Avaa päävalikko

Marunat (Artemisia) on laaja, noin 400 lajia käsittävä mykerökukkaisten suku asterikasvien heimossa.[2] Siihen kuuluu erityisesti pohjoisen pallonpuoliskon lajistoa. Nimensä suku on saanut kreikkalaiselta Artemis-jumalattarelta.

Marunat
Koiruohon (Artemisia absinthium) kukinto.
Koiruohon (Artemisia absinthium) kukinto.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Marunat Artemisia
L.[1]
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Marunat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Marunat Commonsissa

UlkomuotoMuokkaa

Marunat ovat monivuotisia ruohovartisia kasveja tai pieniä pensaita. Tulokaslajit voivat olla yksivuotisiakin.[2] Marunoiden kasvutapa on esiin tunkeva ja helposti havaittava. Sukuun kuuluvilla kasveilla on tavallisesti liuskaiset tai jopa tasasoukat lehdet ja huiskilomainen tai lehtien seassa oleva kukintoryhmä. Kukat ovat mykerönä yhteisellä kukkapohjuksella.

EkologiaaMuokkaa

Marunat leviävät yleensä helposti: niitä esiintyy etenkin osana macchiakasvustoa Euroopassa ja osana chaparralkasvustoa Pohjois-Amerikassa. Marunat eivät yleisesti ottaen ole piikkisiä eivätkä myrkyllisiä, mutta voivat aiheuttaa allergisia oireita. Ne sisältävät eteerisiä öljyjä ja sopivat mausteeksi ruoanlaittoon ja alkoholijuomiin.

LajistoaMuokkaa

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena ainakin seitsemän marunalajia, joista alkuperäiskasvistoa ovat pujon ja ketomarunan merenrantamuodot. [3] Näistä ketomarunan alalaji perämerenketomaruna (Artemisia campestris ssp. bottnica) on uhanalainen.

Viljeltyjä marunoita ovat esimerkiksi aaprottimaruna, koiruoho ja rakuuna, joka on tärkeä maustekasvi.

MarunalajejaMuokkaa

Pohjoismaissa luonnonvaraisia marunoita:

Viljeltyjä marunoita:

Muita marunalajeja:

LähteetMuokkaa

  1. ITIS: Artemisia
  2. a b Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 22.6.2009. (ruotsiksi)
  3. a b Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  4. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 618–623. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  5. Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.