Avioliitto islamissa

Avioliitto islamissa (nikah) on yleensä järjestetty avioliitto. Šarian mukaan nainen ei voi solmia avioliittoa ilman holhoojansa (miespuolisen muslimin) lupaa. Islamilainen avioliitto on miehen ja naisen ja myös kahden suvun välinen sopimus. Musliminainen voi mennä naimisiin ainoastaan muslimimiehen kanssa. Muslimimies voi mennä naimisiin myös juutalaisen tai kristityn kanssa, mutta ei ateistin tai monijumalaisen. Hänen on myös kiellettyä avioitua zarathustralaisen, islamista luopuneen tai sellaisen naisen kanssa, jonka toinen vanhemmista on kristitty tai juutalainen ja toinen zarathustralainen.

Pakistanilainen morsian allekirjoittaa avioliittosopimuksen

Avioliittoon vaaditaan periaatteessa puolisoiden suostumus. Naisen suostumus tarvitaan vain, jos hän on neitsyt. Muussa tapauksessa häntä on ainakin kuultava, sillä hadithin mukaan ”neitsyttä ei tule antaa avioliittoon ilman hänen suostumustaan.” Naisen on saatava suostumus myös holhoojaltaan (wali), joka on hänen isänsä, veljensä tai muu miespuolinen täysivaltainen muslimisukulainen. Jumalan lähettilään kerrotaan sanoneen: ”Ei ole avioliittoa ilman walia”.

Tutustuminen

Joskus avioliitto solmitaan lyhyen tapaamisen jälkeen tai ilman tapaamista. Avioliittoa harkitsevien tapaaminen toteutuu muiden läsnä ollessa. Profeetta on kehottanut seuralaisiaan katsomaan naista ennen avioitumispäätöksen tekemistä. Profeetta on myös itse katsonut tarkkaan häntä kosimaan tullutta naista. Tämä katse voi olla toistuva, eikä siihen tarvita naisen holhoojan lupaa. Miehen on lupa katsoa morsianehdokkaansa kasvoja ja käsiä. Abu Hanifan mukaan kasvojen ja käsien lisäksi myös naisen jalkojen katsominen on sallittua. Näissä tutustumismuodoissa on kuitenkin oltava tarkkana siitä, etteivät ne riistäydy käsistä ja muutu sisällöltään romanttisiksi. Ajatollah Khomeinin mukaan naisella ja miehellä ei ole oikeutta katsella toisiaan ennen kuin heidät on uskonnollisin menoin naitettu. Ohje vastaa myös sunnalaisuuden vahvistamaa sääntöä: Miehelle on laitonta katsoa naista, joka ei ole hänen vaimonsa.

On suositeltavaa, että morsian on neitsyt ja lisääntymiskykyinen. Nykyisin tehdään myös gynekologisia leikkauksia ”neitsyyden palauttamiseksi”. Tärkein hyvän morsiamen ominaisuus on uskonnollisuus.

Avioliittosopimus ja häät

Turkkilainen notaari laatii avioliittosopimusta. (Martinus Rørbye, 1803-1848)

Avioliiton muodollinen solmiminen tapahtuu siten, että imaami lukee vihkikaavan todistajien läsnäollessa ja mieluiten arabiaksi. Morsiamen holhooja lausuu morsiamen puolesta: "Minä nain sinut". Tähän sulhanen vastaa: "Minä nain hänet". Tilaisuudessa täytyy olla vähintään kaksi todistajaa, joiden tulee olla miespuolisia, oikeamielisiä muslimeja, joilla on hyvä näkö ja kuulo, ja jotka ymmärtävät vihkikaavassa puhuttua kieltä. Avioliittosopimus ei ole pätevä ellei morsiamella ole paikalla holhoojaa, joka on miespuolinen, oikeamielinen muslimi varustettuna terveellä harkintakyvyllä. Holhoojaksi nimeämisen järjestys on seuraava: Isä, isoisä jne., veli, veljenpoika, setä.

Hääjuhlan järjestäminen on suositeltavaa. Al-Bukahrin ja Muslimin hadithien mukaan profeetta sanoi: ”Pidä hääjuhlat vaikka tarjoamalla yksi lammas”. Hääjuhla ei oikeuta miehiä ja naisia seurustelemaan keskenään tai kuuntelemaan kielletyksi luokiteltavaa musiikkia tai tanssimaan. Suositeltavaa onkin, että miesten ja naisten juhlat järjestetään erikseen.

Islamilaisen avioliiton monimuotoisuus

Mu'ta-avioliitto

Šiialaisuus tuntee väliaikaisen avioliitoliiton (mut'a) (نكاح المتعة eli "nautintoavioliitto"). Se on voimassa etukäteen sovitun ajan. Šiialaisuuden arvovaltaisin oppinut 1900-luvulla oli Ajatollah Khomeini. Hän kirjoitti, että "Nainen voi kuulua miehelle laillisesti kahdella tavalla: jatkuvassa tai tilapäisessä avioliitossa -- jälkimmäisessä se sovitaan, esimerkiksi tunniksi, päiväksi, kuukaudeksi, vuodeksi taikka useammaksi vuodeksi." Imaamin johdolla solmittavaan mut'a-avioliittoon kuuluu, että naiselle tai tytölle annetaan sovitun suuruinen lahja, jonka hän saa pitää. Arvostelijoiden mielestä mut‘a-avioliitot ovat keino kiertää islamin avioliittolainsäädäntöä ja todellisuudessa prostituutiota. Sunnit eivät niitä hyväksy. Jaakko Hämeen-Anttila on nähnyt niissä hyviä puolia verrattuna tavalliseen prostituutioon. Siihen verrattuna se antaa naiselle huomattavasti vahvemman oikeudellisen aseman. Johtava šiialainen oppinut Tabataba'i suosittelee sitä muun muassa opiskelijoille.

Lapsiavioliitto

Islam hyväksyy lapsiavioliitot, mistä todisteena Muhammed avioitui 6-vuotiaan tytön, Aišan, kanssa. Lapsiavioliitot ovat yleisiä joissakin muslimimaissa, missä jopa yli puolet tytöistä voidaan naittaa ennen 18 vuoden ikää. Tällaisia maita ovat ainakin Bangladesh (64 %), Guinea (63 %), Mali (71 %), Niger (75 %) ja Tšad (72 %). Lapsiavioliitto kuuluu myös šiialaisuuteen, jossa se voi olla myös mut'a-avioliitto. Isällä tai isänpuoleisella sukulaisella on oikeus naittaa edustamansa lapsi tai mielipuoli. Aikuisena lapsi ei voi tällaista avioliittoa purkaa.

Useimmissa muslimimaissa kirjattu alhaisin sallittu naimisiinmenoikä vaihtelee nykyisin 16 ja 21 vuoden välillä. Avioliiton solmimisikä on noussut islamilaisissa maissa. Syitä ovat asuntopula, elintason nousu, sulhasten perheiden morsiusrahat sekä kouluttautuminen.

Nikah urfi

Egyptissä on yleistynyt niin kutsuttu nikah urfi ( نكاح العرفي‎) eli "tapaan" perustuva liitto. Se on epävirallinen liitto ilman maallisen lain hyväksyntää, mutta siihen vaaditaan kaksi todistajaa. Nämä epäviralliset liitot ovat suosittuja kaupungeissa muun muassa taloudellisista syistä.

Miesten moniavioisuus

Pääartikkeli: Polygynia islamissa

Islam hyväksyy miesten moniavioisuuden, jossa miehellä saa olla enintään neljä vaimoa. Melkein kaikissa islamilaisissa maissa moniavioisuutta on rajoitettu maallisella lainsäädännöllä. Se on kielletty Tunisiassa ja Turkissa ja tehty käytännössä mahdottomaksi Marokossa. Moniavioisuus on käymässä harvinaisemmaksi.

Aviolliset oikeudet

Vaimon kuuliaisuus

IQRA-islamyhdistyksen avioliitto-oppaan mukaan aviollisen elämän säännöt ovat islamissa ”selkeät ja sopusoinnussa oikeamielisen ihmisluonnon kanssa”. Šarian nojalla on pakollista, että mies ja vaimo kohtelevat toisiaan hyvin; miehen tulee kohdella vaimoaan ystävällisesti, ja vaimon tulee palvella miestään ja kohdella häntä hyvin. Mies on naisen johtaja, jolla on "auktoriteetti hänen ylitsensä ja se henkilö, joka korjaa häntä, jos hän kallistuu pois siitä, mikä on oikein". Vaimon tulee totella miestään kaikessa, mikä on islamin lakien mukaan sallittua.

Vaimo ei saa ottaa vastaan vieraita kotiin ilman miehen lupaa. Ulkoinen kaunistautuminen kuuluu vain miehelle. Vaimon tulee osoittaa kiitollisuutta miehelleen velvollisuuksien täyttämisestä. Jos vaimo kokee, että hänen oikeutensa ovat puutteellisia, hänen tulee kääntyä ensisijaisesti itseensä ja miettiä, ovatko omat velvollisuudet suoritettu ihanteellisesti ja missä kohtaa niitä voisi vielä parantaa. Lasten kasvatus ja kodinhoito ovat vaimon vastuulla.

Miehen elatusvelvollisuus

Aviomiesten on pakollista elättää vaimojaan sillä ehdolla, että nämä ovat miehensä saatavilla eivätkä kapinoi. Elatusvelvollisuus perustuu siihen, että naisen tulee olla miehensä saatavilla. Helsinki Islam Keskuksen sovittelijan mukaan "Miehen kuuluu maksaa ruoka, lääkkeet, vaatteet, kaikki mitä perhe tarvitsee. Naisen kuuluu huolehtia miehen omaisuudesta." Šaria sisältää luettelon naiselle kuuluvasta elatuksesta. Naisella on oikeus myötäjäisiin (mahr), jotka aviomies antaa avioliittosopimuksen tekohetkellä tai kun avioliitto on pantu täytäntöön. Se voi sisältää esimerkiksi rahaa tai myös aineettomia hyödykkeitä, kuten opettamista. Miehellä ei ole oikeutta ottaa myötäjäisiä tai muutakaan naiselle antamaansa häneltä pois.

Vaimon liikkumisoikeus

Vaimolla ei ole oikeutta poistua asunnosta ilman miehen lupaa. Luvan aiheena voi olla islamin opiskelu, osallistuminen rukoushetkeen (dhikr), naisystävien tapaaminen tai joku muu asia. Nainen ei saa poistua kaupungista ilman miehensä tai miespuolisen sukulaisen seuraa ellei matka oli pakollinen, kuten pyhiinvaellus. Tästä poikkeuksena koulukunnista Hanbali sallii naisen matkustaa yksin korkeintaan 77 kilometrin päähän.

Sukupuolisuhteet

Islam hyväksyy ainoastaan avioliitossa tapahtuvan seksin miehen ja naisen (tai tytön) välillä. Sen sijaan homoseksuaaliset, esiaviolliset ja avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat kiellettyjä. Kiellettyä on myös masturbaatio. Naisen on pakollista suostua seksiin, kun mies pyytää edellyttäen, että myötäjäiset on maksettu. Ajatollah Khomeinin mukaan miehen on harjoitettava yhdyntää vaimonsa kanssa vähintään joka neljäs kuukausi. Imaami al-Ghazalin mukaan miehen on oltava sukupuoliyhteydessä vaimonsa kanssa joka neljäs yö ottaen huomioon, että miehellä voi olla neljä vaimoa. Useammat tai vähemmät kerrat ovat myös mahdollisia, kunhan vaimo pidetään tyytyväisenä. Kotitöiden, töiden tai lapsen aiheuttama väsymys ei ole riittävä tekosyy puolison seksuaalisten tarpeiden laiminlyömiseen. Miehen tulee jakaa aikansa tasaisesti vaimojensa välillä lukuun ottamatta häiden jälkeistä viikkoa, joka omistetaan nuorikolle. Ehkäisymenetelmänä on lupa käyttää keskeytettyä yhdyntää, vaikka se ei ole suositeltavaa. Mies voi vaatia, että nainen ajelee häpykarvansa eikä ole likainen.

Tasapuolinen kohtelu

Miehen on kohdeltava vaimojaan tasapuolisesti mitä tulee miehen kanssa vietettyyn aikaan ja elatukseen. Jos uusi vaimo on neitsyt, tulee miehen pysyä hänen kanssaan seitsemän vuorokautta häistä. Jos vaimo ei ole neitsyt aika on kolme vuorokautta. Jos miehellä on useita vaimoja, hänellä ei ole velvollisuutta viettää öitään jokaisen kanssa järjestyksessä. Jos hän kuitenkin viettää yön yhden kanssa, hänen on vedettävä arpaa siitä, kuka on seuraava, ja annettava kullekin yhtä paljon aikaa. Vähimmäisaika yhdelle vuorolle on yksi yö ja yksi päivä ja enimmäisaika kolme päivää. Viettäessään yötä vaimon kanssa miehelle ei ole pakollista olla tämän kanssa sukupuoliyhteydessä, vaikka se onkin suositeltavaa. Jos mies haluaa matkustaa vaimon kanssa, hänen on vedettävä arpaa kenen kanssa.

Muslimien asenteet

PEW-tutkimuskeskuksen kyselyn mukaan islamilaisissa maissa noin 90 % muslimeista katsoi, että vaimon tulee totella miestään. Balkanilla ja Itä-Euroopassa luku oli alempi, vain 43 %. Nykyisin islamilaiset tavat ovat alkaneet käytännössä muuttua, ja naisten töissä käynti kodin ulkopuolella on yleistynyt.

Aviorikos

Avionrikkojan kivittäminen. Abu'l-Hasan Ghaffarin maalaus 1850-luvun Iranista

Aviorikoksen osalta šaria määrää naimisissa olevalle muslimille kivityskuoleman, mikä on ollut ainakin sunnalaisten pääkoulukuntien yksimielinen näkemys. Naimisissa olevan avionrikkojan tappajaa ei rangaista. Jos avionrikkoja on lapsi, joka ei ole vielä tullut puberteettiin, rangaistuksena on sata ruoskaniskua. Koraanin ohjeiden mukaan vaimo tulee teljetä taloonsa, kunnes kuolema hänet korjaa (4:15) tai avionrikkojalle tulee antaa sata ruoskaniskua (24:2). Myös naisorjaa on rikoksesta ruoskittava. Ruoskimisesta Koraani toteaa: "älkää antako säälin estää teitä [täyttämästä Allahin lakia]".

Kuuluisa filosofi Averroȅs oli Córdobassa šariatuomari eli qadi. Hän kirjoitti, että naimaton nainen, joka syyllistyi aviorikokseen, tuli kivittää kuoliaaksi kaivamatta kuoppaa. Se tarkoitti, että väkijoukko sai ajaa häntä takaa, kunnes tuomittu tuupertui kivisateeseen.

Näitä šariaan sisältyviä rangaistuksia ei muslimimaissa nykyään normaalisti seurata lainsäädännössä. Sen sijaan niiden muslimien keskuudessa, jotka kannattavat šarian käyttöönottoa, myös kivitystuomio on suosittua. PEW-tutkimuslaitoksen kyselyn mukaan sitä kannatti näistä henkilöistä Albaniassa 25 %, Turkissa 29 % ja Pakistanissa 89 %. Šiialaisuudessa kivitystuomio ei sisälly šarialakiin ainakaan ajatollah Khomeinien tulkitsemana.

Avioero

Islamissa avioeroa pyritään viimeiseen saakka välttämään. Sinänsä sallituista teoista avioero on se, "jota Jumala eniten inhoaa". Miehelle eron ottaminen on kuitenkin helppoa, riittää, että mies lausuu yksinkertaisesti, että ottaa eron. Nainen voi erota miehestään vain tämän luvalla. Jumalan profeetta sanoi: ”Nainen, joka pyytää mieheltään avioeroa ilman pakottavaa syytä, ei tule tuntemaan Paratiisin tuoksua.” Koraanin ohjeen mukaan miehen tulee ensin varoittaa vaimoa, sitten välttää häntä vuoteessa ja viimeisenä keinona lyödä häntä. Kaikki muftit eivät enää suosittele viimeksi mainittua keinoa, mutta on toisia, jotka hyväksyvät sen. Monikulttuurisissa perheissä asia on selvempi. Jos naimisissa oleva nainen kääntyy islamiin, eikä mies ole muslimi, sukupuolielämän tulee lakata välittömästi, ja naisen on haettava eroa.

Avioerot ovat länsimaiden tapaan yleistyneet myös muslimien keskuudessa. Jos sovittelu ei auta, ero on mahdollinen. Silloin suositellaan, että eronnut pari solmisi myöhemmin uudet avioliitot. Islamilaisissa maissa on käytössä erilaisia avioerotyyppejä. Nainen voi hakea eroa tuomioistuimesta, mikäli esimerkiksi mies on väkivaltainen, taloudellisesti kyvytön huolehtimaan perheestä tai impotentti. Islamilainen laki tuntee myös avioerotyypin khul, jossa nainen voi saada eron maksamalla takaisin morsiusmaksut kokonaan tai osittain. Lasten huoltajuus määritellään tuomioistuimessa, mutta yleinen käytäntö on, että pienet lapset jäävät äidin ja isommat lapset isän huoltajuuteen.

PEW-tutkimuskeskuksen vuonna 2013 tekemän kansainvälisen kyselyn mukaan islamilaisissa maissa muslimien mielipiteet naisten oikeudesta hakea avioeroa vaihtelivat voimakkaasti. Pienintä sen kannatus oli Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa (32 %) ja suurinta Balkanilla (86 %).

Ehkäisy

Muslimityttöjä Kashmirin Ladakhissa.

Korkea syntyvyys on monissa muslimimaissa merkittävä sosiaalinen ongelma. Muslimioppineet suhtautuvat ehkäisyyn yleensä sallivasti, sillä jo profeetta Muhammadin kerrotaan hyväksyneen raskauden ehkäisyn. Monet oppineet ovat tulkinneet asian siten, että tämä ulottuu myös moderneihin ehkäisykeinoihin vaikka joidenkin näkemyksien mukaan hormonaaliset ehkäisykeinot eivät ole luvallisia. Väestönkasvun hillitsemiseksi on kampanjoitu monissa maissa, mutta tulokset ovat olleet vaihtelevia. Tietyin ehdoin myös abortti on sallittu. Sosiaalisin syin se on sallittu Turkissa, Tunisiassa ja Bahrainissa. Muissa maissa abortti on sallittu ainoastaan mikäli äidin terveys on vaarassa.

Šariamääräyksen mukaan lasta tulee imettää kaksi vuotta, ja asia vahvistetaan myös Koraanissa (2:233). Nykytiedon mukaan täysimetys on tehokas ehkäisykeino.

Aviottomat lapset ovat perinteisesti olleet häpeäksi.

Lähteet

• Akar, Sylvia & Tiilikainen, Marja: Katsaus islamilaiseen maailmaan: Naiset, perhe ja seksuaaliterveys. Toimittanut Laura Lipsanen. Väestötietosarja 20. Helsinki: Väestöliitto, 2009. ISBN 978-952-226-044-4. Teoksen verkkoversio (PDF). ^{[vanhentunut linkki]}
• Al-Dhahabi: Suuret synnit (Kitâb al-Kabâ'ir). Satara Establishment Oy, 2012. Teoksen verkkoversio. (suomeksi)
• Fernandez-Morera, Dario: The Myth of the Andalusian Paradise. Muslims, Christians and Jews under Islamic Rule in Medieval Spain. ISI Books, 2016.
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
• Islamilainen avioliitto. IQRA – Islam yhdistys ry, 2013.
• Ajatollah Khomeini: Ajatollahin ajatuksia. Suomentanut Armas J. Pulla. Karisto, 1980. ISBN 951-23-1655-2.
• Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
• Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)