Marunat

asterikasvisuku

Marunat (Artemisia) on laaja, noin 400 lajia käsittävä mykerökukkaisten suku asterikasvien heimossa.[2] Siihen kuuluu erityisesti pohjoisen pallonpuoliskon lajistoa. Nimensä suku on saanut kreikkalaiselta Artemis-jumalattarelta.

Marunat
Malin eli koiruohon (Artemisia absinthium) kukinto.
Malin eli koiruohon (Artemisia absinthium) kukinto.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Marunat Artemisia
L.[1]
Katso myös

  Marunat Wikispeciesissä
  Marunat Commonsissa

Ulkomuoto

muokkaa

Marunat ovat monivuotisia ruohovartisia kasveja tai pieniä pensaita. Tulokaslajit voivat olla yksivuotisiakin.[2] Marunoiden kasvutapa on esiin tunkeva ja helposti havaittava. Sukuun kuuluvilla kasveilla on tavallisesti liuskaiset tai jopa tasasoukat lehdet ja huiskilomainen tai lehtien seassa oleva kukintoryhmä. Kukat ovat mykerönä yhteisellä kukkapohjuksella.

Ekologiaa

muokkaa

Marunat leviävät yleensä helposti: niitä esiintyy etenkin osana macchiakasvustoa Euroopassa ja osana chaparralkasvustoa Pohjois-Amerikassa. Marunat eivät yleisesti ottaen ole piikkisiä eivätkä myrkyllisiä, mutta voivat aiheuttaa allergisia oireita. Ne sisältävät eteerisiä öljyjä ja sopivat mausteeksi ruoanlaittoon ja alkoholijuomiin.

Lajistoa

muokkaa

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena ainakin seitsemän marunalajia, joista alkuperäiskasvistoa ovat pujon ja ketomarunan merenrantamuodot.[3] Näistä ketomarunan alalaji perämerenketomaruna (Artemisia campestris subsp. bottnica) on uhanalainen.

Viljeltyjä marunoita ovat esimerkiksi aaprottimaruna, koiruoho ja rakuuna, joka on tärkeä maustekasvi.

Marunalajeja

muokkaa

Pohjoismaissa ja Suomessa luonnonvaraisia marunoita:[4][5]

Viljeltyjä marunoita:[6]

Muita marunalajeja:

Lähteet

muokkaa
  1. ITIS: Artemisia (englanniksi)
  2. a b Anderberg, A. & A-L: Den virtuella floran (myös levinneisyyskartta) 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 22.6.2009. (ruotsiksi)
  3. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  4. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 618–623. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  5. Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206.
  6. Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.