Aladár Paasonen

suomalainen eversti ja Päämajan tiedustelupäällikkö

Aladár Antero Zoltán Béla Gyula Árpád Paasonen (11. joulukuuta 1898 Budapest, Itävalta-Unkari6. heinäkuuta 1974 Flourtown, Pennsylvania, Yhdysvallat)[1] oli suomalainen eversti, joka toimi Päämajan tiedustelujaoston päällikkönä jatkosodan aikana. Ollessaan sodan jälkeen Sveitsissä marsalkka Mannerheimin sihteerinä hän käytti nimeä Herra Bartha.[2]

Aladár Paasonen
Paasonen aladar.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt11. joulukuuta 1898
Budapest, Itävalta-Unkari
Kuollut6. heinäkuuta 1974 (75 vuotta)
Flourtown, Pennsylvania, Yhdysvallat
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Suomi
Palvelusvuodet 1918–1945
Komentajuudet Jalkaväkirykmentti 5
Taistelut ja sodat Suomen sisällissota, jatkosota
Sotilasarvo eversti

Hänen vanhempansa olivat professori Heikki Paasonen ja Mariska Paskay de Palásth,[3] joten hän oli puoliksi unkarilainen. Paasonen osallistui Suomen sisällissotaan valkoisten puolella yleten aliluutnantiksi. Kadettikoulun jälkeen hänet ylennettiin luutnantiksi joulukuussa 1920.[4][5]

Kielitaitoinen Paasonen lähetettiin Ranskaan opiskelemaan École Spéciale Militaire -oppilaitokseen vuosiksi 1921–1922 ja sen jälkeen hän opiskeli vuosina 1922–1924 Ranskan sotakorkeakoulussa École Supérieure de Guerressa, jossa samalla kurssilla opiskeli majuri Charles de Gaulle.[6]

Paasonen ylennettiin kapteeniksi vuonna 1923, majuriksi vuonna 1926 ja everstiluutnantiksi vuonna 1929. Paasonen toimi sotilasasiamiehenä Moskovassa vuosina 1931–1933 ja Berliinissä vuonna 1933.[5]

Vuonna 1937 hänet nimitettiin presidentti Kyösti Kallion vanhemmaksi adjutantiksi ja ylennettiin everstiksi.[5]

J.K. Paasikivi seureineen palaamassa neuvottelumatkaltaan Moskovasta 16. lokakuuta 1939. Vasemmalla Aarno Yrjö-Koskinen, keskellä Paasikivi ja hänestä oikealla jaostopäällikkö Johan Nykopp sekä eversti Aladár Paasonen.

Paasonen oli Suomen valtuuskunnan jäsenenä talvisotaa edeltäneissä Moskovan neuvotteluissa loka-marraskuussa 1939 yhdessä muun muassa Paasikiven ja Nykoppin kanssa. Talvisodan aikana Paasonen oli komennettuna Pariisiin, jossa hänen tehtävänsä oli yrittää hankkia aseita ja muuta sotavarustusta puolustusvoimille. Jatkosodan aikana Paasonen oli aluksi Jalkaväkirykmentti 5:n (JR 5) komentajana Karjalankannaksella ja Itä-Karjalassa vuosina 1941–1942. Hänestä tuli marsalkka Mannerheimin luotettu apulainen toimiessaan Päämajan tiedustelujaoston päällikkönä vuosina 1942–1944.[7] Paasonen vastasi tiedustelupäällikkönä säännöllisistä ulkomaantiedustelun ja vastavakoilun raporteista Mannerheimille ja poliittiselle johdolle. Jatkosodan loppupuolella hän sai tehtäväkseen esitelmöidä hallitukselle ja joskus eduskunnallekin sotilaallisesta tilanteesta.[8]

Yhteistyö Mannerheimin kanssa alkoi uudelleen, kun Mannerheim presidentin tehtävästä luovuttuaan keväällä 1946 vetäytyi Lausanneen, Sveitsiin eläkkeelle. Paasonen oli siellä hänen uskollisin seuralaisensa.[9]

Sodan jälkeen Paasonen oli lähtenyt Suomesta vapaaehtoiseen maanpakoon yhdessä lähimmän miehensä eversti Reino Hallamaan kanssa keväällä 1945, koska oli pelännyt joutuvansa Valpon pidättämäksi muun muassa Stella Polaris- ja asekätkentäjuttujen takia.[10]

Paasonen työskenteli Ranskan tiedustelun palveluksessa Saksassa 1945–1947, Espanjassa 1947–1948, Mannerheimin muistelmien toimitustyössä Sveitsissä 1948–1952, Yhdysvalloissa 1952–1955, CIA:n palveluksessa Länsi-Saksassa 1955–1963 ja vietti viimeiset vuotensa 1963–1974 eläkkeellä Yhdysvalloissa, jossa kuoli luusyöpään vuonna 1974.[11]

Paasosen tuhkauurna on haudattu sukuhautaan Hietaniemen hautausmaalla.[12]

Vuonna 2012 vihittiin Paasosen patsas Unkarissa, Nagykőrösin kaupungissa, josta hänen vaimonsa, Flóra Berta oli kotoisin.[13]

LähteetMuokkaa

  1. Brantberg, Robert: Sotaupseerit, s. 229, 239. Tampere: Revontuli, 1999. ISBN 952-5170-08-X.
  2. Elina Seppälä, Ranskalainen Eurooppa ja suomalainen Suomi : Jean-Louis Perret kulttuurinvälittäjänä ja verkostoitujana 1919-1945, s. 239 viitattu 31.8.2014
  3. Robert Brantberg: Sotaupseerit. (Arkistoituja kopioita – Internet Archive)
  4. Nevalainen, Petri: Marskin tiedustelija: eversti Aladár Paasosen tarina, s. 26. Helsinki: Helsinki-kirjat, 2012. ISBN 978-952-5989-03-8.
  5. a b c Nevalainen 2012, s. 217–219.
  6. Nevalainen 2012, s. 32–33.
  7. Nevalainen 2012, s. 125.
  8. Rislakki, Jukka: Erittäin salainen. Vakoilu Suomessa, s. 244. LOVE KIRJAT, 1982.
  9. Nevalainen 2012, s. 192-193.
  10. Nevalainen 2012, s. 156.
  11. Paasonen, Aino: Äänettömyyden toinen puoli: Suomalais-unkarilainen sukutarina. Keuruu 1989, s. 216-335.
    Turtola, Martti: Mannerheimin ristiriitainen upseeri: eversti Aladár Paasosen elämä ja toiminta, s. 296. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-36944-9.
  12. Nevalainen 2012, 207
  13. ”Aladar Paasonen szobor avatása Nagykőrösön - 2012. szept. 8.”. Papp Kornél (käsikirjoitus). 2012-09-15.

Aiheesta muuallaMuokkaa