Ida Ekman
Ida Paulina Ekman (o.s. Morduch; 22. huhtikuuta 1875 Helsinki – 14. huhtikuuta 1942 Helsinki) oli suomalainen lied-, oratorio- ja oopperalaulaja, äänialaltaan sopraano.[1] Hän oli 1900-luvun alun huomattavimpia suomalaisia liedlaulajia.[2]
Juutalaiseen perheeseen syntynyt Ekman[3] opiskeli Helsingin musiikkiopistossa vuodesta 1891 alkaen Abraham Ojanperän johdolla, Wienissä vuosina 1892–1895 Pauline Luccan johdolla sekä Pariisissa vuosina 1898–1899 Eugenie Colonnen oppilaana. Hän sai vuonna 1896 kiinnityksen Nürnbergin kaupunginteatteriin seuraavaksi näytöntövuodeksi, mutta myöhemmin hän omistautui pääasiassa yksinlaululle ja konserttikiertueille ja teki vain satunnaisia vierailuja oopperoihin.
Ekmanin ohjelmistossa merkittävän osan saivat erityisesti Sibeliuksen yksinlaulut. Sibelius myös omisti hänelle useita laulujaan ja katsoi Ekmanin olevan suomalaisista laulajista ainoa, joka oli kyennyt todella sisäistämään hänen musiikkiaan. Ekmanin aktiivinen laulajanura kesti 1920-luvun taitteeseen saakka, jolloin hän siirtyi opetustyöhön.
Ekman levytti vuosina 1904–1908 Sibeliuksen ja muiden koti- ja ulkomaisten säveltäjien lauluja, kansanlauluja ja ooppera-aarioita. Ekmanin puolisona oli vuodesta 1895 pianisti-kapellimestari Karl Ekman (1869–1947). Heidän poikansa oli historioitsija ja tietokirjailija, filosofian tohtori Karl Ekman (1895–1962).[4]
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 2, s. 141. Otava, Helsinki 1977. ISBN 951-1-04191-6
- ↑ Lappalainen, Seija: Ekman, Ida (1875–1942). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Ekholm, Laura Katarina: Boundaries of an Urban Minority: The Helsinki Jewish Community from the End of Imperial Russia until the 1970s (PDF) 2013. Helsinki: Helsingin yliopisto. Viitattu 16.4.2016. (englanniksi)
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 2, palsta 744. Helsinki: Otava, 1962.