Yrjö Massa
Yrjö Massa (7. huhtikuuta 1918 Alatornio – 6. helmikuuta 1983) toimi Puolustusvoimien kenttäpiispana eli kirkollisen työn johtajana vuosina 1969–1978.[1]
| Yrjö Massa | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. huhtikuuta 1918 Alatornio |
| Kuollut | 6. helmikuuta 1983 (64 vuotta) |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1945 – 1978 |
| Taistelut ja sodat | Talvisota, Jatkosota |
| Sotilasarvo | Majuri, Kenttäpiispa |
| Kunniamerkit |
VR 3 miekkojen kera 2.lk Rautaristi |
Massa kirjoitti ylioppilaaksi Tornion yhteislyseosta vuonna 1938. Samana vuonna hän astui varusmiespalvelukseen Pohjan Rykmenttiin. Vuosina 1943–1944 hän opiskeli luutnanttina Maasotakoulun 27. kurssilla. Massa suoritti sacri ministerii candidatus (SMK) -tutkinnon ja vihittiin papiksi vuonna 1946. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui vuonna 1948 ja teologian kandidaatiksi vuonna 1949. Teologian lisensiaatin tutkinnon hän suoritti 1950, ja tohtoriksi hän väitteli 1954. Hän myös suoritti Yhdysvalloissa Master of Sacred Theology -tutkinnon Kirkkojen Maailmanneuvoston stipendiaattina vuonna 1949.[2]
Talvisodassa Massa toimi ensin nuorempana upseerina ja sitten komppanianpäällikkönä 3.Prikaatissa Karjalankannaksella. Jatkosodassa hän toimi ensin nuorempana upseerina ja sitten komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 54:ssä Sallan rintamalla vuosina 1941–1942. 1942 hän toimi myös 12.Prikaatissa sotilaspastorina Maaselän suunnalla, ennen kuin komennettiin jälleen komppanianpäälliköksi ensin 12. Prikaatiin ja 1944 Erillinen pataljoona 7:aan Rukajärvelle.
Sodan jälkeen hän toimi komppanianpäällikkönä ja koulutusupseerina Jalkaväkirykmentti 3:ssa 1945–1946 ja toimistoupseerina Pääesikunnassa kenttäpiispan toimistossa 1946–1951. Tämän jälkeen hän toimi opettajana Kadettikoulussa 1951–1955 ja toimistopäällikkönä Pohjois-Uudenmaan sotilaspiirin esikunnassa 1955–1959. Vuosina 1959–1968 hän toimi ensin sotilaspastorina ja sitten kenttärovastina Ilmavoiminen esikunnassa ja Etelä-Suomen sotilasläänin esikunnassa. 1969 hänet nimitettiin puolustusvoimien kenttäpiispan virkaan. Massa jäi eläkkeelle kenttäpiispan virasta toukokuun alussa 1978[3].
Vanhoillislestadiolaisuuden vuoden 1960 hajaannuksessa Yrjö Massa valitsi pienemmän haaran eli elämänsanalaisuuden.
Teoksia muokkaa
- Massa, Yrjö: Kulttuurin ongelma Oswald Spenglerin historianfilosofiassa: Aatehistoriallinen tutkimus. Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 60. Pieksämäki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1954.
Lähteet muokkaa
- ↑ Sarja 18: Yrjö Massa Saarnaprojekti 2003 -kokoelma. Viitattu 28.7.2014. [vanhentunut linkki]
- ↑ Kadettiupseerit 1920-1985, s. 516. Kadettikunta r.y., 1985. ISBN 951-99690-4-7.
- ↑ Kojo, Pauli: Mitä Missä Milloin 1979, s. 97. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2.
| Edeltäjä: Toivo Laitinen |
Kenttäpiispa 1969-1978 |
Seuraaja: Viljo Remes |
