Ragusan tasavalta
Ragusan tasavalta oli nykyisessä Dubrovnikin kaupungissa Adrianmeren rannikolla vuosina 1358–1808 toiminut valtio. Se kukoisti 1400–1500-luvuilla, jolloin se oli Venetsiaan verrattava merimahti ja sen kilpailija. Napoléon Bonaparten joukot valloittivat sen vuonna 1808, eikä se enää saanut asemaansa itsenäisenä valtiona takaisin Napoleonin kukistuttua, vaan se päätyi Itävallan alaiseksi.
| Ragusan tasavalta |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | tasavalta | ||
| Pääkaupunki | Dubrovnik | ||
| Uskonnot | katolisuus | ||
| Kielet | latina, dalmaatti, italia | ||
| Tunnuslause | Non bene pro toto libertas venditur auro[1] | ||
| Edeltäjä(t) |
Bysantin valtakunta Venetsia |
||
| Seuraaja(t) |
 Ranska |
||
Synty muokkaa
Kaupunki syntyi 600-luvulla, kun roomalainen Epidaurum (nykyinen Cavtat[2]) joutui slaavien ja avaarien hyökkäysten kohteeksi. Epidaurumilaiset lähtivät etsimään turvallisempaa asuinpaikkaa[3]. Nykyisen vanhankaupungin kohdalla sijainnut kalliosaari nimettiin Lausaksi[4] ja sille kohosi roomalainen kaupunki, kun taas samalle kohdalle mantereella rakentui kroaattien asuinalue. Kroaatien ja roomalaisten asutukset sulautuivat yhteen 1100-luvun paikkeilla ja sitä alettiin kutsua Ragusaksi.
Vuosina 886 ja 887 kaupunkia piirittivät saraseenit, mutta Bysantin hallitsija Basileios I pelasti sen väliintulollaan. Bysantin heikentyessä Venetsia alkoi nähdä Ragusan kasvavan merimahdin uhkana ja teki epäonnistuneen valloitusyrityksen vuonna 984.
Kukoistus muokkaa
Ragusa teki 1180–1190-luvuilla kauppasopimukset Bosnian, Serbian ja Bysantin kanssa saaden vapaat kaupankäyntioikeudet niiden alueilla. Vuonna 1189 tehty kauppasopimus Bosnian kuninkaan Ban Kulinin kanssa on ensimmäinen asiakirja, jossa kaupungista käytetään nimeä Dubrovnik[5], vaikkakin se vahvistettiin kaupungin nimeksi vasta vuonna 1918[2].
Venetsia valloitti kaupungin Neljännen ristiretken aikana vuonna 1205. Ragusa säilytti suhteellisen itsenäisyyden, mutta joutui maksamaan veroa Venetsialle vuoteen 1358, jolloin Unkarin kuningas Ludvig I Suuri pakotti Venetsian luovuttamaan kaupungin Unkarille. Ragusasta tuli muodollisesti osa Unkaria, mutta käytännössä se hallitsi itsenäisesti. Vuonna 1458 Ragusasta tuli Osmanien vasallivaltio, ja sen piti maksaa vuosittain lahjuksia turkkilaisille. Ragusa sai lukuisia etuoikeuksia kaupankäyntiinsä, ja sen laivat saattoivat esimerkiksi kulkea Mustallemerelle, joka oli suljettu muilta valtioilta.
Ragusan kaupankäynti kukoisti 1400–1500-luvuilla. Sen kauppalaivastoon kuului lähes 200 alusta ja sillä oli tiheä konsuliverkosto Euroopan satamakaupungeissa. Kaupungin valuutta oli nimeltään perpera. Kauppaa käytiin idän mausteilla ja puuvillalla sekä lähialueen hopealla ja lyijyllä. Kaupungin suojaksi rakennettiin vahva muuri. Vapaus oli Ragusan keskeinen periaate, ja muuriin on 1500-luvulla kaiverrettu motto, jonka mukaan vapautta ei myydä mistään hinnasta. Kaupungin lipussa on sana Libertas. Edistyksellisyys näkyi vuonna 1317 perustetun sairaalan, apteekin, orpokodin ja koulujärjestelmän perustamisena.[2]
Amerikan löytyminen aiheutti kriisin Välimeren kaupankäynnissä. Tällöin alkoivat hiipua sekä Venetsian että Ragusan talousmahdit. Vuonna 1667 kaupungissa tapahtui voimakas maanjäristys, joka tuhosi suuren osan kaupungin goottilaistyylisestä arkkitehtuurista. Tilalle rakennettiin barokkityylisiä rakennuksia. Vuonna 1684 osmanit luopuivat vallasta Ragusassa Itävallan hyväksi 500 dukaatin vuosittaista vuokraa vastaan.
Napoleonin sotien myötä alkoi Ragusan toinen, lyhyehkö kukoistuskausi. Koska Ragusa oli puolueeton, se saattoi turvallisesti käyttää kauppalaivastoaan kaupankäynnissä välimerellä. Tasavalta joutui kuitenkin konfliktiin Venäjän kanssa, joka aloitti kaupungin piirityksen. Piiritys loppui vuonna 1806, jolloin kaupunki antautui Ranskan joukoille. Virallisesti tasavalta lakkautettiin vuonna 1808, jolloin siitä tuli Ranskan alaisuudessa ensin osa Italian kuningaskuntaa ja sitten osa Illyrian provinsseja.selvennä Vuonna 1808 tasavallassa oli noin 30 000 asukasta, joista 5 000 asui kaupungin muurien sisäpuolella[6].
Hallinto muokkaa
Ragusan tasavallan johdossa oli muodollisesti herttua, mutta todellinen valta oli yläluokan neuvostoilla. Viralliseen yläluokkaan kuului vain muutama suku, eikä siihen päästetty uusia jäseniä ennen vuoden 1667 maanjäristystä. Yläluokka oli tästä syystä melko sisäsiittoinen. Tosin se oli myös riitaisa, ja vuonna 1808 se oli jakautunut kahteen luokkaan, jotka olivat Salamankezi (Salamanquinos) ja Sorbonezi (Sorboneses). Salamankezit kannattivat ehdotonta vallan keskittämistä, kun taas sorbonezit olivat liberaalimpia. Latina oli kaupungin hallintokieli vuoteen 1472, jolloin se vaihdettiin dalmaatiksi. Tavallinen kansa käytti italiaa ja kroaattia.
Kaupunkivaltion päämiestä nimitettiin rehtoriksi. Rehtorin toimikausi oli vain yksi kuukausi, ja sama henkilö voitiin valita uudelleen vasta kahden vuoden kuluttua. Rehtorin tuli keskittyä täysin virkatehtäviinsä, eikä hän saanut kautensa aikana edes tavata perhettään.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Augusto Arthaber, Dizionario comparato di proverbi e modi proverbiali in sette lingue, ISBN 88-203-0214-4 [1]
- ↑ a b c d Anja Kinnunen: Kroatia: lomailijan opas, s. 28–31, 36–37. Tampere: Fenix-kustannus, 2007. ISBN 978-951-862-176-1.
- ↑ The History of Dubronovik. Dubrovnik Online.
- ↑ Kinnusen kirjan mukaan nimi oli Laus.
- ↑ Peter Sugar, Southeastern Europe Under Ottoman Rule, 1354-1804, ISBN 0-295-96033-7 [2]
- ↑ David Rheubottom, Age, marriage, and politics in fifteenth-century Ragusa, ISBN 0-19-823412-0 [3]
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ragusan tasavalta Wikimedia Commonsissa
