Mañğıstaw’n alue

Kazakstanin hallinnollinen alue

Mañğıstaw’n eli Mangistaun alue (kaz. Маңғыстау облысы, Mañğıstaw oblısı, ven. Мангистауская область, Mangistauskaja oblast) on hallintoalue Kazakstanin lounaisosassa. Vuonna 1973 perustetun alueen pinta-ala on 165 700 neliökilometriä.[1] Asukkaita on 596 700 henkeä (vuonna 2013)[2].

Mañğıstaw’n alue
Маңғыстау облысы
Мангистауская область
Şerqalavuori
Şerqalavuori
Vaakuna
Vaakuna
Alueen sijainti Kazakstanissa
Alueen sijainti Kazakstanissa

Koordinaatit: 43°52′N, 52°00′W

Valtio Kazakstan
Piiritasoisia kaupunkeja 3
Piirejä 5
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Aqtaw
Pinta-ala 155 600 km²
Väkiluku (2013) 596 706
 – väestötiheys 3,6 as./km²
Aikavyöhyke UTC+5
Lyhenteet
 – ISO 3166 KZ-MAN
Mañğıstawin alueen internetsivut

Maantiede, ilmasto ja luonto

muokkaa

Mañğıstaw’n alue rajoittuu pohjoisessa Kazakstanin Atıraw’n ja koillisessa Aqtöben alueisiin, idässä Uzbekistanin Karakalpakiaan, etelässä Turkmenistaniin ja lännessä Kaspianmeren kautta Azerbaidžaniin. Idässä Ustjurtin laakion länsireunalla sijaitsee joukko matalia vuoria.[1] Mañğışlaqin niemimaan eteläosassa on Mañğıstaw’n laakio[3] ja pohjoisessa Qaratüleyn suolamaa. Ilmasto on mannermainen ja kuiva. Tammikuun keskilämpötila on etelässä nollasta −4 °C:een ja pohjoisessa −8 – 12 °C, heinäkuun keskilämpötila 26–28 °C (toisinaan jopa 45 °C). Vuotuinen sademäärä on 120–160 millimetriä.[4]

Hyötykaivannaisiin kuuluvat öljy, maakaasu, rautamalmi, ruskohiili, kalkkikivi, kuorisora ja merkeli. Alueella on suuret pohjavesivarat. Kasvillisuus koostuu etupäässä marunoista, suolaheinistä ja suolakkokasveista. Eläinkuntaan kuuluvat susi, kettu, jänis, gaselli, saiga, peltohiiri, linnut ja käärmeet.[4]

Hallinnollinen jako ja asutus

muokkaa

Alueeseen kuuluvat Aqtaw’n, Jañaözenin ja Fort-Şevçenkon kaupungit[4]. Hallintopiirejä on viisi (suluissa piirin keskuspaikka):

Kazakit muodostavat 86,5 % alueen väestöstä, venäläiset 8,55 % ja azerit 1,0 % (vuonna 2010).

Liikenne ja talous

muokkaa

Beynew’sta on rautatieyhteys Aqtaw’n kautta Jañaözeniin. Aqtaw’ssa, Fort-Şevçenkossa ja Qurıqissa on merisatamat.[5]

1960-luvulle saakka seudulla harjoitettiin karjanhoitoa, pienimuotoista viljanviljelyä, kalastusta ja suolan tuotantoa. Vuonna 1965 alettiin hyödyntää Özenin öljy- ja kaasuesiintymiä. Jañaözenista on öljy- ja kaasujohdot Atırawiin. Alueella toimii ydinvoimala, koneenrakennus-, rakennustarvike- ja elintarviketeollisuutta.[4]

Lähteet

muokkaa
  • Kazahstan: natsionalnaja entsiklopedija, tom 3. Almaty: Glavnaja redaktsija ”Qazaq encïklopedïyası”, 2005. ISBN 9965-9746-4-0

Viitteet

muokkaa
  1. a b Kazahstan, s. 474.
  2. Agency of statistics of the Republic of Kazakhstan: Численность населения Республики Казахстан по областям с началa 2013 года до 1 февраля 2013 года (Arkistoitu – Internet Archive).
  3. Kazahstan, s. 479.
  4. a b c d Kazahstan, s. 477.
  5. Kazahstan, s. 477–478.

Aiheesta muualla

muokkaa