Virpi Hämeen-Anttila

suomalainen tutkija, suomentaja, kuvittaja ja kirjailija

Virpi Helena Hämeen-Anttila (o.s. Määttä; 15. lokakuuta 1958 Espoo)[1] on suomalainen tutkija, suomentaja, kuvittaja ja kirjailija.

Virpi Hämeen-Anttila
Virpi Hämeen-Anttila Jakomäen kirjastossa Kirjan ja ruusun päivänä toukokuussa 2007.
Virpi Hämeen-Anttila Jakomäen kirjastossa Kirjan ja ruusun päivänä toukokuussa 2007.
Henkilötiedot
Syntynyt15. lokakuuta 1958 (ikä 65)
Espoo, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti Kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieliSuomi
Esikoisteos Suden vuosi (2003)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä ja ura

muokkaa

Hämeen-Anttila valmistui ylioppilaaksi Pohjois-Tapiolan yhteiskoulusta vuonna 1977 ja humanististen tieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1987.[2] Vuodesta 1987 hän on opettanut Helsingin yliopistossa sanskritia ja Intian kirjallisuutta, historiaa, filosofiaa ja kulttuurihistoriaa. Hämeen-Anttila valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1996 ja filosofian tohtoriksi 2019. Väitöskirja käsittelee vanhan intialaisen kertomakirjallisuuden teoriaa. Sanskritin lisäksi hän on suomentanut useista muista intialaisista kielistä kuten paalista, bengalista ja hindistä. Hän on kääntänyt myös englannista ja ranskasta.[3]

Vuonna 2003 ilmestyi Hämeen-Anttilan esikoisromaani Suden vuosi. Siitä on tehty samanniminen elokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 2007. Hämeen-Anttila on kirjoittanut tyttärensä Maria Hämeen-Anttilan kanssa kolmiosaisen Nietos-nuortenkirjasarjan, joka ilmestyi vuosina 2007–2009. Lisäksi hän julkaisi miehensä Jaakko Hämeen-Anttilan (k. 2023) kanssa kaksi tietokirjaa. He ovat myös kirjoittaneet yhdessä jännitysromaaneita pseudonyymillä Markus Falk.[4]

Vuonna 2002 Hämeen-Anttila sai Jaakko Hämeen-Anttilan kanssa Eino Leinon palkinnon käännöstyöstä ja monikulttuurisen kirjallisuuskuvan edistämisestä. Vuonna 2004 Tieteentekijöiden liitto nimesi Hämeen-Anttilan vuoden tieteentekijäksi.[3] Vuonna 2008 hänelle ja Jaakko Hämeen-Anttilalle myönnettiin Vantaan kulttuuripalkinto.[5] Hämeen-Anttila on ollut Suomen Kirjailijaliiton johtokunnan varapuheenjohtaja vuodesta 2017.[6]

Hämeen-Anttila asuu Vantaalla.[3] Hän on kertonut, että hänellä on henkistä väkivaltaa harjoittaneesta isästään johtuen dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Hämeen-Anttila kuvaa ilmiötä omaelämäkerrallisessa kirjassa Tapetinvärinen.[7]

Tuotanto

muokkaa

Romaanit

muokkaa
  • Suden vuosi, Otava 2003
  • Alastonkuvia, Otava 2004
  • Kolmastoista lapsi, Otava 2005
  • Perijät, Otava 2006
  • Sokkopeli, Otava 2007
  • Muistan sinut Amanda, Otava 2008
  • Päivänseisaus, Otava 2009
  • Toisen taivaan alla, Otava 2010
  • Railo, Otava 2011
  • Tapetinvärinen, Otava 2012
  • Marionetit, Otava 2013
  • Villa Speranza. Otava, 2017. ISBN 978-951-1-30772-3.

Rikosromaanit (Karl Axel Björkin tutkimuksia)

muokkaa

Nuortenromaanit

muokkaa

Nietos-sarja

muokkaa
  • Intro, yhdessä Maria Hämeen-Anttilan kanssa, Otava 2007
  • Riffi, yhdessä Maria Hämeen-Anttilan kanssa, Otava 2008
  • Fade out, yhdessä Maria Hämeen-Anttilan kanssa, Otava 2009

Muu tuotanto

muokkaa
  • Hämeen-Anttila, Virpi & Hämeen-Anttila, Jaakko: Rakkauden atlas. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-20024-0.
  • Hämeen-Anttila, Virpi & Hämeen-Anttila, Jaakko: Tarujen kirja: Kansojen kertomuksia läheltä ja kaukaa. (Koonneet ja selityksin varustaneet Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttila) Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21475-5.
  • Minun Intiani. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27042-3.

Markus Falk

muokkaa

Synnyinmaa-sarja

muokkaa

Suomennoksia

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Kuka kukin on 2011, s. 261–262. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8.
  2. Hämeen-Anttila, Virpi Kirjasampo.fi. Viitattu 16.12.2014.
  3. a b c Virpi Hämeen-Anttila Otava. Viitattu 16.12.2014.
  4. https://otava.fi/kirjailijat/markus-falk/ Otava. Viitattu 31.5.2018
  5. Vantaan kulttuuripalkinto Vantaan kaupunki, vantaa.fi. Viitattu 2.7.2016.
  6. Suomen Kirjailijaliiton johtokunta Suomen Kirjailijaliitto. Viitattu 5.6.2018.
  7. Helmi 2/2013 Issuu. Arkistoitu 4.6.2016. Viitattu 5.5.2016.

Aiheesta muualla

muokkaa