Wikipedia

Henkinen väkivalta

Henkinen väkivalta on tahallisesta henkisesti satuttavaa kohtelua. Se on yleensä toistuvaa. Henkistä väkivaltaa voi olla vaikea tunnistaa ja nimetä väkivallaksi, minkä takia siihen ei aina haeta apua.[1] Se ei myöskään jätä ulkoisia tuntomerkkejä, vaan kaihertaa sisältä päin mielenterveyttä. Henkinen väkivalta voi yhdistyä myös digitaaliseen väkivaltaan.

Ilmeneminen muokkaa

 
Toisen ihmisen alistaminen ilman ruumiillista pahoinpitelyä on henkistä väkivaltaa.
 
Pilkkaamalla alistaminen on henkistä väkivaltaa.

Henkinen väkivalta eroaa riitelystä menemällä henkilökohtaisuuksiin, mikä on satuttavaa. Väkivaltainen ihmissuhde eroaa muista siinä, että uhri tuntee pelkoa tai uhkaa.[2] Henkisen väkivallan ytimessä on kontrolli ja vallankäyttö.[3]

Henkinen väkivalta on usein toisen alistamista. Se voi olla esimerkiksi välinpitämätöntä kohtelua tai välinpitämättömyyttä toisen tunteita kohtaan, nöyryyttämistä (haukkumista, arvostelua, syyttelyä), toisen kohtelua epätasa-arvoisesti tai vaatimuksia sekä pakottamista toimimaan tahtonsa mukaisesti.[1]

Henkisesti väkivaltainen ihminen voi pyrkiä toisen hallintaan kiristämällä, pelottelemalla tai uhkaamalla esimerkiksi ruumiillisella väkivallalla, itsemurhalla tai lasten menettämisellä. Tekijä voi hallita myös valvomalla ja rajoittamalla uhrin tekemisiä tai liikkumista (jopa valvontalaitteilla), vaatien häneltä esimerkiksi tilivelvollisuutta tekemisistään, estäen oman rahan käytön, määräten milloin tulee olla kotona ja miten käyttäytyä siellä ja päättäen hänen puolestaan mitä uhrin tulee tehdä ja miten. Hallinta voi olla osa uskonnollista fanatismia.[1][2]

Eristäminen on henkistä väkivaltaa, jossa tekijä kontrolloi tai mustamaalaa uhrin ihmissuhteita tai kieltää kokonaan muut ihmissuhteet, kuten ystävät, sukulaiset tai työtoverit, kieltämällä esimerkiksi töissäkäynnin.[1][2] Mustasukkainen kumppani taas on aiheetta korostuneen epäluuloinen kumppaniaan kohtaan. Laiminlyönti tarkoittaa toisen tarpeiden tahallista ja jatkuvaa huomiotta jättämistä.[2]

Henkinen väkivalta on tavallista perheväkivallassa sekä työpaikka- ja koulukiusaamisessa[1].

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2019 tekemän kyselyn esimerkiksi noin neljännes lukiolaisista ja noin 20 prosenttia ammattikoululaisista oli kokenut henkistä väkivaltaa huoltajiltaan.[4]

Väkivallan kierre alkaa yleensä vaivihkaa, ja väkivaltaiseen parisuhteeseen mahtuu yleensä hyviä hetkiä ja suvantovaiheita, joiden aikana pyydetään ja annetaan anteeksi ja tekijä lupaa muutosta[2].

Varoitusmerkkejä parisuhteessa muokkaa

 
Väkivalta voi aiheuttaa estoja, estyneisyyttä, ahdistusta ja epävarmuutta.

Parisuhde etenee nopeasti ja puoliso on omistushaluinen ja vaativa, mutta käyttäytyy eri lailla kun muita on paikalla. Puoliso saa kohdehenkilön tuntemaan, ettei tämä tee mitään oikein ja hänen täytyy koko ajan pyydellä anteeksi. Henkilö sensuroi omia mielipiteitään puolisonsa seurassa. Puoliso vaatii seksiä rakkauden osoitukseksi. Uhri samaan aikaan toivoo ja pelkää, että joku puuttuisi hänen elämäänsä tai on huolissaan lastensa hyvinvoinnista, turvallisuudesta tai tapahtumien vaikutuksista heihin.[2]

Seuraukset muokkaa

 
Perheessä tehtävän väkivallan vastaisen kampanjan kuva väkivallasta.

Henkinen väkivalta kehittyy usein ruumiilliseksi ja ruumiillista väkivaltaa edeltää lähes aina henkinen väkivalta[2][5]. Pahimmillaan se johtaa uhrin kuolemaan[2].

Usein uhrit kokevat henkisen väkivallan ruumiillista raskaammaksi[5]. Ihminen saattaa huomaamattaan kehittää selviytymiskeinoja eli tehdä asioita mahdollisimman varoen, jotta toinen ei suuttuisi[2]. Syyttely voi saada uhrin käsittämään itsensä syylliseksi saamaansa kohteluun ja vähitellen tapahtuva eristäminen estää turvautumasta ystävien apuun, mikä helpottaa kontrollointia[1].

Henkinen väkivalta saattaa aiheuttaa uhrissa pelkoa väkivallan tekijöitä kohtaan, yleistä pelkoa, ahdistusta, masennusta, arvottomuutta, syyllisyyttä, murentunutta itsetuntoa tai riittämättömyyttä.[1][2] Väkivalta perheessä aiheuttaa vahinkoa myös lapsille.[1]

Apu muokkaa

Vääristynyt vallankäyttö harvoin loppuu itsestään[2]. Jos henkisen väkivallan tekijä käyttäytyy muita ihmisiä kohtaan miellyttävästi, heidän voi olla vaikea uskoa uhrin kertomusta. On hyvä keskustella ja purkaa tilannetta jonkun luotettavan henkilön kanssa.[1]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i Henkinen väkivalta satuttaa sisältäpäin www.mielenterveysseura.fi. Suomen Mielenterveysseura. Arkistoitu 9.10.2016. Viitattu 8.10.2016.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k Näitä merkkejä ei haluta nähdä – tunnista henkinen väkivalta. Studio55.fi, 10.3.2014. Mtv Oy (Bonnier). Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ Coercive control: Definition, signs, and what to do www.medicalnewstoday.com. 29.6.2020. Viitattu 9.9.2021. (englanniksi)
  4. ↑ THL: Omalle lapselle murjottaminen on henkistä väkivaltaa – tämä 7 kohdan lista paljastaa, syyllistytkö samaan Yle Uutiset. Viitattu 9.9.2021.
  5. ↑ a b Henkinen väkivalta vaestoliitto.fi. Arkistoitu 9.10.2016. Viitattu 8.10.2016.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Henkinen_väkivalta&oldid=21331778”