Atırawin alue
Atırawin eli Atyraun alue (kaz. Атырау облысы, Atıraw oblısı, ven. Атырауская область, Atyrauskaja oblast; vuoteen 1992 saakka Gurjevin alue, kaz. Гурьев облысы, Guryev oblısı, ven. Гурьевская область, Gurjevskaja oblast) on hallintoalue Kazakstanin länsiosassa. Vuonna 1938 perustetun alueen pinta-ala on 112 000 neliökilometriä.[2] Asukkaita on arviolta 594 576 henkeä (vuonna 2016)[1].
| Atırawin alue Атырау облысы Атырауская область |
|
|---|---|
_-_panoramio.jpg) Uraljoki Atırawissa |
|
 Vaakuna |
|
 Alueen sijainti Kazakstanissa |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Kazakstan |
| Piiritasoisia kaupunkeja | 2 |
| Piirejä | 7 |
| Perustettu | 1938 |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Atıraw |
| – kuvernööri | Nurlan Noğayev |
| Pinta-ala | 112 000 km² |
| Väkiluku (2016) | 594 576[1] |
| – väestötiheys | 5 as./km² |
| Lyhenteet | |
| – ISO 3166 | KZ-ATY |
| Atırawin alueen internetsivut | |
Maantiede, ilmasto ja luontoMuokkaa
Atırawin alue sijaitsee Kaspian syvängön koillisosassa, Jemin tasangolla ja Ustjurtin laakion länsireunalla. Se rajoittuu pohjoisessa Länsi-Kazakstanin, idässä Aqtöben ja etelässä Mañğıstawin alueisiin sekä lännessä Venäjän Astrahanin alueeseen. Pinnanmuodostukseltaan tasaisesta alueesta suuri osa on hiekka-aavikkoa. Ilmasto on mannermainen. Tammikuun keskilämpötila on –3—5ºC, heinäkuun 24–25ºC. Vuotuinen sademäärä on 150–200 millimetriä.[2]
Alueella virtaa Kaspianmereen laskeva Uraljoki. Pienemmät joet Jem (Emba), Sağız ja Oyıl kuivuvat hiekka-aavikolle. Jokilaaksoissa ja Kaspianmeren rannalla on paljon kesällä kuivuvia pieniä suolajärviä. Järvistä suurimmat ovat Ïnder, Jamansor ja Aygırköl.[3] Hyötykaivannaisiin kuuluvat öljy ja maakaasu sekä Ïnder-järven kalisuola ja natrium[2].
Kasvillisuus koostuu etupäässä marunoista ja suolaheinistä sekä etelässä pensaikosta. Kaspianmeren pohjoisrannalla kasvaa ruokoa ja jokilaaksoissa poppeleita ja pajua. Eläinlajeja ovat pedot (susi, kettu), jyrsijät (siiseli, hyppyrotta ym.), sorkkaeläimet (villisika, saiga) ja linnut (trappi, pikkutrappi, arokotka).[3]
Hallinnollinen jako ja asutusMuokkaa
Alueeseen kuuluvat Atırawin ja Qulsarın kaupungit, seitsemän hallintopiiriä, 12 taajamaa ja 61 maaseutupiirikuntaa. Hallinnollinen keskus on Atıraw.[2] Kazakit muodostavat 91,5 % alueen väestöstä ja venäläiset 6,35 % (vuonna 2010).
HallintopiiritMuokkaa
Suluissa piirin keskuspaikka.
Liikenne ja talousMuokkaa
Atırawista on rautatieyhteydet Astrahaniin ja Orskiin. Maqatista haarautuu rata Mañğıstawin alueen Beynewiin. Atırawissa on kansainvälinen lentokenttä.[3]
Talous perustuu 1930- ja 1940-luvuilla alkaneeseen öljyn ja kaasun tuotantoon. Atırawissa on öljynjalostamo ja kemian tehdas. Alueelta on öljyjohdot Orskiin, Samaraan ja Novorossijskiin. Kaspianmerellä ja Uraljoella harjoitetaan sammen kalastusta. Balıqşın taajamassa ja Qurmanğazın piirissä on kalatehtaat. Alueella toimii myös muuta elintarviketeollisuutta ja ompelimoita. Maatalous on erikoistunut lampaiden, nautakarjan, hevosten ja kamelien kasvatukseen. Jokilaaksoissa viljellään perunaa ja vihanneksia.[3]
LähteetMuokkaa
- Kazahstan: natsionalnaja entsiklopedija, tom 1. Almaty: Glavnaja redaktsija ”Qazaq encïklopedïyası”, 2004. ISBN 9965-9389-9-7.
ViitteetMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Atırawin alue Wikimedia Commonsissa
| Alueet |
Almaty | Aqmola | Aqtöbe | Atıraw | Etelä-Kazakstan | Itä-Kazakstan | Jambıl | Karaganda | Länsi-Kazakstan | Mañğıstaw | Pavlodar | Pohjois-Kazakstan | Qızılorda | Qostanay |
|---|---|
| Kaupungit |