Apokalyptinen madonna

Apokalyptinen madonna on Neitsyt Marian kuvatyyppi, joka yleistyi 1400-luvulla. Johanneksen ilmestykseen perustuva aihe kuvaa Madonnan aurinkoon pukeutuneena eli yleensä säteiden ympäröimänä, kuun sirppi jalkojensa alla ja Jeesus-lapsi sylissään.

Aurinkoon ja pyhään kruunuun pukeutunut nainen. Unkarilaisen taidemaalarin Szoldatits Ferencin maalaus

Aurinkoon pukeutunut nainen. Mosaiikki "Turkish Bank Housen" julkisivussa Budapestissa.

Herrad Landsbergilainen, Apokalyptinen nainen, kuvitus käsikirjoituksesta Hortus deliciarum, 1100-luku.

Ilmestyskirjan neitsyt alkoi vähitellen tarkoittaa nimenomaan Neitsyt Mariaa. Kuunsirpin polkeminen sai poliittista merkitystä 1400-luvun turkkilaissotien aikana ja aihe toimi myös vastauskonpuhdistuksen tukena. Apokalyptinen madonna olikin nimenomaan katolisen kirkon aihe. Protestanttisissa maissa se jäi monen Maria-aiheen tapaan pois uskonpuhdistuksen aikana.

Apokalyptinen madonna on muuntunut kulloinkin sopivaan muotoon. Maria kuvattuiin 1600-luvulta alkaen ilman Jeesuslasta Conceptio immaculata -muunnelmassa, joka kuvaa Marian synnitöntä sikiämistä. Kuu, tähtikehä ja taivas olivat yhä keskeisiä, mutta muut ilmestyskirjan elementit ovat kadonneet.

Apokalyptisen madonnan elementtejä

Aihe perustuu Uuden testamentin Ilmestyskirjan 12. luvun alkujakeisiin: ”Taivaalla näkyi suuri tunnusmerkki: nainen, jolla oli pukunaan aurinko, kuu jalkojen alla ja pään päällä seppeleenä kaksitoista tähteä. Hän oli raskaana ja huusi tuskissaan synnytyspolttojen vaivaamana. – – Nainen synnytti lapsensa, pojan, joka on paimentava maailman kansoja rautaisella sauvalla. Tämä lapsi temmattiin Jumalan ja hänen valtaistuimensa luo, ja nainen pakeni autiomaahan. Jumala on sinne valmistanut hänelle turvapaikan, missä hänestä pidetään huolta tuhat kaksisataakuusikymmentä päivää.” Maria esitetään kuvissa jo synnyttäneenä ja Jeesus-lapsi sylissään.

Madonnan jalkojen alla oleva kuu kuvataan sirppinä, jonka sakarat osoittavat ylös, tai joskus alaspäin. Pään päällä seppeleen tai kruunun muotoon asetellut kaksitoista tähteä viittaavat Israelin kahteentoista heimoon. Tavallisesti koko hahmoa ympäröi sädekehä tai auringon säteet.

Selkeimmät ilmestyskirjan mainitsemat tunnusmerkit ovat kuu, aurinko ja tähtikruunu. Jokaista niistä ei kuitenkaan kuvata kaikissa apokalyptisen madonnan kuvissa. Toisinaan mukana on muuta kohtaukseen kuuluvaa ainesta, kuten monipäinen lohikäärme. Joskus madonnan ympärillä on auringon ohella kehys, kuten mantelin muotoinen sädekehä. Se voi olla myös ruusuista tai pilvistä koostuva reunus.

Kuvatyypin kehitys

Ilmestyskirjan nainen tunnettiin Raamatusta jo varhain, mutta siitä tuli Marian kuvatyyppi taiteessa vasta vuosisatoja myöhemmin.

Ilmestyskirjassa puhutaan nimeämättömästä naisesta, jolla oli ”pukunaan aurinko”. On vaikea selvittää, että mistä lähtien naista on alettu pitämään Mariana. Jo 300-luvulta lähtien kuitenkin löytyy tekstejä, joissa nainen samaistetaan Mariaan.

Ilmestyskirjan naisesta oli tehty kuvia jo 900-luvun puolimaissa. Åsa Ringbomin mukaan niissä kuvattiin kirkkoa symboloivaa naista muttei vielä Mariaa, vaikka tämä olikin edustanut äitikirkkoa jo pitkään. Anu Vuorelan mukaan käsitys Ilmestyskirjan naisen henkilöllisyydestä Mariana alkoi yleisesti vahvistumaan 1200-luvulla.

Kun apokalyptisen madonnan kuvatyyppi sai muotonsa, se oli sulautuma useammasta aiemmasta tyypistä, kuten "käärmeentallaajasta", jossa Maria polki käärmettä paholaisen vertauskuvana. Samoin 1100-luvulla voimistunut usko siihen, että Maria otettiin elävänä taivaaseen, antoi hänelle taivaan valtiattaren piirteitä ja liitti auringon sekä kuun Marian hahmoon. Myös Laulujen laulun kohdan "kaunis kuin kuu, kirkas kuin aurinko" katsottiin kertovan Mariasta.

Apokalyptisen madonnan ensimmäisiä kuvauksia on Herrad Landsbergilaisen Hortus deliciarum (Ilojen puutarha) -käsikirjoituksessa 1175–1185. Alkuperäisteos on tuhoutunut, mutta siitä on säilynyt kopio. Vanhimpia puuveistoksia aiheesta on erfurtilainen veistos vuodelta 1370.

Kuunsirppi saa erityistä merkitystä

Kuunsirpillä seisovasta apokalyptisestä madonnasta tuli 1400-luvulla niin suosittu, että kuunsirppejä lisättiin toisinaan myös vanhempiin Marian patsaisiin. Saksassa ja pohjoismaissa aihe oli tässä vaiheessa suosittu. Tunnetuin suomalainen esimerkki apokalyptisestä madonnasta on Uudenkaupungin apokalyptinen madonna, joka on kadonneesta alttarikaapista säilynyt irrallinen reliefi (1430).

Kuunsirppi ja koko kuvatyyppi sai uutta merkitystä propagandan välineenä turkkilaissotien ja vastauskonpuhdistuksen aikana. Kuunsirppi viittaa jo sinällään islamiin ja turkkilaisiin. Neitsyt Maria taivaan kuningattarena taas kuvasi läntisen kirkon voimaa.

Lepanton taistelun voitto turkkilaisia vastaan käydyssä sodassa 1571 toi myös uuden piirteen kuvatyyppiin. Kuunsirppiin kuvattiin toisinaan ottomaaneihin viittaavia kasvonpiirteitä, ja kuunsirpillä seisovasta madonnasta kehittyi osin uusi apokalyptisen madonnan muunnelma.

Myöhemmät muunnokset ja Conceptio immaculata

Pääartikkeli: Conceptio immaculata

Apokalyptisen madonnan esittämistapa muuttui myös 1600-luvulla. Kuunsirppiin lisättiin käärme, perisynnin ja pahuuden symboli, ja kuvio täydentyi ympyrän muotoiseksi kappaleeksi. Uudessa versiossa Marian toinen jalka polkee käärmeen päätä, mikä tarkoittaa voittoa syntiinlankeemuksen kirouksesta - siitä on todisteena Marian synnitön sikiäminen. Esimerkiksi Rubensin maalauksen Apokalyptinen neitsyt (1623–1624) Maria polkee käärmettä, joka kietoutuu kuun ympärille. Hänen vasemmalla puolellaan on arkkienkeli Mikael, seitsenpäinen punainen lohikäärme ja demoneja.

Myöhemmät apokalyptiset madonnat ovatkin usein nimeltään Conceptio immaculata eli Synnitön sikiäminen. Näissä kuvissa Maria katsoo kainosti alaspäin tai myöhemmin ylös kohti Jumalaa. Hänellä ei ole lasta sylissään, koska maalaus kuvaa nyt Marian omaa synnitöntä alkuperää.

Uusi muoto johtui siitä, että paavi Sixtus IV antoi 1400-luvun lopulla määräyksen Marian synnittömän sikiämisen juhlapäivän viettämisestä. Taiteen uutena aiheena oli kuvata Marian synnitöntä sikiämistä. Apokalyptinen madonna muuntuikin vähitellen uudeksi kuvatyypiksi nimeltä Conceptio immaculata, jolla on oma uusi taustafilosofiansa, mutta lasta lukuun ottamatta kaikki apokalyptisen madonnan tunnusmerkit. Myös Guadalupen neitsyt, jonka kuvia alettiin tehdä 1600-luvun loppupuolella Meksikossa, on kuvallisesti Conceptio immaculatan muunnos.

Apokalyptisten madonnojen suosion taustaa

Vaikka Mariaa oltiin kuvattu taiteessa varhaisesta vaiheesta asti, merkittävän aseman Maria sai läntisessä taiteessa vasta 1100-luvulta lähtien. Kaksi seuraavaa vuosisataa olivat Neitsyt Marialle omistautumisen huippukautta. Hänen merkityksensä kasvoi edelleen kansan ja teologian parissa 1400-luvulla. Tämän myötä syntyi useita erikoistuneita madonnan kuvatyyppejä, joihin liittyi laajoja käytännöllisiä ja filosofisia puolia. Apokalyptisen madonnan ohella uusia tyyppejä olivat suojaviittamadonna ja ruusuköynnöksen ympäröimä madonna. Kuten muillakin eri alojen ja asioiden suojelijoina toimineiden pyhimysten kuvilla, myös madonnoilla oli käytännöllisiä tarkoituksia. Veistoksia käytettiin luonnollisesti hartauskuvina, joiden edessä rukoiltiin, mutta myös tavallaan onnea tuottavina taikakaluina.^lähde?

Apokalyptisten madonnojen suosio 1400-luvulla liittyi muun muassa aneisiin. Uskottiin, että 1470-luvulla paavi Sixtus IV olisi luvannut antaa Marian kuvan edessä aurinkoon pukeutuneina rukoileville aneet yhdeksitoistatuhanneksi vuodeksi. Kirkoista on löytynyt seinämaalauksia, joissa Marian rukouksen lukijalle luvataan palkaksi huomattava määrä aneita. Legendan mukaan Tiburin sibylla olisi esitellyt näyn apokalyptisestä madonnasta keisari Augustukselle jo Kristuksen syntymän aikoihin. Esimerkiksi Uudenkaupungin veistoksessa on kuvattu kohtaus, jossa sibylla osoittaa etusormellaan veistoksen Mariaa ja lasta Augustukselle.

Apokalyptisyys ja lopunajan tapahtumat olivat ajankohtaisia keskiajalla yleisten maailmanlopun uskomusten vuoksi. Musta surma ja muut lopunajan merkit lisäsivät apokalyptisten ja Memento mori -aiheiden, kuten kuolemantanssin suosiota.

Tähtikehä Euroopan lipussa

Euroopan lipun myös kaksitoista kehässä olevaa tähteä ovat herättäneet kysymyksiä, liittyvätkö ne Neitsyt Marian ja ilmestyskirjan vastaavaan tähtikehään. Lipun suunnittelija Arsène Heitz onkin myöntänyt, että sama ilmestyskirjan 12. luvun jae on innoittanut häntä lipun luomisessa. Virallisen tahon mukaan uskonnollinen yhteys on myytti.

Kuvia apokalyptisistä madonnoista

Maalauksia

• 
  Boucicaut'n mestari, apokalyptinen madonna Heures de Maréchal de Boucicaut -käsikirjoituksesta, 1410-luku.
• 
  Hieronymus Bosch, Patmoksen Pyhä evankelista Johannes, 1504–1505.
• 
  Hans Baldung, Patmoksen Pyhä Johannes, 1511.
• 
  Matthias Gerung, apokalyptinen maisema, 1530–1532.
• 
  Pieter Pauwel Rubens, Apokalyptinen neitsyt, 1623–1624.
• 
  Francisco de Zurbarán, Synnitön sikiäminen eli Conceptio immaculata, 1630–35.

Veistoksia

• 
  Marquard Hasse, Uudenkaupungin apokalyptinen madonna, 1430. Vasemmalla alakulmassa Sibylla ja Augustus.
• 
  Madonna kuunsirpillä, Passau 1420.
• 
  Kuunsirppimadonna alttarilaitteessa, 1477, Weißenburg.
• 
  Grieskirchen, noin 1400-luku.
• 
  Kuunsirppimadonna ja naispyhimyksiä, saksalainen alttarikaappi, 1500.
• 
  Gregor Erhart: Überlingerin Madonna, Münster, 1510.
• 
  Aurinkoon puettu Madonna, etelä-Saksa, 1670.

Katso myös

• Apokalypsi
• Apokalyptiset ratsastajat
• Suojaviittamadonna

Lähteet

• Vuorela, Anu: Auringon ja kuun madonna: Neitsyt Maria apokalyptisena naisena ja kuvatyypin edustajat Suomessa. Mirator: Monikielinen keskiajan tutkimukseen erikoistunut verkkojulkaisu, lokakuu 2002. Historian ja etnologian laitos, Jyväskylän yliopisto. Artikkeli PDF-muodossa.

Kirjallisuutta

• Hübner, Fritz: Maria auf der Mondsichel: Ihre Darst. im Spiegel v. Kunst, Kultur u. Weltanschauung. Berlin, Nürnberg: Broschiert, Ulrich &, Co., 1938. (saksaksi)
• Siegfried, E.: Maria auf der Mondsichel. Göttingen. Määritä julkaisija! (saksaksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Apokalyptinen madonna Wikimedia Commonsissa