Dagmar Neovius
Dagmar Louisa Charlotta Neovius (21. toukokuuta 1867 Moskova – 27. heinäkuuta 1939 Helsinki)[1] oli suomalainen poliitikko ja Ruotsalaisen kansanpuolueen (RKP) ensimmäinen naiskansanedustaja. Ensimmäisen sortokauden aikana hän oli yksi passiivisen vastarinnan organisoijista.
| Dagmar Neovius | |
|---|---|
.jpg) Dagmar Neovius vuonna 1923. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Dagmar Louisa Charlottta Neovius |
| Syntynyt | 21. toukokuuta 1867 Moskova |
| Kuollut | 27. heinäkuuta 1939 (72 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | toimittaja, aktivisti |
| Poliitikko | |
| Puolue | Suomen ruotsalainen kansanpuolue |
| Asema | Kansanedustaja |
| Vaalipiiri |
Turun läänin eteläinen vaalipiiri (1907–1909, 1910–1911) Vaasan läänin eteläinen vaalipiiri (1914–1917) |
| Vanhemmat |
Frithiof Neovius Anna Natalie Geschwend |
Elämä ja ura muokkaa
Dagmar Neoviuksen vanhemmat olivat Haminan kadettikoulun johtaja, kenraaliluutnantti Frithiof Alfred Neovius ja Anna Natalie Geschwend.[2] Hän kuului Neoviusten sivistyssukuun ja hänen veljiään olivat kirjailija Arvid Neovius, pankinjohtaja Arthur Alfred Neovius ja arkkitehti Harald Neovius.[3] Dagmar Neovius kävi Haminan yksityisen ruotsinkielisen tyttökoulun, joka tarjosi poikkeuksellisesti myös tytöille laajasti luonnontieteellistä ja yleissivistävää opetusta. Hänen isänsä oli yksi koulun opettajista.[2] Neovius kouluttautui opettajaksi ja työskenteli Nya svenska samskolanissa vuosina 1889–1908. Vuodesta 1894 hän johti itse perustamaansa koulua Nya svenska småskolania.[1]
Neovius toimi Naisasialiitto Unionissa ja osallistui vuonna 1899 Marttajärjestön perustamiseen. Hän kuului Martta-Yhdistyksen keskustoimikuntaan vuosina 1899–1919 ja toimi sen Helsingin osaston puheenjohtajana vuosina 1906–1918. Lisäksi hän kuului vuonna 1924 perustetun Suomen ruotsalaisen Marttaliiton keskushallitukseen vuoteen 1937.[2]
Neovius oli monin tavoin mukana ensimmäisen sortokauden passiivisessa vastarinnassa, alkaen helmikuun manifestia vastustaneen suuren adressin keräämisestä vuonna 1899. Vuonna 1901 perustettiin kagaalina tunnettu salainen vastarintaorganisaatio, jonka rinnalle luotiin keväällä 1902 naiskagaali. Neovius valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Seuraavana vuonna hänen koulunsa lakkautettiin Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin aloitteesta, jolloin Neovius siirtyi Tukholmaan. Siellä hän ryhtyi organisoimaan Suomeen suunnattua propagandaa apunaan veljensä Arvid Neovius, joka oli karkotettu jo aiemmin Suomesta poliittisten mielipiteittensä vuoksi. Dagmar Neovius vastasi muun muassa Fria Ord -lehden salaisesta levittämisestä Suomeen vuosina 1903–1905.[2] Hän auttoi myös Venäjän vallankumousliikkeitä, kuten bolševikkeja, salakuljettamaan aseita ja räjähteitä Suomen kautta Venäjälle.[4]
Neovius palasi Suomeen ensimmäisen sortokauden päätyttyä ja toimi uudelleenperustamansa Nya svenska småskolanin johtajana vuosina 1906–1908. Hänet valittiin kansanedustajaksi ensimmäisissä eduskuntavaaleissa vuonna 1907. Hän oli tuolloin RKP:n ainoa naiskansanedustaja, mutta suhtautui naisasiaan varauksellisesti eikä saanut puolueensa naisten täyttä tukea.[2] Hän oli kansanedustajana vuosina 1907–1909, 1910–1911 ja 1914–1917. Kahdella ensimmäisellä kaudellaan hän edusti Turun läänin eteläistä ja kolmannella Vaasan läänin eteläistä vaalipiiriä.[1] Myös hänen Arvid-veljensä oli samoihin aikoihin RKP:n kansanedustaja.[2]
Neovius työskenteli vuosina 1909–1917 aikakauskirjojen Nutid ja Samtid toimittajana sekä ajoittaisena päätoimittajana, vuosina 1917–1921 Helsingin kaupungin leipäkonttorin (sittemmin korttikeskus) johtajana sekä vuosina 1922–1931 tilastokonttorin ylimääräisenä aktuaarina.[1][2]
Tuotanto muokkaa
- Om åskådningsundervisning, 1894
- Striden om Finlands samhällsskick I, 1912
- 20 program för samkväm och föreningsmöten I, 1913 (suomeksi samana vuonna)
- Berättelse över Helsingfors stads livsmedelskommissions verksamhet 1917–1921, 1922 (suomeksi samana vuonna)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Dagmar Neovius Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ a b c d e f g Venla Sainio: Neovius, Dagmar (1867–1939) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Veli-Matti Autio: Neovius (1700–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Antti Kujala: ”Lenin, Venäjän vallankumousliike ja Suomi”, s. 56 teoksessa Lenin ja Suomi – osa I. Opetusministeriö ja Valtion painatuskeskus, Helsinki 1987.
Aiheesta muualla muokkaa
- Ensimmäisen eduskunnan naiset: Dagmar Neovius Yle Areena (radio-ohjelma vuodelta 2011)