Avaa päävalikko
Pastori Wiljo-Kustaa Kuuliala

Wiljo-Kustaa Kuuliala (sukunimi vuoteen 1914 Nurminen; 20. huhtikuuta 1891 Pälkäne28. marraskuuta 1958 Riihimäki) oli teologian tohtori, rovasti ja Riihimäen kirkkoherra. Hän oli kokoomuksen kansanedustajana 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa. Kuuliala harrasti myös Hämeen paikallishistorian tutkimusta ja julkaisi aiheeseen liittyen useita kirjoja.

Kuulialan vanhemmat olivat rusthollari Benjamin Nurminen ja Aliisa Augusta Rapola. Hän pääsi ylioppilaaksi 1910 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1914, teologian kandidaatiksi 1919 sekä teologian lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1932. Papiksi Kuuliala vihittiin 1919.

Kuuliala oli ylimääräisenä pappina Raumalla ja Iissä 1919 sekä Orivedellä 1919–1920. Hän toimi vielä Kalvolan vt. kirkkoherrana 1920–1921 ja ylimääräisenä pappina Sääksmäellä 1921 ennen tuloaan Riihimäen vt. kirkkoherraksi 1922. Riihimäen kirkkoherrana Kuuliala oli sitten vuosina 1923–1958. Hän oli myös Tampereen tuomiokapitulin asessorina 1939–1946 ja Lohjan rovastikunnan lääninrovastina 1940–1948 sekä hoiti Antrean seurakunnan vt. kirkkoherran tehtäviä 1948–1949.

Kuuliala oli kokoomuksen kansanedustajana vuosina 1927–1933 edustaen Hämeen läänin eteläistä vaalipiiriä. Hän oli jäsenenä myös Riihimäen kauppalanvaltuustossa ja osallistui vuoden 1933 kirkolliskokoukseen.

Kuuliala oli naimisissa vuodesta 1919 Inkeri Kyllikki Leivon kanssa.

TeoksiaMuokkaa

  • Turun romantikkojen suhtautuminen uskonnollisiin kysymyksiin, väitöskirja. 1931
  • A. W. Ingman suomalaisen kristillisyyden miehenä. 1934
  • Hämäläisiä talonpoikia ja kirkonisäntiä. 1936
  • Vanhoilta kirkoilta ja kirkkoteiltä. 1939
  • Toimellinen talonpoika. 1939
  • Neljännesvuosisata seurakuntatyötä Riihimäellä. 1946
  • Sikojärven Sirenit. 1946
  • Kalvolan vaiheita. 1948
  • Vanhaa Pälkänettä. 1949
  • Kirjava karja musta paimen. 1953

LähteetMuokkaa