Antero Vornanen

Andrei "Antero" Filipinpoika Vornanen (18. elokuuta 188923. helmikuuta 1937 Suojärvi) oli suomalainen opettaja, soitinrakentaja ja kanteleensoittaja. Hän kuului karjalaiseen Vornasen sukuun, josta tunnetaan ainakin 40 runonlaulajaa sekä yhdeksän kanteleensoittajaa. Myös Antero Vornasen isä Hilippa Vornanen oli tunnettu kanteleensoittaja.[1][2]

Antero Vornanen
Vornanen vuonna 1935 Helsingissä.
Vornanen vuonna 1935 Helsingissä.
Henkilötiedot
Syntynyt18. elokuuta 1889
Tolvajärvi, Korpiselkä
Kuollut23. helmikuuta 1937 (47 vuotta)
Ammatti opettaja, soitinrakentaja
Muusikko
Tyylilajit kansanmusiikki
Soittimet kantele

Työ opettajanaMuokkaa

Korpiselän pitäjän Tolvajärven kylästä kotoisin ollut Vornanen sai käsityönopettajan koulutuksen Sortavalassa ja toimi sen jälkeen käsityönopettajana Karjalassa sekä useiden eri aineiden opettajana Siikasalmen maamieskoulussa Liperissä. Vornanen työskenteli myös Itä-Hämeen kotiteollisuusyhdistyksen sihteerinä ja neuvojana Lahdessa vuoteen 1921 saakka, jonka jälkeen hän siirtyi teollisuuden esimiestehtäviin Sortavalan Helylään ja myöhemmin uittoyhdistyksen palvelukseen Joensuun Utraan. Joensuusta hän muutti Laatokan Karjalan pohjoisosaan Suojärven pitäjään, josta Vornanen osti sisarensa perheen sekatavarakaupan. Samalla hän perusti verstaan kanteleiden rakentamista ja korjaamista varten.[1]

KanteleensoittoMuokkaa

Vornanen oli kiinnostunut erityisesti viisikielisistä kanteleista, joiden soittoharrastuksen elvyttäjänä häntä pidetään. Vuonna 1931 Vornasen suunnittelemat viisikielisen kanteleen piirustukset ja valmistusohjeet julkaistiin etnomusikologi A. O. Väisäsen kirjoittamassa artikkelissa Yhteishyvä-lehdessä. Hän oli itse harrastanut kanteleensoittoa jo lapsesta saakka ja esiintyi aktiivisesti 1920–1930-luvuilla. Vornanen soitti muun muassa kouluissa, varuskunnissa ja erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Yleisradion lähetyksissä hän oli mukana useita kertoja ja soitti kahdelle presidentille, L. K. Relanderille ja P. E. Svinhufvudille. Yleisradio myös tallensi ainakin kaksi hänen soittamaansa kappaletta, jotka ovat säilyneet yhtiön kokoelmissa. Vuonna 1935 Vornanen oli yksi Kalevalan riemuvuoden eli teoksen 100-vuotisjuhlavuoden Sortavalassa järjestettyjen laulu- ja soittojuhlien pääesiintyjistä.[1] Hän soitti myös muun muassa Helsingin Messuhallissa järjestetyssä Kalevalan riemuvuoden juhlassa.[3]

Natsi-Saksan kanteleetMuokkaa

Vuonna 1936 Vornanen oli soittamassa Saksan Lyypekissä järjestetyillä Pohjoismaisilla päivillä, jossa kuulijoiden joukossa oli muun muassa tuleva valtakunnanmarsalkka Hermann Göring. Samalla matkalla paikallinen radio tallensi hänen Kellojen soitto ja Karhunkaatoon lähtö -nimiset sävelmänsä. Vuotta myöhemmin Vornanen valmisti kymmenen hakaristeillä varustettua viisikielistä kanteletta natsi-Saksan johtoon kuuluneelle Heinrich Himmlerille, joka oli Ahnenerbe-projektinsa myötä kiinnostunut karjalaisesta kansanperinteestä ja mytologiasta. ”Muinaisgermaanisina” pidetyt soittimet menivät opetuskäyttöön natsien SS-organisaatiolle, mutta myöhemmin niitä valmistui myös Suomessa myytäväksi. Yksi alkuperäinen hakaristikantele on esillä Jyväskylässä toimivassa Suomen käsityön museossa.[4]

Yleisradion välisoittoMuokkaa

Vuonna 1930 hän otti osaa Eino Palolan ideoimaan Yleisradion kilpailuun, jossa etsittiin yhtiölle väliaikamerkkiä. Vornasen sukuhistorian kirjoittanut Rauno Malviniemi kertoo, että Antero Vornasen sävellys toimitettiin kilpailuun A. O. Väisäsen kautta, joka kuitenkin merkitsi sen itsensä sovittamaksi. Väisäsen lähettämä ehdotus voitti kilpailun, mutta Malviniemen tietojen mukaan Vornasta ei sävellyksen yhteydessä mainittu lainkaan.[1] Yleisesti sitä pidetään 1700-luvulta peräisin olevana kansansävelmänä. Väliaikamerkki on edelleen kuultavissa säännöllisesti Yle Radio 1:n kanavalla.[5]

LevytyksiäMuokkaa

Saksassa vuonna 1936 pikalevyille äänitettyjen Kellojen soitto ja Karhunkaatoon lähtö -kappaleiden lisäksi Yleisradio tallensi vuotta aikaisemmin pikalevyille kaksi Vornasen sävellystä; Karhunpeijaiset ja Katrilli.[1] Niitä on myöhemmin julkaistu ainakin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran albumilla Kantele – Suomalaista kansanmusiikkia 3 vuonna 1983[6] sekä Kansanmusiikki-instituutin 1993 ilmestyneellä CD:llä Entiset Etniset.[7] Vuonna 2002 julkaistulla Piirpauken albumilla Sillat on yhtyeen versio kappaleesta Toituual.[8]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Malviniemi, Rauno: ”Iro-neidon pojat”, s. 44–45. Vornasten sukuseura, 1996. ISBN 978-952-90761-8-5.
  2. Antero Vornanen kuollut, Helsingin Sanomat, 24.02.1937, nro 53, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  3. Kanteleensoittaja Antero Vornanen esiintymässä Kalevalan 100-vuotisjuhlissa Helsingin Messuhallissa Museoviraston kuvakokoelmat. Viitattu 28.9.2014.
  4. Natsitkin rakastuivat kanteleeseen 15.2.2014. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 7.6.2014. Viitattu 28.9.2014.
  5. Radion väliaikamerkki 4.7.2008. Yle Elävä arkisto. Viitattu 28.9.2014.
  6. Kantele – Folk Music From Finland (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Kansanmusiikkiliitto. Viitattu 28.9.2014.
  7. Karhunkaatoon lähtö Fono-äänitetietokanta. Viitattu 28.9.2014.
  8. Piirpauke: Sillat SuomiJazz. Viitattu 28.9.2014.

Aiheesta muuallaMuokkaa