Miesten kokonaiskilpailun voitti toista kertaa peräkkäin norjalainen Johannes Thingnes Bø, vaikka tämä jätti kaksi kokonaista kilpailuviikonloppua väliin tammikuussa. Kilpailu kokonaiscupista ratkesi vasta viimeisessä kilpailussa. Eroa toiseksi tulleeseen Martin Fourcadeen jäi vain kaksi pistettä. Kokonaisuutena miesten maailmancupin kausi oli Norjan ja Ranskan kamppailua. Kumpikin maa sai kokonaiscupin kymmenen parhaan joukkoon neljä urheilijaa. Maat veivät myös 21:stä henkilökohtaisesta kilpailusta 19 voittoa sekä kaikkien miesten viestien voitot. Émilien Jacquelin voitti kaudella ensimmäisen osakilpailunsa – Anterselvan MM-takaa-ajon – ja voitti kahden pisteen turvin myös uransa ensimmäisen kristallipallon voittamalla takaa-ajon lajicupin. Muut lajicupit voittivat Martin Fourcade ja Johannes Thingnes Bø.
Myös naisten kokonaiscup ratkesi vasta viimeisessä osakilpailussa. Lopulta kilpailu ratkesi Dorothea Wiererin hyväksi seitsemän pisteen erolla, vaikka Tiril Eckhoff voitti eniten osakilpailuita kauden aikana. Hän myös johti kokonaiscupia tammikuussa, mutta epäonnistui MM-kilpailuissa. Wierer voitti kokonaiskilpailun toista kertaa peräkkäin. Edellisen kerran naisten kokonaiscupin pystyi voittamaan useamman kerran peräkkäin Magdalena Forsberg, joka voitti sen kuudesti peräkkäin vuosina 1997–2002. Denise Herrmann voitti pikakilpailucupin ottaen uransa ensimmäisen lajicupin voiton. Myös Tiril Eckhoffin takaa-ajocupin voitto oli tämän ensimmäinen cupvoitto. Muut lajicupit voittivat Dorothea Wierer ja Hanna Öberg.
Seitsenkertainen maailmancupin kokonaiskilpailun voittaja, kolmetoistakertainen maailmanmestari ja viisinkertainen olympiavoittaja Martin Fourcade päätti uransa tämän kauden päätteeksi.[1] Myös kolminkertainen maailmancupin kokonaiskilpailun voittaja ja maailmanmestari Kaisa Mäkäräinen päätti uransa tähän kauteen.[2]
Kaudella oli tarkoitus alun perin järjestää vain 24 henkilökohtaista kilpailua aiempien vuosien 26 sijaan. Sen sijaan kaikkien viestikilpailujen määrää oli kasvatettu yhdellä. Lopulta henkilökohtaisten kilpailujen määrä jäi vain 21:een Holmenkollenin kilpailujen perumisen seurauksena.
Tšekin viranomaiset päättivät 2. maaliskuuta 2020 sulkea Nové Město na Moravěn viikonlopun kilpailut yleisöltä. Syyksi sulkemiselle ilmoitettiin koronavirusepidemia. Viranomaiset halusivat estää viruksen leviämisen kilpailujen välityksellä.[4] Paikalle odotettiin jopa 100 000:ta katsojaa.[5] Kilpailut käytiin kuitenkin muuten alkuperäisen ohjelman mukaan.
Suomen hallitus ilmoitti 12. maaliskuuta 2020 suosittavansa yli 500 hengen yleisötilaisuuksien perumista toukokuun 2020 loppuun saakka. Sen seurauksena myöhemmin samana päivänä alkaneet Kontiolahden maailmancupin kilpailut päätettiin nopealla aikataululla sulkea yleisöltä. Kilpailualueelle oli jo ehtinyt saapua yleisöä, kun päätös tehtiin. Perjantaista 13. maaliskuuta alkaen loppujen kilpailujen ajan kilpailupaikalla saa toimia vain kilpailun kannalta tärkeimmät henkilöt siten, että yhteensä henkilöiden määrä jää alle 500:n.[3] Naisten pikakilpailun jälkeen 13. maaliskuuta ilmoitettiin, että kausi 2019–2020 päättyy 14. maaliskuuta järjestettäviin takaa-ajoihin. Päätöksen seurauksena päätöspäivän seka- ja pariviestikilpailut peruttiin.[6] Kilpailujen sulkeminen yleisöltä aiheuttaa kilpailunjärjestäjälle suuret taloudelliset tappiot. Lipputuloiksi oli noin arvioitu 400 000 euroa.[7]Yhdysvaltain ampumahiihtomaajoukkue joutui jättämään kauden viimeiset kilpailut väliin maan presidentinDonald Trumpin ilmoitettua perjantaista 13. maaliskuuta 2020 voimaan astuvasta kuukauden matkustuskiellosta manner-Euroopasta Yhdysvaltoihin.[8]
Kansainvälinen ampumahiihtoliitto (IBU) ilmoitti 12. maaliskuuta 2020 peruvansa koronaviruspandemian vuoksi kauden päätöskilpailut Holmenkollenilla.[3] Syynä päätökselle oli Norjan viranomaisten päätös kieltää yli 500 hengen kokoiset urheilutapahtumat. Muina vaihtoehtoina kilpailujen perumiselle olivat kilpailujen siirtäminen Kontiolahdelle tai kilpailujen käyminen tyhjille katsomoille ja pienennetyllä henkilöstöllä.[9]
Edellisen kauden maacupin 25 parasta maata saavat tietyn kiintiön, jonka mukaan ne voivat asettaa urheilijoita pikakilpailuihin ja normaalimatkoille. Takaa-ajoihin pääsee aina edeltävän pikakilpailun 60 parasta urheilijaa ja yhteislähtöihin maailmancupin kokonaistilanteen 25 parasta sekä viikonlopun aiemmissa kilpailuissa eniten pisteitä keränneet viisi urheilijaa. Yhteislähdössäkään yhdellä maalla ei voi olla enempää urheilijoita kuin sen kiintiö on. Viesteissä myös alle neljän urheilijan kiintiöt omaavat maat voivat asettaa neljän hengen viestijoukkueen. Osallistujakiintiön koko määräytyy oheisen taulukon mukaan ja on voimassa koko kauden ajan.
Ilman kiintiötä jääneet maat saivat hakea Kansainväliseltä ampumahiihtoliitolta (IBU) niin kutsuttuja villejä kortteja, joita jaettiin korkeintaan kaksi per maa. Villit kortit eivät olleet henkilökohtaisia ja ne olivat voimassa vain kolmen peräkkäisen kilpailuviikonlopun (trimesterin) ajan.
Kauden avauskilpailuissa hallitsevilla IBU-Cupin kokonaiskilpailun voittajilla oli henkilökohtaiset aloituspaikat näiden kotimaiden kiintiön lisäksi. Tällä kaudella henkilökohtaiset paikat olivat Viktorija Slivkolla ja Anton Babikovilla. IBU-Cupissa hyvin menestyneet maat olisivat saivat lisäksi kauden päätösviikonloppuun korkeintaan kaksi lisäpaikkaa kiintiöönsä. nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa eniten Junior-cupin pisteitä kerännyt urheilija olisi saanut lisäksi henkilökohtaisen paikan kauden päätösviikonlopun kilpailuihin. Päätösviikonloppu kuitenkin peruttiin.
[10]
Kauden 2019–2020 osallistujakiintiöt on esitetty ohessa. Maiden nimen perässä esitetään suluissa kiintiön koon muutos edelliseen kauteen, jos sellainen on.
Venäjä sijoittui alun perin naisten maacupissa kaudella 2018–2019 sijalle neljä ja Ruotsi sijalle kuusi. Syksyllä 2019 paljastuneiden dopingrikkomusten vuoksi venäläisurheilijoiden tuloksia kuitenkin mitätöitiin. Tämän seurauksena Venäjän pisteet laskivat siten, että Ruotsi nousi sen ohi. Näin ollen Ruotsi sai Venäjältä yhden naisten aloituspaikan maailmancupista.[11]
Maailmanmestaruuskilpailuissa käytetään muista maailmancupin kilpailuista poikkeavia osallistujakiintiöitä. Myös ne jaetaan edellisen kauden maacupin tulosten perusteella, mutta aloituspaikkoja jaetaan tasaisemmin maiden välille.
Edustajien maksimimäärä maailmanmestaruuskilpailuissa
Hallitsevilla maailmanmestareilla oli kilpailuihin henkilökohtaiset paikat edustamiensa maiden kiintiön lisäksi. Takaa-ajon maailmanmestari sai henkilökohtaisen paikan pikakilpailuun. Tässä tapauksessa maan edustajien yhteismäärä ei kuitenkaan saanut ylittää viittä. Maailmanmestaruuskilpailujen yhteislähtöön pääsivät maailmancupin 15 parasta, aiempien henkilökohtaisten matkojen mitalistit sekä riittävä määrä parhaiten maailmancupin pisteitä keränneitä urheilijoita edellisten kategorioiden ulkopuolelta siten, että yhteensä kilpailijoita on 30 ja mikään maa ei ylittänyt osallistujakiintiötään. Viesteihin pääsi maacupin 30 menestyneintä maata, mikäli halukkaita osallistujia oli enemmän kuin 30. Sekaviesteissä naisten ja miesten maacupin pisteet laskettiin yhteen osallistumisoikeuksien selvittämiseksi.
Sijaa 30 huonommin edellisen kauden maacupissa sijoittuneiden maiden urheilijoille jaettiin yhteensä kymmenen villiä korttia. Ne jaettiin kymmenelle parhaalle urheilijalle IBU:n karsintapisteiden perusteella, ja ne olivat henkilökohtaisia. Yksi maa ei kuitenkaan voinut saada enempää kuin kahta villiä korttia.
Östersundin ja Anterselvan kilpailuissa hiihtojärjestys oli naiset-miehet. Pokljukan kilpailuissa taas miehet veivät avausosuuksia ja naiset päätösosuuksia. Tällä kaudella normaalissa sekaviestissä miehet ja naiset hiihtivät ensi kertaa yhtä pitkiä osuuksia. Naisten avaamissa viesteissä hiihtomatka oli 4 × 6 km ja miesten avaamissa 4 × 7,5 km.
Maailmancupin kilpailut maailmanmestaruuskilpailut mukaan lukien pisteytetään oheisten kaavioiden perusteella. Kauden lopussa henkilökohtaisista kokonaiskilpailuista vähennetään jokaiselta urheilijalta kahden huonoimman kilpailun pisteet.
Pistejärjestelmä
Pikakilpailut, takaa-ajot, normaalimatkat ja viestikilpailut
Palkintorahoja jaettiin jokaisesta maailmancupin kilpailusta sekä korotetusti MM-kilpailuista oheisen taulukon mukaisesti.
Taulukossa lyhenne HK tarkoittaa henkilökohtaisia kilpailuita. Viestien palkintosummat jaetaan jokaiselle joukkueen jäsenelle, kun taas maacupin ja viestien lajicupien palkintorahat jaettiin kansallisille lajiliitoille.
Sijoitus
MM-HK
MM-viesti
MC-HK
MC-viesti
Kokonaiscup
Maacup
1.
25 000€
7 000€
15 000€
6 000€
28 000€
50 000€
2.
19 000€
5 500€
12 000€
4 500€
23 000€
45 000€
3.
14 000€
4 500€
9 000€
3 500€
18 000€
39 000€
4.
10 000€
3 500€
7 000€
2 500€
15 000€
34 000€
5.
8 000€
3 000€
6 000€
2 000€
13 000€
29 000€
6.
6 000€
2 500€
5 000€
1 500€
10 000€
24 000€
7.
5 000€
4 000€
9 000€
19 000€
8.
4 000€
3 500€
8 000€
17 000€
9.
3 500€
3 000€
7 000€
14 000€
10.
3 000€
2 500€
6 000€
11 000€
11.
2 500€
2 000€
12.
2 250€
1 750€
13.
2 000€
1 500€
14.
1 750€
1 250€
15.
1 500€
1 000€
16.
1 250€
900€
17.
1 100€
800€
18.
950€
700€
19.
800€
600€
20.
650€
500€
Yht.
112 250€
104 000€ 52 000€ (pariviesti)
78 000€
80 000€ 40 000€ (pariviesti)
137 000€
282 000€
Näiden lisäksi jokaisen henkilökohtaisen lajicupin voittaja tienasi 10 000€:n palkinnon. Viesticupien voittava lajiliitto tienasi 20 000€. Keltaisessa maailmancupin johtajan liivissä kilpailemisesta sai 1 000€ per kilpailu ja punaisesta lajicupin johtajan liivistä sai vastaavasti 850€ per kilpailu.
Yhteensä Kansainvälinen ampumahiihtoliitto oli budjetoinut palkintorahoja maailmancup-kaudelle 2019–2020 MM-kilpailut mukaan lukien 6 628 800€.
11. kesäkuuta 2019 Frankfurtissa, Saksassa järjestetyssä kokouksessa IBU:n päättävä elin korotti henkilökohtaisista kilpailuista saatavia palkintorahoja. Niitä saa kaudesta 2019–2020 lähtien 20 parasta aiemman 15 parhaan sijaan. Kaiken kaikkiaan palkintosummat kohoavat yhteensä jokaisessa henkilökohtaisessa kilpailussa yli 400 000 eurolla, eli noin kymmenellä prosentilla.[29]