Aleksanteri I:n rintakuva

Ivan Martosin Kluuvissa Helsingissä

Aleksanteri I:n rintakuva on Helsingin yliopiston omistama ja venäläisen kuvanveistäjän Ivan Martosin tekemä Venäjän keisari Aleksanteri I:n pronssinen rintakuva. Patsas valmistui vuonna 1814, ja se on vuosien varrella ollut sijoitettuna useisiin paikkoihin Turussa ja Helsingissä. Tällä hetkellä sen tuleva sijoituspaikka on avoin. Rintakuvasta tehtiin vuonna 2014 toinen kappale Turun yliopistolle.

Aleksanteri I:n rintakuva oli vuosina 1957–2013 Kansalliskirjaston pihalla.

Veistos on luonnollista kokoa suurempi ja 130 senttimetrin korkuinen.[1]

Patsas Turun Akatemiatalossa 1814–1832Muokkaa

Turun akatemia tilasi rintakuvan tunnetulta venäläiseltä kuvanveistäjältä Ivan Martosilta 6 800:n ruplan hinnalla vuonna 1814. Keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I oli myötävaikuttanut Akatemiatalon rakentamiseen vieraillessaan Suomessa vuonna 1809, joten akatemia halusi kunnioittaa keisaria muotokuvalla.[2][3] Akatemiataloa oli alettu rakentaa jo Ruotsin vallan aikana, ja alkuperäisissä suunnitelmissa sinne oli tarkoitus hankkia Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolfin muotokuva, mikä ei enää voinut tulla kyseeseen Suomen Venäjään liittämisen jälkeen.[3] Sopimus Aleksanterin rintakuvan hankinnasta allekirjoitettiin huhtikuussa 1814, valmis patsas saapui laivalla Turkuun saman vuoden syksyllä ja se sijoitettiin kesällä 1815 uuden Akatemiatalon juhlasaliin kunniapaikalle mahonkisen kateederin taakse. Patsas täydensi aiheellaan Akatemiatalon juhlasalin seinille sijoitettuja Erik Cainbergin reliefejä, jotka esittävät Suomen ja Turun akatemian historian eri vaiheita.[2]

Aikansa uusklassisia muotivirtauksia seuraten Martos veisti Aleksanterin roomalaisen keisarin asussa toogaan puettuna ja laakeriseppele päässään. Professori Johan Fredrik Wallenius muotoili patsaan jalustaan latinankielisen tekstin: Alexander I. Patriae et Academiae Pater MDCCCXV – Effigiem musae servant It fama per orbem (”Aleksanteri I. Isänmaan ja akatemian isä 1815 – Muusat säilyttävät muotokuvan, maine kulkee läpi maailman”).[2][3] Jalusta on Turun Vartiovuorenmäeltä louhittua graniittia, ja sen on suunnitellut arkkitehti Carl Christoffer Gjörwell, joka suunnitteli myös itse Akatemiatalon. Patsaan valoi pronssiin tunnettu venäläinen valajamestari Vasili Jekimov (Ekimoff), jonka nimi on myös kaiverrettu teokseen.[3]

Patsas Helsingin yliopiston päärakennuksen juhlasalissa 1832–1932Muokkaa

Kun Yliopisto siirtyi Helsinkiin, päätettiin Akatemiatalon juhlasalin kateederi ja rintakuva siirtää sen mukana. Ne sijoitettiin vuonna 1832 vastavalmistuneen yliopiston päärakennuksen puolipyöreään juhlasaliin, samanlaiselle kunniapaikalle kuin Turussakin.[4] Arkkitehti Carl Ludvig Engel huomioi juhlasalia suunnitellessaan patsaan sijoituksen.[1] Koska Aleksanteri I on esitetty roomalaisasussa, Engel teki juhlasalista roomalaistyylisen.[3] Engel myös sijoitti patsaan niin, että se näkyi ulos asti, kun juhlasalin ovet ja päärakennuksen pääovet olivat auki. Lisäksi juhlasali ja rintakuva olivat samalla symmetria-akselilla kuin Senaatintorin vastakkaisella puolella olevan Senaatintalon (nyk. Valtioneuvoston linna) valtaistuinsali, jossa oli Aleksanteri I:n käyttämä valtaistuin.[5] 1800-luvulla Aleksanteri I:n rintakuva oli paitsi läsnä kaikissa yliopiston toimintaan liittyneissä seremonioissa, myös monenlaisten keisariin liittyneiden juhlallisuuksien keskipisteenä. Sen sijaan sortovuosina ja Suomen itsenäistymisen jälkeen alkoi muodostua tavaksi, että juhlasalissa pidettävien tilaisuuksien yhteydessä patsas peitettiin näkyvistä jollain koristeella.[6]

Suomen itsenäistymisen jälkeen kiihkoisänmaalliset ylioppilaat ja varsinkin Akateemisen Karjala-Seuran kannattajat alkoivat vaatia Venäjän vallan ajasta muistuttavien symbolien poistamista yliopistolta. Vuonna 1925 he saivat aikaiseksi sen, että Aleksanteri I:een viitannut piirtokirjoitus poistettiin päärakennuksen julkisivusta. Seuraavaksi Ylioppilaslehti aloitti kampanjan juhlasalin rintakuvaa vastaan. Patsaassa koettiin ärsyttäväksi varsinkin jalustan teksti, jossa Venäjän tsaaria kutsuttiin kansakunnan isäksi. Tilalle ehdotettiin esimerkiksi Snellmanin tai Lönnrotin patsasta. Pohjalaiset ylioppilaat tärvelivät Aleksanterin patsasta lokakuussa 1929 tervaamalla jalustan tekstin ja huhtikuussa 1931 sen päälle heitettiin happoa. Joulukuussa 1931 yliopiston konsistori päätti lopulta siirtää patsaan pois juhlasalista. Toukokuussa 1932 se siirrettiin samassa rakennuksessa olevaan konsistorin saliin.[7]

Samalla paikalla myöhemmin olleet taideteoksetMuokkaa

Aleksanterin rintakuvan tilalle yliopiston juhlasaliin hankittiin Wäinö Aaltosen marmorireliefi Kauneuden jumalatar seppelöi nuoruuden, joka sijoitettiin paikalleen yliopiston 300-vuotisjuhlissa syyskuussa 1940. Se vaurioitui pahoin jatkosodan helmikuun 1944 ilmapommitusten aikana syttyneessä tulipalossa ja siirrettiin päärakennuksen lämpiöön. Reliefistä tilattiin 1950-luvun lopulla uusi versio, mutta se sijoitettiin juhlasalin nurkkaan.[8] Pääpaikalle kateederin taakse sijoitettiin vuonna 1990 yliopiston 350-vuotisjuhlien yhteydessä Aleksanteri I:n ja yliopiston perustaneen Ruotsin kuningatar Kristiinan pienet marmoriset rintakuvat, jotka venäläinen kreivi Nikolai Rumjantsev oli lahjoittanut Turun Akatemialle vuonna 1815. Aleksanterin marmoririntakuvan tekijää ei tiedetä, mutta sekin saattaa olla Martosin. Kristiinan rintakuvan on tehnyt ruotsalainen kuvanveistäjä Erik Gustaf Göthe.[3]

Patsas eri sijoituspaikoissa Helsingissä 1932–Muokkaa

Siirto yliopiston konsistorin saliin luultavasti pelasti Aleksanterin rintakuvan,[3] sillä juhlasalin taideteokset pääosin tuhoutuivat ilmapommituksen sytyttämässä tulipalossa 26.–27. helmikuuta 1944 välisenä yönä. Tulipalo ulottui myös konsistorin saliin ja vaurioitti patsaan jalustaa, joka halkeili kuumuudessa. Patsas kannettiin turvaan ulos Senaatintorille, jossa joku irrotti ja varasti yön aikana jalustan pronssiset kirjaimet.[9] Tarkemmin tuntemattomana ajankohtana tämän jälkeen rintakuva siirrettiin kokonaan pois yliopiston tiloista, ja se sijoitettiin Suomen kansallismuseon pihalle Etu-Töölöön. Vuonna 1957 se siirrettiin yliopiston kirjaston (nyk. Kansalliskirjasto) pihanurmikolle.[10] Samaa sijoituspaikkaa oli harkittu jo vuonna 1931, mutta silloin pelättiin, että missä tahansa julkisella paikalla patsas joutuisi kansallismielisten ylioppilaiden hyökkäysten kohteeksi. Nyt tämä ei enää ollut ongelmana, ja patsas sai olla rauhassa.[11] Eero Petterson teki jalustan teksteistä ja koristelistoista uudet versiot vuonna 1967.[1][12] Rintakuva oli yli 50 vuotta tällä paikalla kirjaston etelänpuoleisessa puistikossa, jonne pääsee vain kirjaston sisäpihan kautta ja jossa korkea graniittipenger ja rauta-aita erottivat sen viereisistä kaduista. Se oli siksi vaikeasti havaittavissa.

Alkujaan sisätiloihin tarkoitettu patsas kärsi pysyvästä ulkona säilyttämisestä, ja sitä vaadittiin siirrettäväksi parempaan paikkaan Helsingissä tai palautettavaksi Turkuun. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä vuoden 2013 alussa ilmestynyt artikkeli nostatti keskustelun uudestaan, ja lähestyvän Kansalliskirjaston remontin vuoksi yliopisto päätti ryhtyä toimiin. Rintakuva vietiin keväällä 2013 konservoitavaksi. Kunnostuksen jälkeen se aiotaan sijoittaa sisätiloihin, mahdollisesti päärakennuksen kolmanteen kerrokseen tulevaan Helsingin yliopistomuseon näyttelyyn.[13][14][15] Vuoden 2013 lopusta alkaen patsas oli tilapäisesti näytteillä Helsingin yliopistomuseon tiloissa Arppeanumissa, josta se kuitenkin jouduttiin siirtämään pois vuoden 2014 aikana, koska museo muutti pois rakennuksesta.[16] Sen jälkeen se on ollut yliopistomuseon varastossa, eikä sen lopullista sijoituspaikkaa ole päätetty.[17]

Turun kopioMuokkaa

Konservoinnin yhteydessä patsaasta otettiin uusi pronssivalos Turun yliopistolle, joka paljasti sen Akatemiatalon aulassa 30. toukokuuta 2014. Se siirrettiin jo muutaman viikon kuluttua varastoon talon remontin tieltä. Turun kopio on ollut tarkoitus sijoittaa remontin jälkeen patsaan alkuperäiselle paikalle Akatemiatalon juhlasaliin, Solennitetssaleniin.[18][19][17]

LähteetMuokkaa

  • Sofia Aittomaa: Alexander I:s kolossalbyst: Från lojalism via avrussifering till rehabilitering, Historisk Tidskrift för Finland 4/2013, s. 429–469.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Aleksanteri I (konservoitavana) Julkiset veistokset -tietokanta. Helsingin kaupungin taidemuseo.
  2. a b c Aittomaa 2013, s. 434–436.
  3. a b c d e f g Lindgren, Liisa: ”Keisari kiertolaisena — Aleksanteri I:n rintakuvan vaiheita”, s. 36–40 teoksessa Kansalliskirjasto (Unioniakseli-teemasarjan esitevihkonen). Helsingin kulttuurikeskus 2012. Viitattu 11.11.2020.
  4. Aittomaa 2013, s. 438, 440–441.
  5. Aittomaa 2013, s. 441–443.
  6. Aittomaa 2013, s. 442, 448.
  7. Aittomaa 2013, s. 444–448.
  8. Aittomaa 2013, s. 459–462.
  9. Heinämies, Kati: Helsingin suurpommitukset ja yliopisto Helsingin yliopistomuseo. Viitattu 11.11.2020.
  10. Aittomaa 2013, s. 462–464.
  11. Aittomaa 2013, s. 453, 465.
  12. Aittomaa 2013, s. 464.
  13. Pajuriutta, Satu: Kiistelty Aleksanteri I.n patsas siirretään sisätiloihin. Helsingin Sanomat 8.2.2013.
  14. Aleksanteri I:n rintakuva vietiin remontin tieltä. Helsingin Sanomat 26.4.2013. Viitattu 5.5.2013.
  15. Jussila, Risto: Minne Aleksanteri kuuluu? (Arkistoituja kopioita – Internet Archive) Historian Ystävä 1/2013. Viitattu 5.5.2013.
  16. Aittomaa 2013, s. 466–467.
  17. a b Aittomaa, Sofia: Fyra kejserliga monument i Finland – Tillkomst, mottagande och bemötandes, s. 12, 36–37. Fakulteten för humaniora, teologi och psykologi, Åbo Akademi, Åbo 2019. Teoksen verkkoversio (ruotsiksi)
  18. Patsaan paljastustilaisuus 30.5.: Aleksanteri I palaa Akatemiataloon utu.fi. 23.5.2014. Turun yliopisto. Viitattu 31.5.2014.
  19. Hämäläinen, Unto: Aleksanteri I:n patsas palaa Turkuun. Helsingin Sanomat 12.3.2013. Viitattu 5.5.2013.

Aiheesta muuallaMuokkaa