Wikipedia

Vodunin taide

länsiafrikkalaiseen vodun-uskontoon liittyvä taide

Vodunin taide liittyy Länsi-Afrikan vodun-uskontoon Nigeriassa, Beninissä, Togossa ja Ghanassa. Termiä käytetään joskus yleisemmin sellaisesta taiteesta, joka liittyy länsimaiden ja Keski-Afrikan uskontoihin ja Afrikan diasporaan Brasiliassa, Karibialla ja Yhdysvalloissa. Tässä artikkelissa käsitellään vodunia ja taidetta Länsi-Afrikassa.

Wutuji bocio. Ewé, Togo, 1900-luvun loppu, Länsi-Afrikka.

Taidemuotoja ovat bociot, veistetyt puupatsaat, jotka esittävät yliluonnollisia olentoja, ja jotka voidaan virittää erilaisten rituaalien vaiheilla. Vodunin taiteseen kuuluvat myös asenit. Ne ovat metalliesineitä, jotka houkuttelevat kuolleiden tai muiden henkiolentojen henkiä ja antavat heille tilapäisen lepopaikan.

Vodunin taide on omaksunut käsitteitä ja mielikuvia muista Afrikan osista, Intiasta, Euroopasta ja Amerikasta. Intian jumalia esittävät värilitografiat on yhdistetty perinteisiin vodunin jumaluuksiin ja niitä käytetään perustana vodun-temppeleiden seinämaalauksissa. Beninissa vuonna 1993 pidetyssä Ouidah '92 -festivaalissa juhlittiin vodunia koskevien rajoitusten poistamista tässä maassa ja se aloitti vodunin taiteen elvyttämisen.

Tausta muokkaa

 
Orjarannikon kartta vuodelta 1892, jossa näkyy eurooppalaisten sopima Dahomeyn (Ranska) Togon (Saksa) ja Lagosin (Britannia) alueiden jako.

Sana "vodun" kattaa useita kultteja, jotka omistautuvat saman pantheonin eri jumalille, tai hengille, luonnonvoimille tai esi-isille, jotka ovat joko aineettomia tai jotka piilevät fetisseissä. Jokaisella kultilla on erityisiä rituaaleja, pyhiä esineitä, esoteerista "syvää tietoa", papillisia hierarkioita ja initiaatioprosesseja.

Siirtomaavaltaa edeltäneessä Dahomeyssa kulttijärjestelmä liittyi läheisesti hallitsevaan valtarakenteeseen.[1]

Sanaa "vodun" käytetään myös väjästi eri yhteiskuntien uskonnoista Dahomeysta, Länsi-Nigeriaan ja Lounais-Zaireen. Näiltä alueilta peräisin olevia ihmisiä otettiin orjiksi Brasiliaan ja Karibiaan, missä heidän jälkeläisensä jatkavat erilaisten vodunista peräisin olevien uskontojen harjoittamista.[2] Haitin vodou -uskonto yhdistää elementtejä klassisen uskontojen Dahomeyn, Yorubamaan ja Kongon klassisista uskonnoista.[3] Dahomeyn vodoun uskonto sai vaikutteita jorubojen uskonnosta, jossa oli samanlaisia konsepteja, kun Dahomey valloitti jorubojen maat 1600-luvulla ja siihen assimiloitui elementtejä jorubakulttuurista.[4]

Taidehistorioitsijat ovat todenneet, että vodun on assimilatiivista, se voi ottaa vieraita objekteja ja tulkita niitä alkuperäiskansojen tarpeiden mukaan. Nykyaikainen vodunin taide vetää edelleen puoleensa symbolisia ja materiaalisia elementtejä muualta Afrikasta, Euroopasta, Intiasta ja afrikkalaisesta Amerikasta.[5]

Aluksi ulkopuoliset näkivät läntisen Afrikan vodunin uskonnolliset esineet yksinkertaisesti vain uskonnollisina fetisseinä. Myöhemmin niitä alettiin arvostaa taideteoksina ja sitten niitä alettiin pitää Afrikan diasporan symboleina. Niitä on pidetty modernina taiteena ja myös traditionaalisena taiteena. On sanottu, että Pablo Picasso sai inspiraation perinteisestä länsiafrikkalaisesta veistoksesta, kun hän teki esikubistisen maalauksensa Les Demoiselles d'Avignon. Ouidah'92 -festivaalin myötä vodou-taiteesta on tullut Beninin kansallisen identiteetin symboli.[6]

Taidemuodot muokkaa

 
Bocheaw Beninissä Abomeyn lähellä vuonna 2013.
 
Nukkeja Akodessawan fetissitorilla, Lomé, Togo.

Bocio muokkaa

Suzanne Blierin kirja African Vodun. Art, Psychology, and Power (Afrikkalainen vodun. taide, psykologia ja voima 1995) oli sitä julkaistaessa Afrikan vodun- esineiden englanninkielinen selvitys, joka perustui kesän kestäneeseen kenttätyöhön Abomeyssä ja lähikaupungeissa Beninissä. Siinä käsitellään Fon-kansan ja heidän naapureidensa uskonnollisia esineitä Beninissä ja Togossa nimeltään bocio tai bocheaw (voimaannettu kokonaisuus), ja niihin liittyviä vodun-uskomuksia ja harjoituksia. Blierin mukaan bocio on lähinnä "vastaestetiikka" ja vastakohta sille, mitä Fonit pitävät miellyttävänä tai kauniina. Esineet on suunniteltu houkuttelemaan ja hallitsemaan vahvoja voimia, joiden avulla omistaja voi saavuttaa tavoitteita, kuten muiden hallintaa, hyvinvoinnin saavuttamista, vihollisten vahingoittamista tai suojelua vihollisten lähettämiä tuhoavia voimia vastaan.[7]

 
Värilitografia Samoan käärmeluoajattaresta, joka tunnetaan Mami Watana, 1880-luku.

Tyypillisiä bocioita ovat puuveistokset, joihin on lisätty niiden sisään pakattuja lääkkeitä, tai joihin on kiinnitetty paketteja, sekä maalia ja esineitä, kuten sarvia, helmiä tai ketjuja. Usein niitä sidotaan, puetaan tai tapitetaan, jotta ne pitäisivät sisällään maagisia voimia. Bociot liittyvät jumaliin, metsänhenkiin, kuolleisiin, eläimiin tai kasveihin, joilla on näihin olentoihin liittyviä ominaisuuksia. Bocio herätetään tai voimaannutetaan asettelmalla, puhumalla, syljellä, pippurin ja alkoholin kuumuudella, solmimalla ja uhraamalla korkeammalle voimalle tai jumaluudelle. Joidenkin alaosa on terävä, joten ne voidaan työntää maahan, joka on huijarijumala Legban voimanlähde. Ne voidaan herättää vain kerran. Joisakin voi olla alusta, ja ne voidaan aktivoida useammin kuin kerran.[8]

Intian taiteen vaikutukset muokkaa

Beninin ja Togon rannikkoalueet ovat olleet jo pitkään avoimia ulkoisille ideoille ja kuville, jotka ovat sulattaneet itsensä paikalliseen kulttuuriin, ja jotka heijastuvat vodunin uskonnon ja taiteen joustavaan rakenteeseen. Intialaisia värilitografioita alettiin yhdistää vodun-taiteeseen 1950-luvun lopulla.[9]

Vodunin uskomuksen mukaan kaikki intialaiset henget ovat peräisin merestä, "Intia" ja meri ovat sama käsite.[10]

Intian jumalia esittäviä värilitografioita, joita on painettu Intiassa, Englannissa tai Nigeriassa, on levinnyt laajasti Länsi-Afrikassa 1950-luvulta lähtien. Hyvin suosittu kuva on käärmeenlumooja. Käärmeelumoojan kuva on peräisin maalauksesta, joka on peräisin saksalaisen sirkuksen esiintyjän kuvasta, ja se on tunnistettu paikallisena vesihengen ja viettelijättären Mami Watan kuvana. Intialaisten jumalien muita kuvia on tunnistettu muihin paikallisin henkiin liittyvinä.[11]

2000-luvulla ghanalainen taiteilija Joseph Kossivi Ahiator on ollut hyvin suosittu intianhenkisenä temppelimaalarina Beninissä, Togossa ja Ghanassa. Kun hänet määrättiin maalaamaan vodunin temppeli, hän käytti värilitografiakokoelmaansa, unikuviaan, sekä temppelin omistajan unelmia ja toiveita. Ahiator on unelmissaan usein Intiassa tai rannalla, ja intialaiset kuvat voi tunnistaa selvästi hänen temppelien seinämaalauksissaan.[12]

Huomattavan vodun-papin Gilbert Attissoun temppelissä Anéhossa kummankin puolen oviaukkoa on reliefit Shivan ja Lakshmin hahmoista, ja siinä on myös "Intia"-alttari, jonka seinät on koristeltu Mami Watan, Lord Shivan. Lakshmin ja muiden jumalien kuvilla.[13] Pyhäkkö on omistettu Nana-Yolle, joka on eräs Shivan vodunin-nimistä. Attissou yhdistetään myös intialaisiin jumaliin ja heidän valtaansa valvoa merta jo alkuajoista lähtien, ja he viettivät paljon aikaa rannalla, jossa hän teki kuvitteellisia matkoja "Intiaan".[14]

Asen muokkaa

Pääartikkeli: Asen

Asen tarkoittaa liikuteltavia metalliesineitä, jotka houkuttelevat voduniksi kutsuttuja kuolleita ja jumalia, ja jotka saavat heihin väliaikaisen yhteyden. Niiden muoto ja koko vaihtelee paljon.[15] Ne ovat autenttisia, kuolleiden esivanhempien kunnioittamiseen tarkoitettuja rituaalisia veistoksia, ja ne ovat afrikkalaisten taiteilijoiden tekemiä uskonnollisiin tarkoituksiin, eikä turistiteollisuutta varten tehtyjä matkamuistoja. Ne ovat ilmestyneet laajaan käyttöön vasta siirtomaavaltaa edeltäneen ajan loppuvaiheessa 1800-luvun lopulla. Sitä ennen Dahomeyn jorubahallitsijat käyttivät niitä esivanhempiensa alttareina dynastian arvostuksen lisäämiseksi. Ranskan siirtomaahallinnon vakiinnuttua ja monarkian lakkauttamisen jälkeen niiden käyttämiseen hyväksyttiin kaikki yhteiskunnan tasot.[16]

Ouidahin festivaali muokkaa

Ensimmäinen Vodunin taide- ja kulttuurifestivaali Ouidah´92 pidettiin Ouidahissa helmikuussa 1993 ja sitä tukivat Unesco ja Beninin valtio. Siinä juhlittiin transatlanttista vodun-uskontoa, ja siihen osallistui pappeja ja papittaria Haitista, Kuubasta, Trinidad ja Tobagosta, Brasiliasta ja Yhdysvalloista, sekä valtioiden virkailijoita ja matkailijoita Euroopasta ja Amerikasta.[17] Eri puolilla kaupunkia on festivaalia varten tilattuja taideteoksia, kuten beniniläiseltä Cyprien Tokoudagbalta, Calixte Dakpoganilta, Theodore Dakpoganilta, Simonet Biokoulta, Dominique Kouasilta ja Yves Apollinaire Pedeltä, sekä teoksia Afrikan diasporan taiteilijoilta Edouard Duval-Carriélta (Haiti), José Claudiolta (Brasilia) ja Manuel Mendivelta (Kuuba).[18]

Kuvia muokkaa

  •  
    Vodun-temppelin seinä.
  •  
    Temppelin alttarihuone.
  •  
    Rituaalissa läsnä olevia figuriininukkeja.
  •  
    Portiikki Ouidahin pyhän metsän suljettuun osaan.
  •  
    Vodun-papin juliste, edessä pieniä alttareita.
  •  
    Vodun-alttari, huom. koneen osia pohjalla.
  •  
    Alttari-installaatio Ouidahissa, Beninissä.
  •  
    Alttari-installaato, jossa on mm. keltaista maissijauhoa ja partakoneen teriä. Heve, Grand-Popo, Benin.
  •  
    Installaatio, jossa valkoinen uhrauskangas ja luonnonamteriaaleja. Heve, Grand-Popo, Benin.
  •  
    Yves Kpeden Egungkunia esittävä veistos Ouidahissa.

Taiteilijoita muokkaa

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Rahier, Jean Muteba; Hintzen, Percy C.; Smith, Felipe: Global Circuits of Blackness: Interrogating the African Diaspora, s. 184. University of Illinois Press, 2010. ISBN 978-0-252-07753-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2019). (englanniksi)
  2. ↑ Vodun, African Voodoo (näyttelyn esite) Fondation Cartier pour l’art contemporain. 2011. Viitattu 7.3.2019. (englanniksi)
  3. ↑ Thompson, Robert Farris: Flash of the Spirit: African & Afro-American Art & Philosophy, s. 164. Knopf Doubleday Publishing Group, 2010. ISBN 978-0-307-87433-7. (englanniksi)
  4. ↑ Thompson, Robert Farris: Flash of the Spirit: African & Afro-American Art & Philosophy, s. 166. Knopf Doubleday Publishing Group, 2010. ISBN 978-0-307-87433-7. (englanniksi)
  5. ↑ Norman, Neil L.: Sacred Vortices of the African Atlantic World. Materialities of Ritual in the Black Atlantic. Indiana University Press, 2014. ISBN 978-0-253-01391-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2019).
  6. ↑ Sutherland, Peter: VODUN ART AND THE HYPER-VISUALIZATION OF AFRICA. Traditional Dwellings and Settlements Review, 2006, 18. vsk, nro 1, s. 53. International Association for the Study of Traditional Environments (IASTE). Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.3.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Beidelman, T. O.: Review of Blier, Suzanne Preston: African Vodun. Art, Psychology, and Power. Anthropos, 1996, s. 579. Anthropos Institute. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.3.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Hackett, Rosalind I. J.: Art and Religion in Africa, s. 46. A&C Black, 1998. ISBN 978-0-304-70424-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2019). (englanniksi)
  9. ↑ Adogame, Afeosemime Unuose; Echtler, Magnus; Vierke, Ulf: "The idea of 'India'". Unpacking the New: Critical Perspectives on Cultural Syncretization in Africa and Beyond, s. 202. LIT Verlag Münster, 2008. ISBN 978-3-8258-0719-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2019). (englanniksi)
  10. ↑ Rush, Dana: "Trans-suds, imaginaires de l'"Inde" dans l'art, la pratique et la pensée Vodun d'Afrique d l'ouest." Afrique, la globalisation par les Suds., s. 106. KARTHALA Editions, 2009. ISBN 978-2-8111-0199-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2019). (ranskaksi)
  11. ↑ Adogame, Afeosemime Unuose; Echtler, Magnus; Vierke, Ulf: "The idea of 'India'". Unpacking the New: Critical Perspectives on Cultural Syncretization in Africa and Beyond, s. 206. LIT Verlag Münster, 2008. ISBN 978-3-8258-0719-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2019). (englanniksi)
  12. ↑ Adogame, Afeosemime Unuose; Echtler, Magnus; Vierke, Ulf: "The idea of 'India'". Unpacking the New: Critical Perspectives on Cultural Syncretization in Africa and Beyond, s. 212. LIT Verlag Münster, 2008. ISBN 978-3-8258-0719-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2019).
  13. ↑ Hawley, John C.: India in Africa, Africa in India: Indian Ocean Cosmopolitanisms, s. 168. Indiana University Press, 2008. ISBN 0-253-00316-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2019). (englanniksi)
  14. ↑ Adogame, Afeosemime Unuose; Echtler, Magnus; Vierke, Ulf: "The idea of 'India'". Unpacking the New: Critical Perspectives on Cultural Syncretization in Africa and Beyond, s. 217. LIT Verlag Münster, 2008. ISBN 978-3-8258-0719-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2019).
  15. ↑ Bay, Edna G.: Asen, Ancestors, and Vodun: Tracing Change in African Art, s. 1. University of Illinois Press, 2008. ISBN 978-0-252-03255-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2019).
  16. ↑ Bay, Edna G.: Asen, Ancestors, and Vodun: Tracing Change in African Art, s. 9. University of Illinois Press, 2008. ISBN 978-0-252-03255-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2019).
  17. ↑ Rush, Dana: "Contemporary Vodun Arts of Ouidah, Benin". African Arts, 2001, s. 32. UCLA James S. Coleman African Studies Center. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.3.2019. (englanniksi)
  18. ↑ Rush, Dana: "Contemporary Vodun Arts of Ouidah, Benin". African Arts, 2001, s. 33. UCLA James S. Coleman African Studies Center. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.3.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

  • Blier, Suzanne Preston: African Vodun: Art, Psychology, and Power. University of Chicago Press, 1995. ISBN 978-0-226-05858-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2019). (englanniksi)
  • Kokoelmia ja keräilijyyttä (Villa Karoon kerättyä länsiafrikkalaista etnografista, erityisesti vodun-uskontoon sekä Länsi-Afrikan historiaan liittyvää esineistöä.) Villa Karo. Viitattu 14.3.2019.
 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Vodun art
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vodunin_taide&oldid=21639704”