Abraham Ojanperä

suomalainen oopperalaulaja

Abraham (Aappo, Aapo, Aapi) Ojanperä (16. syyskuuta 1856 Liminka26. helmikuuta 1916 Liminka[1]) oli suomalainen laulaja, laulupedagogi ja kanttori. Yleensä hän lauloi basso- ja baritoniroolit oratorioissa ja suomalaissa oopperaesityksissä aikakautena, jolloin Suomessa ei vielä toiminut vakituista oopperaa.

Abraham Ojanperä
Abraham Ojanperä vuonna 1905.
Abraham Ojanperä vuonna 1905.
Henkilötiedot
Syntynyt16. syyskuuta 1856
Liminka
Kuollut26. helmikuuta 1916 (59 vuotta)
Liminka
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti laulaja
Muusikko
Tyylilajit oopperaView and modify data on Wikidata
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Abraham Ojanperä esiintyy Väinämöisenä Oskar Merikannon oopperassa Pohjan neiti, jonka nimiosan lauloi Mally Burjam-Borga.

Lapsuus ja nuoruus

muokkaa

Ojanperä syntyi Oulun lähellä Limingassa maalaistalon poikana. Hän jäi orvoksi alle kaksivuotiaana, mutta kävi kansakoulun ja pääsi sitten paikallisten tukijoiden avulla Jyväskylän opettajaseminaariin. Sieltä hän valmistui vuonna 1878, ja lähti sen jälkeen Helsinkiin laulua opiskelemaan. Ensimmäisen Helsingin-konserttinsa Ojanperä piti tammikuun lopulla 1881. Noin puolentoista vuoden kuluttua, toukokuussa 1882, hän konsertoi Helsingin yliopiston juhlasalissa toistamiseen, minkä jälkeen hän pääsi jatkamaan lauluopintojaan Dresdeniin Saksaan. Ojanperästä tuli ensimmäinen talonpoikaisjuurinen mieslaulaja, joka sai koulutuksen ulkomaisessa konservatoriossa. Haaveissa oli ulkomainen oopperaura. Se ei kuitenkaan avautunut. Ojanperä palasi Suomeen vuonna 1885 ja otti vastaan Helsingin musiikkiopiston (nykyisen Sibelius-Akatemian) soololaulun opettajan toimen, vaikka Suomen Senaatti oli myöntänyt hänelle apurahan neljättäkin opiskeluvuotta varten.

Laulunopettaja

muokkaa

Suomessa oltiin vasta luomassa musiikkikulttuuria. Työstä Helsingin musiikkiopiston ensimmäisenä vakinaisena ja ensimmäisenä suomenkielisenä yksinlaulun opettajana tuli uraauurtavaa. Ojanperä loi opetuksen pedagogiset linjaukset ja sovelsi äänenmuodostuksen perusharjoitusten metodit Suomen ilmastollisiin olosuhteisiin. Vuonna 1892 Ojanperä aloitti vastavalmistuneen Johanneksen kirkon kanttorina. Palattuaan 1896 vuoden kestäneeltä opintomatkaltaan Välimeren maihin hän sai hoitoonsa myös koraalilaulun ja kirkkoveisuun opetuksen Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Kolmikymmenvuotisen uransa aikana Ojanperä ehti kasvattaa monta laulajasukupolvea. Hänen tunnetuimpia oppilaitaan olivat Ida Ekman, Maikki Järnefelt, Alma Kuula, Annikki Uimonen, Gerda Lind ja Eino Rautavaara. Ojanperä toimi myös monen sävellystä opiskelevan tuotosten ensimmäisenä tulkitsijana, mistä juonsi yhteistyö nuorten säveltäjien kanssa. Erityisen intensiivistä se oli Johanneksen kirkon urkurina toimineen Oskar Merikannon kanssa. Ojanperä ja Merikanto organisoivat yhdessä Johanneksen kirkon pääsiäiskonsertit ja kulkivat pari kertaa vuodessa pitkillä pohjoisesta etelään ulottuneilla konserttikiertueilla.

Esiintyvä taiteilija

muokkaa

Abraham Ojanperä oli myös ensimmäisiä levyttäneitä laulajia Suomessa. Hän lauloi levylle pääasiassa kansanlauluja sekä nuorten kotimaisten säveltäjien kuten Jean Sibeliuksen, Oskar Merikannon, Armas Järnefeltin, Erkki Melartinin, Otto Kotilaisen ja Armas Maasalon uutuuksia. Suomalaista musiikkia hän valitsi myös kahteen konserttiinsa, Berliiniin vuonna 1895 ja Kristianiin eli Osloon vuonna 1905, jotka hän elämänsä aikana ulkomailla järjesti. Niin usein kuin vain mahdollista hän konsertoi myös syntymäpitäjänsä Limingan kirkossa. Viimeisen oopperaroolinsa Ojanperä lauloi marraskuussa 1908. Teos oli Oskar Merikannon Pohjan neiti. Samalla kokoonpanolla kesäkuussa 1908 Viipurin teatterissa kantaesitetty Pohjan neiti kuului Viipurin laulujuhlien ohjelmistoon. Säveltäjä johti itse esityksen. Ojanperä lauloi Väinämöisen osan.

Elämän viimeiset vaiheet

muokkaa
 
Muistokoti Aappola Limingan museoalueella.

Kesät Ojanperä vietti paljolti Manner-Euroopan musiikkikeskuksissa, mutta alkoi iän karttuessa viihtyä yhä pidempiä aikoja Aappolan huvilassaan Limingassa. Sinne hän myös palasi toipumaan, kun terveys marraskuussa 1915 äkillisesti heikkeni. Tarkoitus oli palata opettajaksi, mutta toisin kävi. Ojanperä kuoli perheettömänä Aappolassa helmikuun 26. päivänä 1916. Jo vuoden 1913 alusta hän oli nauttinut valtion ylimääräistä eläkettä, vaikka ei jättänytkään tuolloin työtään, vaan piti virkansa kuolemaansa saakka. Laulajan hautajaiset Limingassa vietettiin suurin juhlallisuuksin.

Marraskuussa 1916 laatimassaan testamentissa Ojanperä määräsi kaiken Helsingissä ja Oulussa olevan omaisuutensa myytäväksi. Saaduilla tuloilla tuli perustaa hänen nimeänsä kantava rahasto, joka tukisi stipendein nuoria lupauksia lauluopinnoissaan. Ojanperän hautajaisten jälkeen kaikki omaisuus irtaimistoineen myytiin huutokaupalla, ja Helsingin musiikkiopistolla perustettiinkin kevättalvella 1916 niin kutsuttu Ojanperä-rahasto, josta oli tarkoitus palkita määräajoin laulajalahjakkuuksia. Rahastoa ei kuitenkaan saatu toimimaan. Pian Aappolan huutokaupan jälkeen Ojanperän ystävät päättivät kuitenkin yrittää ostaa Ojanperän taiteilijakodin takaisin muistokodin perustamiseksi. Huutokaupasta irtaimistoa ostaneita henkilöitä lähestyttiin asian tiimoilta hyvin tuloksin. Uutena vuotena 1917 vietettiin Abraham Ojanperän muistokoti Aappolan vihkimisjuhlaa. Aappola toimii nykyään kesäisin Ojanperä-museona Limingan museoalueella. Vuonna 1948 valmistui Ojanperän elämänvaiheisiin nojautuva elokuva Ruusu ja kulkuri, jonka ohjasi Ilmari Unho. Se on pitkälti fiktiivinen eli ei aina perustu todellisiin tapahtumiin. Oululainen Maija-Liisa Näsänen julkaisi Ojanperästä elämäkerran vuonna 2008. Sitä ennen kirjallinen tieto laulajasta oli rajoittunut lähinnä vain Iikka Niemelän muisteluluonteiseen vihkoseen Abraham Ojanperä, hänen testamenttinsa ja Aappolansa (10. lokakuuta 1959).

Ääniesimerkki

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Näsänen, Maija-Liisa: Abraham Ojanperä – laulajan elämä, s. 38. Turku: Faros-kustannus, 2008. ISBN 978-952-5710-01-4.

Aiheesta muualla

muokkaa