Wikipedia

Antiikin Korinthia

Korinthia (m.kreik. Κορινθία, lat. Corinthia) oli antiikin Kreikan maakunta, joka sijaitsi Peloponnesoksen niemimaan koillisosassa ja käsitti Korintin kaupunkivaltion haltuun kuuluneen alueen.[1][2] Sen vastasi monin osin nykyisen Korinthian alueyksikön aluetta.

Korinthia ja muut antiikin ajan Peloponnesoksen maakunnat kartalla.

Maantiede muokkaa

Korinthia käsitti pääosan Korintin kannaksesta sen kapeimman kohdan pohjois- ja eteläpuolella, sekä välittömästi kannaksen lounais- ja eteläpuolella olleen alueen Peloponnesoksesta. Siihen kuuluivat näin sekä kannaksen länsipuolisen Korintinlahden että itäpuolisen Saroninlahden pohjukoiden rannikot. Varhaisina aikoina raja Korinthian ja sen pohjoispuolisen Megariin välissä kulki Krommyonissa. Myöhempinä aikoina Korinthia ulottui pohjoisessa Skironin kallioille ja muille Geraneia-vuorten solille. Kannaksen eteläpuolella Korinthiaan kuului se osa Peloponnesoksesta, joka ulottui Argoliin vuorten pohjoisrinteille ja Saroninlahden rantaa Epidaurian eli Epidauroksen alueen rajalle saakka. Lännessä Korinthian ja Sikonian eli Sikyonin alueen rajana toimi Nemea-joki.[2]

Antiikin Korinthian pinta-alaksi on arvioitu noin 900 neliökilometriä.[1] Se oli näin nykyistä Korinthian alueyksikköä pienempi, muun muassa siksi, että nykyinen alueyksikkö käsittää myös Sikyonian alueen, jota ei lueta ainakaan varsinaiseen antiikin Korinthiaan, sekä myös antiikin aikana Akhaiaan luetun alueen itäisimpiä osia.

Isthmos muokkaa

Korintin kannaksella eli Isthmoksella sijaitsi Isthmian pyhäkköalue.[3] Kannaksen ylitti sen kapeimmassa kohdassa laivojen vetotie, Diolkos.[4] Kannaksen halkaisi myös puolustusta varten tehty Heksamilion-muuri.[5]

Isthmoksen eteläpuoli muokkaa

Korintin kaupunki sijaitsi sisämaassa Korintin kannaksen lounaispuolella. Sen satamina toimivat Kenkhreai Saroninlahden puolella ja Lekhaion Korintinlahden puolella. Etäisyydet Korintista Korinthian rajoille on arvioitu seuraaviksi: lännessä Nemea-joelle 12 kilometriä, kaakossa Epidaurian rajalle 22 kilometriä, ja pohjoisessa Megariin rajalle 19 kilometriä. Korintin etäisyys Kleonaista, joka sijaitsi Korinthian ulkopuolella Argoliin puolella, oli noin 14 kilometriä.[2] Roomalaisella kaudella Korinthia luettiin kokonaan osaksi Argolista.[2][6]

 
Korinthian kartta.
 
Korintin arkeologista aluetta: Apollonin temppelin rauniot ja Akrokorintti.

Korintin eteläpuolella sijaitsivat Oneia- eli Oneion-vuoret. Ne päättyivät Saroninlahden rantaan muodostaen niemen nimeltä Khersonesos. Tämän niemen ja Rheitokseksi kutsutun paikan välillä sijaitsi lahti, johon Nikiaan johtamat ateenalaiset rantautuivat vuonna 425 eaa. ottaakseen haltuun Solygeios-vuoren (Σολύγειος), jonka spartalaiset olivat aiemmin vallanneet käydäkseen sotaa Korinttia vastaan. Thukydides kuvaa sen sijainneen 12 stadioninmittaa rannikosta, 60 stadionia Korintista ja 20 stadionia Korintin kannakselta. Paikalla sijaitsi Solygeian (Σολύγεια) kylä.[2][7]

Solygeioksen kaakkoispuolella sijaitsi satama nimeltä Peiraios (Πειραιός), jonka Thukydides sanoo olleen asuttamaton ja Korinthian viimeinen paikka ennen Epidauriaa. Se sijaitsi nykyisen Fragkolímanon kylän paikalla. Tässä satamassa osa peloponnesolaisten laivoista, jotka olivat hakeneet sieltä turvaa, oli Ateenan laivaston sinne sulkemina suuren osan kesää 412 eaa. Ateenalaiset perustivat tukikohtansa pienelle saarelle (nyk. Ovriós) vastapäätä sataman suuta.[2][8] Klaudios Ptolemaios antaa luettelon paikoista tässä osassa rannikkoa pohjoiseen Epidauroksesta: Speiraion akron (Σπείραιον ἄκρον), Athenaion limēn (Ἀθηναίων λιμήν), Bukefalos limēn (Βουκέφαλος λιμήν) ja Kenkhreai epineion (Κεγχρεαὶ ἐπίνειον).[2][9] Plinius vanhemmalla esiintyvät samat paikat nimillä ”Spiraeum promontorium, portus Anthedus et Bucephalus et Cenchreae”.[2][10] Kumpikaan ei mainitse Peiraioksen satamaa, joten Speiraion/Spiraeum viittaa heillä todennäköisesti samaan paikkaan. Stefanos Byzantionlaisella nimi on muodossa Peiraios.[2][11]

Korintista etelään Argoliin vuorten pohjoisrinteessä noin 60 stadioninmitan päässä keskuskaupungista sijaitsi Korinthian toiseksi tärkein kaupunki Tenea. Samalla seudulla sijaitsi todennäköisesti myös Petra, joka tunnettiin Kypseloksen isän Eetionin kotipaikkana.[2][12]

Isthmoksen pohjoispuoli muokkaa

Korinthian alue kannaksen pohjoispuolella voidaan jakaa kahteen osaan. Itäosa koostui joukosta pieniä tasankoja, jotka sijaitsivat Saroninlahteen laskeneiden Geraneia-vuorten välissä. Länsiosa koostui puolestaan vuorista, jotka työntyivät Korintinlahden itäosaan neliskulmaisena niemenä. Tämän niemen koilliskulmaa kutsuttiin Olmiain (Ὄλμιαι) niemeksi.[2][13] Se sijaitsi vastapäätä Kreusista, Boiotian Thespiain satamaa, ja muodosti yhdessä sen kanssa suun Korintinlahden itäpään Alkyonidienlahdelle.[2] Niemen lounaiskulma oli Heraionin niemi, joka sai nimensä Heraionistaan eli Hera Akraian pyhäköstään. Se muodosti yhdessä vastapäisen Sikyonian rannikon kanssa suun Korintinlahden kaakkoiskulman Lekhaioninlahdelle.[2]

 
Perachóran Heraionin rauniot.

Alue tunnettiin nimellä Peraia (Περαία), mikä viittaa sen sijaintiin Korintista katsottuna ”toisella puolella”. Sen hallussapito oli korinttilaisille tärkeää. He saivat sen vuortenrinteiltä puuta, ja paimensivat siellä karjaansa aikana, jolloin tasankojen ruoho oli auringon polttamaa. Myös lyhyin tie Boiotian ja Fokiin suuntaan kulki tämän vuoristoisen alueen kautta. Alueen tärkein paikka oli Peiraion (Πείραιον), nykyinen Perachóra,[2][14] joka sijaitsi sisämaassa Heraionin ja Olmiain niemien välillä, ja jota ei tule sekoittaa aiemmin mainittuun Peiraioksen satamaan Saroninlahdella. Peiraion oli vahva linnoitus ja muodosti yhden osan linnoitusketjussa, joka suojasi Korinthiaa Megaran ja Ateenan suunnasta tulevilta hyökkäyksiltä. Peiraionin itäpuolella lähellä Alkyonidienlahtea sijaitsi Oinoin linnoitus.[2][15] Kolmas linnoitus sijaitsi Heraionin niemessä. Se koostui Hera Akraian pyhäköstä itsestään, sillä se oli ympäröity vahvoilla muureilla.[2][16]

Peraian alueen maantiede tulee ilmi Agesilaoksen sotaretkestä vuonna 390 eaa. Tuolloin hän valtasi Peiraionin, Oinoin ja Heraionin.[2][17] Samassa yhteydessä Ksenofon mainitsee Therman, jossa oli kuumia lähteitä, ja joka sijaitsi lähellä Lekhaioninlahden rantaa Peiraioniin johtaneen tien varressa.[2][18] Nämä kuumat lähteet ovat edelleen jäljellä nykyisessä Loutrákissa, joka on saanut niistä nimensä, paikassa, jossa Korintin kannaksen tasainen alue päättyy ja Peraian vuoret alkavat. Heraionin lähellä sijaitsi järvi nimeltä Eskhatiotis (nyk. Vouliagméni).[2][19]

Saroninlahden puolella Geraneia-vuoret eivät olleet niin jyrkkiä kuin Peraian alueella. Korintin kannaksen tasaisen alueen ja Skironin kallioiden välillä oli kolme rannikkotasankoa. Alueen tärkein kaupunki oli Krommyon. Joskus koko aluetta Megaran ja Skhoinoksen välillä kutsuttiin Krommyoniaksi. Krommyonin ja Skhoinoksen välissä sijaitsi kylä nimeltä Sidus. Krommyonin itäpuolella Skironin kallioiden länsipäässä sijaitsi Apollon Latukselle omistettu temppeli, joka toimi Korinthian ja Megariin rajana Pausaniaan aikana.[2][20] Se sijaitsi lähellä nykyistä Kinétaa.[2]

Kaupungit muokkaa

Polikset muokkaa

Korinthian polikset eli kaupunkivaltiot olivat:[1]

Muut asutukset muokkaa

Korinthian muita kaupunkeja ja kyliä olivat:[1][2][21]

Historia muokkaa

Korinthian historia seuraa Korintin kaupunkivaltion historiaa, ja on kuvattu sitä käsittelevässä artikkelissa. Korinthian arvellaan tulleen yhdistetyksi Korintin alaisuuteen Peloponnesoksen doorilaisvalloituksesta noin vuonna 900 eaa. lähtien.[1]

500-luvulla eaa., todennäköisesti Kypseloksen suvun tyrannian aikana, Korinthian alue jaettiin kahdeksaan fyleen, jotka korvasivat aiemmat kolme doorilaista fyleä. Uusi fylejako perustui maantieteeseen, ja siinä kukin fyle oli jaettu osiin käyttäen hemiogdoa ja triakada -nimisiä alijakoja. Fylejaon uudistaminen tehtiin sekä poliittisin että sotilaallisin tarkoitusperin.[1]

Talous muokkaa

Korinthian alue oli varsin karua ja hedelmätöntä.[2][22] Geraneia- ja Oneia-vuorten rinteet sen enempää kuin Korintin kannaksen kiviset ja hiekkaiset tasangotkaan eivät olleet suotuisia maanviljelyyn. Viljelymaaksi sopivaa maata oli jonkin verrain vain rannikolla Korintin ja Sikyonin kaupunkien välissä, ja jakaantui näiden kaupunkien kesken. Tämän alueen hedelmällisyyttä antiikin aikaiset kirjailijat ylistivät suuresti,[2][23] ja ilmaisusta ”omistaa se mikä sijaitsee Korintin ja Sikyonin välillä” tuli suorastaan vaurautta ilmaiseva sanonta.[2][24]

Tämän ei tarvitse tarkoittaa, että alue olisi ollut muita Peloponnesoksen hedelmällisiä alueita parempaa, mutta suuren Korintin kaupungin läheisyys kasvatti sen arvoa. Siksi tila kyseisellä alueella tuotti paljon suuremman voiton kuin monella muulla alueella. Alue sai vettä virroista, joiden alkuperä oli vuorilla Nemean ja Kleonain suunnassa. Se tarjosi Korintille ja sen satamakaupungeilla kasviksia ja hedelmiä, mutta ei kyennyt tuottamaan viljaa erityisen merkittäviä määriä. Muita Korintin seudun tuotteita ei juurikaan mainita. Seudun viiniä sanotaan huonoksi.[2][25]

Koska korinttilaiset olivat näin sekä pohjoisen että etelän puolelta vuorten sulkemia suhteellisen pienelle alueelle, eikä sen maa riittänyt tarjoamaan tarpeeksi elatusta, he päätyivät ikään kuin luonnostaan etsimään onneaan mereltä. Näin Korintista tuli ikään kuin luonnostaan suuri merimahti. Tätä tuki se, että kaupunki hallitsi kapeaa kannasta kahden tärkeän meren, Joonianmeren ja Egeanmeren, välissä aikana, jolloin suurin osa merenkulusta oli rannikkomerenkulkua, ja jolloin Peloponnesoksen kiertäminen eteläkautta oli vaikeaa ja usein vaarallistakin. Tämä teki Korintista yhden antiikin Kreikan kaupankäynnin solmukohdista, jonka kautta kulki suuri osa Joonianmeren ja Egeanmeren välisestä kaupasta, ja samalla solmukohdan laajemminkin idän ja lännen välisille yhteyksille.[2]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 462–471. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa Smith, William: ”Corinthus”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ Archaeological Site of Isthmia Greek Travel Pages. Viitattu 1.11.2021.
  4. ↑ Corinth Canal, Diolkos Sailing Issues. Viitattu 1.11.2021.
  5. ↑ Hexamilion The Byzantine Legacy. Viitattu 1.11.2021.
  6. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 2.1.1, ”ἡ Κορινθία χώρα μοῖρα οὖσα τῆς Ἀργείας”.
  7. ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 4.42; Polyainos: Strategemata 1.39.
  8. ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 8.10–11.
  9. ↑ Klaudios Ptolemaios: Geografia 3.16.12.
  10. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.4 s. 5.
  11. ↑ Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Πειραῖος.
  12. ↑ Herodotos: Historiateos 5.92.
  13. ↑ Strabon: Geografika VIII s. 380, X s. 409.
  14. ↑ Ksenofon: Hellenika 4.5.1, Agesilaos 2.18.
  15. ↑ Ksenofon: Hellenika 4.5.5; Strabon: Geografika VIIII s. 380, X s. 409.
  16. ↑ Strabon: Geografika VIII s. 380; Ksenofon: Hellenika 4.5.5; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kleomenes (III) 20; Titus Livius: Rooman synty 32.23.
  17. ↑ Ksenofon: Hellenika 4.5.1–, Agesilaos 2.18.
  18. ↑ Ksenofon: Hellenika 4.5.3, 4.5.8.
  19. ↑ Ksenofon: Hellenika 4.5.6.
  20. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 1.44.10.
  21. ↑ Digital Atlas of the Roman Empire dh.gu.se. Viitattu 1.11.2021.
  22. ↑ Strabon: Geografika VIII s. 382, ”χώραν δ᾽ ἔσχεν οὐκ εὔγεων σφόδρα, ἀλλὰ σκολιάν τε καὶ τραχεῖαν”.
  23. ↑ Titus Livis: Rooman synty 27.31, ”ager nobilissimae fertilitatis”.
  24. ↑ Athenaios: Deipnosofistai 5.219a.
  25. ↑ Athenaios: Deipnosofistai 1.30f, ”ὁ Κορίνθιος οἶνος βασανισμὸς ἐστι”.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antiikin_Korinthia&oldid=20891437”