraire linguistique à, 2006, ISBN 9033460947 [1]