Wikipedia

Antiikin Euboia

Euboia (m.kreik. Εὔβοια, lat. Euboea), Egeanmeren suurin saari, oli antiikin aikana joonialaisten asuttamaa aluetta. Saari jakaantui useiden kaupunkivaltioiden eli polisten alueisiin. Merkittävimpiä kaupunkeja olivat Khalkis, Eretria, Karystos ja Histiaia.[1][2][3]

Euboian saari ja muut keskisen Kreikan antiikin aikaiset alueet kartalla.

Euboian asukkaasta eli euboialaisesta käytettiin etnonyymejä Euboieus (Εὐβοιεύς) ja Euboeus (Εὐβοεύς) ja feminiinissä Eubois (Εὐβοΐς), myöhemmin latinaksi Euboicus ja Euboeus.[3]

Maantiede muokkaa

Euboian saari sijaitsee Egeanmeren länsilaidalla, antiikin nimistöllä Thessalian eteläosan, Opuntian Lokriin, Boiotian ja Attikan itärannikoiden edustalla. Näiden rannikoiden ja Euboian välissä sijaitsivat Pohjoinen ja Eteläinen Euboianlahti, joiden välinen kapea salmi tunnettiin nimellä Euripos. Euboia on pitkä ja kapea saari. Strabon laski sen pituudeksi pohjoisesta Kenaionin niemeltä etelään Geraistoksen niemelle 1 200 stadioninmittaa, ja sen suurimmaksi leveydeksi 150 stadionia.[3][4] Plinius vanhempi kuvaa sen pituudeksi 150 roomalaista mailia, ympärysmitaksi 365 mailia ja suurimmaksi leveydeksi 40 mailia.[3][5] Nämä mitat ovat kuitenkin melko kaukana todellisista.[3] Saaren todellinen pituus pohjoisesta etelään on noin 180 kilometriä ja sen leveys vaihtelee kuuden ja 48 kilometrin välillä.[6]

Luonnonmaantiede muokkaa

Koko Euboian pituudelta kulki vuorijonoja, jotka muodostivat ikään kuin saaren selkärangan. Nämä vuorijonot olivat tavallaan Ossa-, Pelion- ja Othrys-vuorten jatkeita. Korkein vuori oli itärannikon Dirfys eli Delfi. Euboian vuoret olivat harmaata kalkkikiveä, joissa on paljon myös saviliusketta.[3]

 
Dirfys-vuoren maisemia.

Euboian pohjoisosa, joka työntyi kohti Thessalian rannikkoa ja Pagasainlahtea, oli varsin leveä. Sen luoteispään niemi tunnettiin Kenaionin (Κήναιον) niemenä. Siellä oli samanniminen vuori. Heti Kenaionin muuhun Euboiaan yhdistäneen kannaksen eteläpuolella sijaitsi Telethrios (Τελέθριος) -vuori. Sen juurella oli kuumia lähteitä, joista paikalla sijainnut Aidepsoksen kaupunki tunnettiin.[3][7] Telethriokselta vuoret levittäytyivät kohti saaren itäosaa, jossa oli useita korkeita huippuja. Näiden vuorten pohjois- ja länsipuolella sijaitsi Histiaian hedelmällinen tasanko. Tällä pohjoisrannikolla sijaitsi myös Artemisionin niemi, joka tunnetaan vuoden 480 eaa. Artemisionin meritaistelusta.[3]

Telethrios-vuoren eteläpuolella Euboian länsirannikko oli vuoristoista aina Khalkiin pohjoispuolelta alkaneelle tasangolle saakka. Kyseinen tasanko oli laaja ja hedelmällinen ja ulottui Khalkiin ja Eretrian väliselle alueelle, jossa se tunnettiin Lelantonin tasankona. Mainitut kaupungit kamppailivat sen hallinnasta. Pohjoisen ja idän puolelta tasankoaluetta rajasivat vuoret, jotka ulottuivat saaren itärannikolle. Näistä vuorista korkein oli Dirfys eli Dirfe (Διρφύς/Δίρφη, nyk. Dírfi).[3][8]

 
Lelantos-joki ja Lelantonin tasankoa.

Saaren eteläosan täyttivät jälleen vuoret, joista korkein oli Okhe (nyk. Óchi). Saaren kaakkoispää tunnettiin nimellä Kafareus tai Kafereus (Καφηρεύς, nyk. Kafiréas) ja lounaispää nimellä Geraistos (Γεραιστός, nyk. Mandíli). Saaren eteläpää tunnettiin vaarallisena merenkulkijoille.[3] Euboian itäpuoli oli vuoristoisempaa ja karumpaa kuin länsiosa. Siellä oli myös vähemmän asutusta ja vain vähän hyviä satamapaikkoja.[3]

Antiikin aikana uskottiin, että Euboia oli alun perin ollut yhteydessä muuhun Manner-Kreikkaan ja erkani siitä maanjäristyksen seurauksena.[3][9] Euboian ja mantereen välinen etäisyys oli pienimmillään Euripos-salmessa, jonka leveys oli noin 37 metriä. Se tunnettiin poikkeuksellisesta vuorovesi-ilmiöstään.[3] Ensimmäinen silta salmen yli rakennettiin 400-luvulla eaa.[2] Eteläisessä Euboianlahdessa Euboian lounaisrannikolla sijaitsi useita saaria, joista suurimpia olivat Aigileia (nyk. Stýra) ja Petaliai-saaret (nyk. Petalioí).[3][10]

Euboialla ei ollut merkittäviä jokia. Nimeltä mainitaan joet Kallas (Καλλάς), joka virtasi saaren pohjoisrannikolla ja laski mereen lähellä Histiaiaa;[11] Kereus (Κηρεύς) ja Neleus (Νηλεύς), joiden sijainteja ei tunneta, mutta joista kerrottiin, että Kereuksesta vettä juoneet lampaat tulivat valkoisiksi ja Neleuksesta juoneet mustiksi;[12] Lelantos (Λήλαντος, nyk. Lílas), joka virtasi Lelantonin tasangon läpi;[3][5] ja Budoros (Βούδωρος), joka laski mereen itärannikolla lähellä Kerinthosta.[3][13]

Euboian tasangoilla viljeltiin antiikin aikana huomattavia määriä viljaa. Saarella oli myös paljon hyvää laidunmaata vuorten rinteillä. Vuorista saatiin kuparia ja rautaa.[3] Karystoksen lähellä saaren eteläosassa sijainneet marmorilouhokset, joista saatiin arvostettua cipolliomarmoria, kuuluivat Kreikan kuuluisimpiin.[2][3]

Kaupungit muokkaa

Polikset muokkaa

Euboian polikset eli kaupunkivaltiot olivat:[1]

Muut kaupungit muokkaa

Euboian muita kaupunkeja olivat muun muassa:[1][3]

Historia muokkaa

Esihistoria ja mytologia muokkaa

Euboialla, kuten monilla muillakin Kreikan saarilla, kerrotaan alun perin olleen useita muita nimiä. Sen eräiksi nimiksi mainitaan Makris (Μάκρις) ja Dolikhe (Δολίχη, Dolikhē) sen suuren pituuden vuoksi suhteessa sen leveyteen.[3][6][14] Nimiksi mainitaan myös Hellopia (Ἑλλοπία), joka oli alun perin alue saaren pohjoisosassa lähellä Histiaiaa, ja joka sai nimensä Hellopsista, Ionin pojasta; Okhe (Ὄχη, Okhē), samannimisestä Okhe-vuoresta; sekä Abantis (Ἀβαντίς), sen kaikkein vanhimmista asukkaista, abanteista.[3][14][15] Muita nimiä olivat muun muassa Asopis (Ἀσωπίς, Asōpis) ja Khalkodontis (Χαλκοδοντίς).[16][17]

Saaren varsinainen antiikin aikainen nykyisinkin käytössä oleva nimi on peräisin kreikan sanoista eu (εὖ, ”hyvä”) ja būs (βοῦς, ”härkä”); saari oli toisin sanoen ”Hyvien härkien saari”[18] tai ”Hyvä saari härille”.[19] Hesiodos kertoo, että Abantis sai uuden nimen Euboia lehmäksi muutetusta Iosta, jonka sanottiin synnyttäneen siellä Epafoksen.[3][14][20] Strabon huomauttaa, että Homeros käyttää saaresta nimeä Euboia, vaikka kutsuukin sen asukkaita abanteiksi.[3][14][21]

 
Eretrian raunioita.

Aristoteleen mukaan Euboiaan liitetyt abantit olisivat olleet traakialaisia, jotka olisivat siirtyneet saarelle myöhemmän Fokiin Abaista. Useimmat muut puolestaan johtivat abanttien nimen eponyymistä heeroksesta.[3][14] Herodotoksen mukaan abantit avustivat joonialaisia Vähän-Aasian Joonian kreikkalaiskaupunkien perustamisessa.[3][22] Euboian eteläosaa asuttivat dryopit, joiden sanottiin perustaneen Styran ja Karystoksen.[3][23]

Arkaainen kausi muokkaa

Historialliselle kaudelle tultaessa abantit olivat kadonneet Euboialta, ja suurta osa Euboian kaupungeista asuttivat joonialaiset kreikkalaiset. Antiikin aikaisen käsityksen mukaan saarta olivat asuttaneet erityisesti ateenalaiset. Euboia jakaantui kuuteen tai seitsemään tärkeimpään polikseen, joista merkittävimmät olivat Khalkis ja Eretria, jotka sijaitsivat saaren länsirannikon keskivaiheilla. Saaren pohjoispäässä vastapäätä Thessalian rannikkoa sijaitsi Histiaia eli myöhempi Oreos. Länsirannikolla Opuntian Lokriin vastaisella rannikolla sijaitsivat Dion, Aidepsos, Athenai Diades, Orobiai ja Aigai. Itärannikolla sijaitsi Kerinthos. Saaren eteläosassa sijaitsivat Dystos, Styra ja Karystos. Suurin osa näistä kaupungeista esiintyy jo Homeroksen Iliaan laivaluettelossa. Pseudo-Skylaks mainitsee myöhemmin saarella vain neljä kaupunkia, Karystos, Eretria, Khalkis ja Histiaia.[3]

Euboia ei koskaan muodostanut yhtä poliittista kokonaisuutta, ja niin sen antiikin ajan historia muodostuu lähinnä sen yksittäisten kaupunkivaltioiden vaiheista, jotka on kuvattu tarkemmin niiden omissa artikkeleissa. Varhaisina aikoina geometrisella ja arkaaisella kaudella Khalkis ja Eretria kuuluivat koko Kreikan tärkeimpien kaupunkien joukkoon. Ne kävivät laajaa kauppaa ja perustivat siirtokuntia Traakian, Italian Suur-Kreikan ja Sisilian rannikoille sekä Egeanmeren saarille.[3] Euboia olikin merkittävässä roolissa kreikkalaisten siirtokuntien perustamisen varhaisvaiheessa, ja sieltä käsin perustettiin muun muassa Italian ja koko läntisen Välimeren varhaisin kreikkalainen kauppa-asema Pithekussai noin vuonna 770 eaa.[2][24]

Eretrian ja Khalkiin välinen Lelantoksen sota Lelantonin tasangon hallinnasta käytiin noin vuonna 700 eaa. Se on varhaisia tunnettuja kreikkalaisten kaupunkivaltioiden välisiä sotia, johon otti osaa myös suuri joukko kyseisten kaupunkien liittolaisia eri puolilta Kreikkaa.[25][26]

Euboian kaupungit kukoistivat aina 500-luvun eaa. lopulle siihen saakka, kun Peisistratoksen suvun tyrannia kumottiin Ateenassa. Tämän jälkeen euboialaiset liittyivät boiotialaisiin ja julistivat Ateenalle sodan. Tästä ne kuitenkin maksoivat kalliisti, sillä ateenalaiset hyökkäsivät Euboialle, voittivat khalkislaiset ja jakoivat näiden maat 4 000 ateenalaiselle uudisasukkaalle vuonna 506 eaa. Eretrian puolestaan tuhosivat persialaiset persialaissotien ensimmäisen hyökkäyksen aikaan vuonna 490 eaa. Syynä oli eretrialaisten joonialaisille antama apu Joonian kapinassa kaksi vuotta aiemmin. Vaikka kaupunki rakennettiin uudelleen lähelle aiempaa paikkaansa, se ei koskaan enää saavuttanut entistä asemaansa.[3]

Klassinen kausi muokkaa

 
Drakóspiton eli ”Lohikäärmetalon” rauniot Óchi- eli antiikin Okhe-vuorella.

Persialaissotien jälkeen koko Euboia tuli Ateenan alaisuuteen. Ateenalaiset pitivät saarta kaikkein arvokkaimpana Attikan ulkopuolisista omistuksistaan, sillä se tarjosi heille viljaa, rakennus- ja polttopuuta sekä laidunmaata hevosille ja karjalle. Vuonna 445 eaa. kaikki saaren kaupungit kapinoivat Ateenaa vastaan, mutta Perikles valloitti ne pian takaisin. Vuonna 411 eaa., pian sen jälkeen kun ateenalaiset olivat kärsineet suuren tappion Sisilian sotaretkellä, euboialaiset kapinoivat jälleen Ateenaa vastaan, ja sen kaupungit olivat jonkin aikaa jälleen itsenäisiä. Ateenalaiset saivat Euboian taas vaikutusvaltansa alle onnistuttuaan palauttamaan merimahtinsa. Tässä he voittivat thebalaiset, jotka yrittivät myös saada saaren itselleen.[3]

Ateenalaiset eivät kuitenkaan kyenneet pitämään Euboian kaupunkeja aivan samanlaisessa otteessa kuin suuruutensa päivinä, eivätkä esimerkiksi yrittäneet syrjäyttää tyranneja, jotka olivat nostaneet itsensä valtaan useimmissa saaren kaupungeissa hieman ennen Makedonian Filippos II:n aikaa. Filippos käytti hyväkseen Khalkiin tyrannin Kalliaan pyrkimyksiä saada koko Euboia valtaansa, sillä vuoden 338 eaa. Khaironeian taistelun jälkeen Kalliaan alueet tulivat käytännössä Filippoksen vallan alle.[3]

Hellenistinen ja roomalainen kausi muokkaa

Tämän jälkeen Euboia oli Makedonian vallassa siihen saakka, kunnes roomalaiset ottivat sen Filippos V:ltä ja palauttivat saaren kaupungeille niiden itsenäisyyden vuonna 194 eaa.[3][27] Euboialaiset pysyivät uskollisina Roomalle sodassa Aitolian liittoa vastaan.[3][28] Khalkis joutui kuitenkin Antiokhoksen valtaan hänen hyökättyään Kreikkaan.[3][29] Rooman vallan aikana Euboia liitettiin osaksi vuonna 27 eaa. perustettua Achaean provinssia.[3]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 643–663. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. ↑ a b c d Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Euboia, Pithekussai”, Antiikin käsikirja, s. 157, 429. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai Smith, William: ”Euboea”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ Strabon: Geografika X s. 444.
  5. ↑ a b Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.12 s. 21.
  6. ↑ a b Euboea Encyclopaedia Britannica. Viitattu 1.11.2021.
  7. ↑ Strabon: Geografika X s. 445.
  8. ↑ Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Δίρφη; Euripides: Herakles 185.
  9. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.12 s. 21; vrt. Strabon: Geografika I s. 58, X s. 447.
  10. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.12 s. 21; Strabon: Geografika X s. 444.
  11. ↑ Strabon: Geografika X. s. 445.
  12. ↑ Strabon: Geografika X s. 449; Plinius vanhempi: Naturalis historia 31.9 s. 2; Antigonos Karystoslainen: Kokoelma merkillisiä kertomuksia (Historiōn paradoksōn synagōgē) 84.
  13. ↑ Klaudios Ptolemaios: Geografia 3.12 s. 25.
  14. ↑ a b c d e Strabon: Geografia X s. 444.
  15. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.12. s. 21.
  16. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.63.
  17. ↑ Bakhuizen, Simon C. & Kreulen, R.: Chalcis-in-Euboea: Iron and Chalcidians Abroad, s. 44. Studies of the Dutch Archaeological and Historical Society: Chalcidian studies, nide 3. Brill Archive, 1976. ISBN 9789004045460. Teoksen verkkoversio.
  18. ↑ Willetts, Ronald Frederick: The Civilization of Ancient Crete, s. 205. University of California Press, 1977. ISBN 9780520034068. Teoksen verkkoversio.
  19. ↑ Kindt, Julia: Animals in Ancient Greek Religion, s. 162. Routledge Monographs in Classical Studies. Routledge, 2020. ISBN 9780429754593. Teoksen verkkoversio.
  20. ↑ Hesiodos, teoksessa Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Ἀβαντίς.
  21. ↑ Homeros: Ilias 2.536.
  22. ↑ Herodotos: Historiateos 1.146.
  23. ↑ Herodotos: Historiateos 8.46; Thukydides: Peloponnesolaissota 7.57.
  24. ↑ Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”AENARIA (Ischia) Italy”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  25. ↑ Lelantion pedion Brill’s New Pauly. BrillOnline Reference Works. Viitattu 5.6.2018.
  26. ↑ Smith, William: ”Lelantus campus”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  27. ↑ Titus Livius: Rooman synty 34.51.
  28. ↑ Titus Livius: Rooman synty 35.37, 35.39.
  29. ↑ Titus Livius: Rooman synty 35.50–51.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antiikin_Euboia&oldid=20680897”