Karl Ekman (pianisti)
Karl Ludvig Ekman (18. joulukuuta 1869 Turku – 4. helmikuuta 1947 Helsinki) oli suomalainen pianisti, kapellimestari, opettaja ja arvostelija, joka sai professorin arvonimen vuonna 1929.
Hänen vanhempansa olivat kanttori Berndt Ludvig Ekman ja Charlotta Nyström. Ekman kirjoitti ylioppilaaksi 1889 ja opiskeli saksaa ja estetiikkaa Helsingin yliopistossa 1889–1892. Pianonsoittoa ja musiikkia hän opiskeli aluksi Turussa Vivika Ekmanin opissa. Tämä ei ollut sukua oppilaalleen. Helsingin musiikkiopistossa hän opiskeli 1889–1892 opettajinaan Ferruccio Busoni, William Dayas, Richard Faltin vanhempi ja Martin Wegelius. Lisäoppia hän haki 1892–1895 Berliinistä sekä pianonsoittoon että sävellykseen opettajinaan Hans Barth ja Albert Becker sekä Wienistä Alfred Grünfeldin johdolla. Myöhemmin hän opiskeli vielä Pariisissa ja Roomassa.[1][2]
Työuransa Ekman aloitti Helsingin musiikkiopiston pianonsoitonopettajana 1895 ja opiston johtajana hän toimi 1907–1912. Vuodet 1912–1920 hän johti Turun soitannollisen seuran orkesteria ja 1920–1930 hän oli Hufvudstadsbladetin musiikkiarvostelija. Pääkaupungissa hän johti sinfoniakonsertteja ja järjesti monena vuonna kamarimusiikkisarjan. Hän toimi myös Ruotsalaisen teatterin kapellimestarina.[1]
Ekman oli pitkään Suomen arvostetuin konserttipianisti ja etevä orkesterisolisti, joka aloitti ensimmäisenä Suomessa modernin pianotekniikan opetuksen. Hän avioitui 1895 sopraano Ida Morduchin kanssa. He tekivät lukuisia kiertueita kotimaassaan ja ulkomailla. Skandinavian lisäksi he esiintyivät aina Espanjassa ja Portugalissa saakka. Karl Ekman sovitti ja julkaisi kansanlauluja pianolle, viululle, lauluäänelle, sekakuorolle, mieskuorolle ja jousiorkesterille. Hän keräsi kansanlauluja ja kansanrunoja varsinkin Ahvenanmaalta. Lisäksi hän sovitti Bachin sävellyksiä pianolle, muun muassa 31 preludia ja fuugaa. Hän myös soitinsi orkesterille piano- ja urkusävellyksiä, joiden joukossa oli Sibeliuksenkin pianokappaleita.[1][2]
Kerran Karl Ekman soitti kamarimusiikkikonsertin Jean Sibeliuksen kanssa. Se tapahtui Tammisaaressa kesällä 1891. Molemmat olivat rahapulassa, joten päätettiin järjestää konsertti. Sen ohjelmaan kuului muun muassa kantaesityksenä Sibeliuksen Romanssi viululle ja pianolle (opus 2). Yleisöä tuli paljon ja konsertin jälkeen pidetty juhla ei ollut halpa eikä ikävä, kertoi Ekman jälkeenpäin.[3]
Karl ja Ida Ekmanin poika oli historioitsija Karl Ekman.