Oi ihmeellistä armoa

Oi ihmeellistä armoa (engl. Amazing Grace) on alkuaan englanninkielinen hengellinen laulu, joka on yksi maailman tunnetuimmista hengellisistä lauluista. Sen on kirjoittanut englantilainen merikapteeni, myöhemmin anglikaaninen pappi John Newton 1773 ja se on julkaistu 1779.

John Newton

Laulun synty

John Newton oli merikapteeni laivalla, joka kuljetti orjia Afrikasta Pohjois-Amerikkaan. Laivamatkalla 1748 hän joutui merihädässä vakavaan ahdistukseen huonokuntoisella laivallaan. Hän selvisi kuitenkin laivoineen ankaran myrskyn kourista ja sitä hän piti Jumalan armon ilmestymänä. Newton alkoi lukea Tuomas Kempiläisen kirjaa Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta (De imitatione Christi). Myöhäiskeskiajan mystikoihin luettava Kempin Tuomas kuului hollantilainen Yhteisen elämän veljeskuntaan ja se teki vaikutuksen häneen.

Muutamia vuosia Newton jatkoi vielä orjalaivan kapteenina ja yritti hyväksyttää toimintaansa parantamalla parhaan kykynsä mukaan olosuhteita laivalla ja pitämällä joka sunnuntai hartaushetkiä kovettuneille miehistön jäsenille. Kaikesta huolimatta epäinhimillinen työ syyllisti häntä. Hän alkoi vastustaa orjuutta, lopetti orjakauppiaan uransa, palasi Englantiin Liverpoolin sataman virkamieheksi. Hän tunsi Jumala kutsun uudelleen ja alkoi opiskella papiksi. 39-vuotiaana hänet vihittiin papiksi pieneen Olneyn kylään, Cambridgen lähellä. Hän työskenteli siellä 14 vuotta. ja yhdisti voimansa William Wilberforcen kanssa orjuuden torjumiseksi

Newton julkaisi yhdessä työtoverinsa William Cowperin kanssa 1779 laulukirjan Olney Hymns. Kirjan virsistä Newton oli kirjoittanut 280 ja Cowper 68 laulua. Newtonin kirjoittamien alkusanojen mukaan kirjan tarkoitus oli halu edistää uskoa ja vilpitöntä luottamusta Jumalaan. Kirjassa ilmestyi Newtonin laulu "Amazing grace, how sweet the sound" kuusisäkeistöisenä, 1790 ilmestyi laulukokoelma A collection of Sacred Ballads jossa oli tuntemattoman tekijän virsi, minkä säkeistö ”When we've been there ten thousands years” on myöhemmin liitetty Newtonin virren viimeiseksi säkeistöksi.

"Amazing grace" Olney Hymns -kirjassa 1779, jossa esiintyy viittaus 1. Aikakirjaan.

Ihmeellisestä pelastumisesta merihädässä kertoo virren 1. säkeistö ”Amazing grace, how sweet the sound, That saved a wretch like me!" (Ihmeinen armo, miten kaunis ääni, joka pelasti minunlaisen kurjan). Laulun otsikkona Olney Hymns -kirjassa oli Faith’s Review and Expectat ja hän oli kirjoittanut sen liitteeksi saarnaansa uudenvuodenpäivänä 1773. Laulun yhteydessä on viitattu Raamatun Ensimmäisen aikakirjan kohtaan 17:16–17, "Herra, minun Jumalani! Mikä olen minä ja mikä on minun sukuni, kun olet tuonut minut tähän asti? - - Sinä, Jumala, olet nostanut minut korkeaan asemaan.”

Sävelmä

Virren sävelmä "New Britain" Southern Harmony-kokoelmassa.

Ei tiedetä, millä sävelmällä Newton lauloi virttään. Ensimmäisen kerran se on painettu sävelmän kanssa noin vuonna 1808, kokoelmassa A Companion to the Countless of Huntingdon’s Hymnal, joka ilmestyi Lontoossa. Sävelmä on 1790 julkaistu John Husbandin sävelmä ”Hephzibah”, joka tunnetaan W. P. Mackayn laulun "We praise Thee, God!" sävelmänä (Ruotsin kirkon virsikirjan virsi 10 ja Hengellisen laulukirjan laulu 127).

Amerikassa Newtonin laulua on laulettu yli 20 sävelmällä. Tunnetuin sävelmä siihen on Royal Scott Dragoon Guards -joukko-osaston tunnussävelmä ”New Britain”. Painettuna se ilmestyi ensimmäistä kertaa 1831 Virginia Harmony -nimisessä USA:n etelävaltioiden lauluja sisältäneessä kokoelmassa. Siitä tulikin Amerikassa Newtonin virren sävelmä, kun se painettiin ”New Britain” -melodialla 1835 William Walkerin julkaisemassa Southern Harmony -kirjassa. Newtonin laulu levisi nopeasti Ira D. Sankeyn laulukirjoissa, joissa sillä oli eri sävelmiä. Vasta 1910-luvulla "New Britain" -sävelmä vakiintui Newtonin laulun sävelmäksi Edwin Othello Excellin julkaisemien laulukirjojen kautta.

Sävelmä on pentatoninen ja siinä on liittymäkohtia skotlantilaiseen kansanmusiikkin, mutta siitä ei ole varmuutta. Saattaa olla, että sävelmän säkkipillillä soitettu sovitus on saattanut vaikuttaa käsitykseen sävelmän alkuperästä.

Virsi on kenties maailman laajimmalle levinnyt virsi, ei niinkään kirjojen vaan äänitteiden kautta. Washingtonin Kongressin kirjastossa on tallennettu yli 3000 äänitettä tästä virrestä 1930-luvulta alkaen vuoteen 2000 mennessä. Laulusta on tehty lukuisia sovituksia jotka ulottuvat oopperasta rap-musiikkiin ja jazzista kantriin.

Monet tunnetut muusikot ja laulajat ovat tulkinneet laulua erilaisilla äänitteillä. Amerikkalainen kantrilauluja Garth Brooks lauloi sen tammikuussa 2021 Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin virkaan-astumisseremoniassa.

Suomenkieliset käännökset

Vaikka laulu on nykyään laajasti tunnettu, se on tullut Pohjoismaissa tunnetuksi kohtalaisen myöhään. Esimerkiksi Ruotsissa se on julkaistu englanninkielisenä Ruotsin lähetysliiton julkaisemassa Ungdomssånger-kokoelmassa 1958. Pian siitä ilmestyi erilaisia käännöksiä, muun muassa Bo Setterlindin ja Göte Strandsjön tekemiä.

Laulusta on useita suomennoksia eri virsi- ja laulukirjoissa, esimerkiksi:

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirja

• 932 Oi ihmeellistä armoa (säk. 1–4 suom. Anna-Maija Raittila 2000, muok. ja säk. 5–6 suom. Anna-Mari Kaskinen 2014)

Ruotsin kirkon virsikirja

• 231 Oi ihmeellistä armoa (suom. Anna-Maija Raittila 2000)

Siionin kannel

• 220 Oi armon ihme tällaisen (suom. Anna-Maija Raittila)

Laula kaikki maa

• 158: On ihmeellinen armo tuo.(suom.Kaija Löytty?)

Viisikielinen

• 94 On armo suuri, ihmeinen

Hengellinen laulukirja

• 279 On armo suuri, ihmeinen

Tuomaslauluja

• 30 Oi, armon ihme, tällaisen (suom. Anna-Maija Raittila )

Seurakunta laulaa

• 125 Oi Herrani, sain armosi (suom. Joel Niininen)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oi ihmeellistä armoa Wikimedia Commonsissa