Digitaalinen väkivalta

Digitaalinen väkivalta viittaa väkivallan tekoihin, jotka tapahtuvat netissä tai sosiaalisessa mediassa tai joiden välineenä käytetään uusia teknologioita kuten älypuhelimia, tietokoneita, sähköpostia, paikannuslaitteita, vakoiluohjelmia, pikaviestipalveluita (kuten WhatsApp, Facebook Messenger) tai verkkoon kytkettyjä IoT-laitteita. Digitaalista väkivaltaa on myös salakuuntelu tai salakatselu. Digitaalinen väkivalta ja vaino tarkoittavat monissa tapauksissa laajamittaisia yksityisyyden loukkauksia, jotka murentavat ihmisen turvallisuuden ja elämänhallinnan tunteen. Teknologiavälitteiseen väkivaltaan liittyy usein kokemus siitä, että on jatkuvan tarkkailun alaisena eikä minnekään pääse karkuun.[1]

Digitaalinen väkivalta lähisuhteessaMuokkaa

Digitaalinen väkivalta on yksi lähisuhdeväkivallan muoto. Väkivaltaisessa suhteessa teknologiaa voidaan käyttää esimerkiksi kumppanin tai muun läheisen kontrollointiin, eristämiseen, vakoiluun, häpäisemiseen, mustamaalaamiseen, pelotteluun tai rankaisemiseen. Digitaalista väkivaltaa on myös sähköisen tunnistautumisen tai verkkopankkitunnusten väärinkäyttö. Teknologiaa voidaan käyttää myös niin sanotun gaslightingin välineenä. Digitaalinen väkivalta kuuluu tyypillisesti lähisuhteeseen, jota luonnehtii pakottava kontrolli. Monissa tapauksissa digitaalinen väkivalta jatkuu eron tai välirikon jälkeen digitaalisena vainona.[2]

Digitaalinen vainoMuokkaa

Vainoamiseen syyllistyy henkilö, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla vainoaa toista niin, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta. Digitaalinen vaino viittaa tekoihin, joiden toteuttamisessa hyödynnetään uusia teknologioita. Digitaalinen vaino voi olla jatkuvia ei-toivottuja yhteydenottoja, tileille murtautumista tai vainon kohteen liikkeiden seuraamista älypuhelimen välittämien sijaintitietojen tai paikannuslaitteen avulla. Vainoaja saattaa myös mustamaalata vainon kohdetta sosiaalisessa mediassa tai levittää hänestä intiimiä kuvamateriaalia nettiin. Vaino voi lisätä väkivallan kohteen ahdistusta, vähentää yksityisyyttä ja aiheuttaa jopa taloudellisia tappioita. Väkivallan kokija voi tuntea itsensä vainoharhaiseksi, sillä hän ei tiedä, miten häntä seurataan. Yksi vainoamisen keino on puhelinterrori, jossa väkivallan tekijä soittelee ja viestittelee ylenmääräisesti. Jatkuvan yhteydenoton avulla tekijä voi pyrkiä kontrolloimaan väkivallan kohdetta. Hän saattaa esimerkiksi kysellä jatkuvasti väkivallan kohteen sijaintia ja henkilöitä, joiden kanssa tämä on. Vainon kohteeksi voivatkin joutua myös ystävät ja sukulaiset. Digitaalinen vaino on yleistä eron jälkeen. Tutkimuksista tiedetään, että eronjälkeinen vaino kestää yleensä kaksi vuotta. [2]

Vainoaja saattaa myös mustamaalata vainon kohdetta sosiaalisessa mediassa tai levittää hänestä intiimiä kuvamateriaalia nettiin. Seksiviestittely, intiimien kuvien lähettäminen toisen osapuolen kanssa, on yleistä ja osa monen seksuaalista ilmaisua. Kuvien lähettäminen kolmansille osapuolille on puolestaan rikos, ja aina tekijän vastuulla. Intiimien kuvien tai videoiden luvatta levittäminen on kuviin ja kuvaamiseen liittyvää digitaalista väkivaltaa. Lähettämisen tai sen uhkaamisen motiivina voi olla esimerkiksi toisen häpäisy tai psyykkinen murtaminen.[2] Kostoporno on yksi kuviin ja kuvaamiseen liittyvä digitaalisen väkivallan muoto. Siinä väkivallan tekijä jakaa seksuaalista videomateriaaliaa ilman toisen/toisten osapuolien suostumusta.[3] Käsitettä kostoporno on kuitenkin kritisoitu siitä, että porno-sana viittaa seksuaaliseen nautintoon, vaikka kyse on häpäisystä ja väkivallasta. [2] Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen on Suomen rikoslaissa rangaistava teko. [4] Kuvien tai videoiden levittämisellä uhkaaminen tai pelkkä niiden hallussapito voi olla teon kohteeksi joutuneelle traumatisoivaa.[2]

VerkkovihaMuokkaa

Verkkovihalla tarkoitetaan verkkoalustoilla tuotettua tai jaettua yksilöön tai ryhmään kohdistettua loukkaavaa tai uhkaavaa materiaalia.[5] Teot voivat vaihdella ikävästä kommentoinnista ja trollaamisesta laajamittaiseen uhkailuun, vainoamiseen ja henkilötietojen levittämiseen. Verkkoviha voi myös vakavimmillaan laajeta verkkoympäristön ulkopuolelle. Verkkovihaa tehdään sekä yksin että ryhmässä.

Joidenkin tutkimusten mukaan eri ryhmät kokevat yhtä paljon verkkovihaa, mutta sen laatu ja seuraukset ovat erilaisia.[3] Suomalaistutkimuksen mukaan 67% 15–18-vuotiaista nuorista on havainnut verkkovihaa ja 21% ollut sen kohteena. Väkivallan tekijä kohdisti vihansa useimmiten kohteen seksuaaliseen suuntautumiseen (68%), ulkonäköön (61%) tai etnisyyteen/kansallisuuteen (50%), mutta myös uskonnollisiin uskomuksiin (43%), sukupuoleen (38%) tai vammaan (31%).[6]

Useiden tutkimusten mukaan naiset kokevat miehiä useammin verkkoväkivaltaa.[3] Miesten on myös huomattu syyllistyvän verkkovihaan naisia todennäköisemmin.[5] Saksalaistutkimuksen[7] mukaan naiset joutuvat miehiä useammin seksuaalisen ahdistelun ja verkkovainon kohteiksi. Kyseiset väkivallan muodot traumatisoivat heitä myös enemmän.[7] Miehet ja naiset myös reagoivat eri tavoin verkossa tehtyyn väkivaltaan; miehet pelkäävät enemmän maineensa, kun taas naiset fyysisen turvallisuutensa puolesta.[8] Eniten verkkovihaa kokevat nuoret naiset, rodullistetut sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat.[9] Verkkovihan kohteeksi voi kuitenkin joutua kuka tahansa.

Sarah Sobierajin[10] mukaan naisiin kohdistettavia verkkovihan tekniikoita ovat pelottelu, häpäiseminen ja uskottavuuden kyseenalaistaminen. Pelottelu saattaa sisältää uhkauksia seksuaalisuutta loukkaavasta väkivallasta. Väkivallan tekijä saattaa myös levittää arkaluontoista tietoa kohteestaan. Viesteissä saatetaan siirtää huomio sen sisällöstä naisen ruumiillisuuteen esimerkiksi arvostelemalla naisen ulkonäköä. Verkkoahdistelu tarkoittaa verkkoalustojen välityksellä toteutettavaa ahdistelua, kuten loukkaavien viestien tai kuvien lähettelyä tai väkivallan kohdetta esittävien intiimien kuvien tai muun materiaalin levittämistä.[3] Erityisesti naisiksi mielletyt kohtaavat huoritteluna tai muuna haukkumisena ilmenevää “slut shamingia”.[2] Slut shaming on henkisen väkivallan muoto, joka viittaa tyypillisesti naisen häpäisemiseen tämän seksuaalisuuden tai sen ilmaisemisen perusteella. Häpäisemisen perusteena voidaan käyttää esimerkiksi henkilön pukeutumista tai seksuaalista käyttäytymistä. Slut shamingiin voi liittyä myös käsite victim blaming, jolla tarkoitetaan rikoksen uhrin syyllistämistä tämän kokemasta vääryydestä. Väkivallasta on vastuussa kuitenkin aina väkivallan tekijä.[2] Muita verkkovihan muotoja ovat muun muassa maalittaminen, jossa verkkoympäristössä henkilö/taho otetaan “maalitauluksi”, ja häneen kohdistetaan systemaattisesti esimerkiksi vihapostia. Maalittamisen tavoitteena voi olla esimerkiksi vaientaminen tai kohteen aseman murentaminen.

Kaakkisen väitöskirjan[5] mukaan verkkovihaan syyllistyvät todennäköisemmin henkilöt, joiden sosiaaliset suhteet ovat vahvemmin sidottuja online-ympäristöön verrattuna niihin, joiden sosiaaliset suhteet painottuvat enemmän sen ulkopuolelle. Tämä oli erityisen merkitsevää silloin, kun henkilön psykologinen hyvinvointi oli alhaisella tasolla.

Digitaalisen väkivallan seurauksetMuokkaa

Digitaalisen väkivallan seuraukset näkyvät monilla eri tasoilla: yksilöön suoraan kohdistuvien vaikutusten lisäksi digitaalisella väkivallalla on myös sosiaalisia, poliittisia ja yhteiskunnallisia seurauksia. Digitaalinen väkivalta vaikuttaa väkivallan kokijan yksityisyyteen. Tutkimusten mukaan tiukka erottelu verkossa ja kasvokkain tapahtuvan väkivallan erotteluun voi olla haitallista. Digitaalisen väkivallan aiheuttamat psykologiset haitat aiheuttavat myös fyysisiä ja sosiaalisia seurauksia. Digitaalisen väkivallan seuraukset koetaan ruumiillisesti, joten ne ovat totta.[11]

Psyykkiset seurauksetMuokkaa

Digitaalisen väkivallan seuraukset ovat samankaltaisia kuin muun väkivallan. Psyykkisiä seurauksia on esimerkiksi ahdistus, pelko ja pitkittynyt tai kroonistunut stressi. Digitaalisen väkivallan kokemus voi aiheuttaa väkivallan kokijalle traumaperäisen stressihäiriön PTSD:n. Digitaalista väkivaltaa kokeneen jatkuva pelon tunne voidaan tulkita virheellisesti vainoharhaisuudeksi.[11] Pahimmillaan digitaalisen väkivallan kohteeksi joutuminen saattaa kasvattaa väkivallan kokijan itsemurhariskiä.[12]

Sosiaaliset seurauksetMuokkaa

Digitaalisella väkivallalla on myös sosiaalisia seurauksia. Teknologia laajentaa häirinnän, vihapuheen ja väkivallan mahdollisuuksia. Väkivallan tekijä voi teknologian, kuten tietokoneen, kännykän, sähköpostin ja sosiaalisen median käyttöä kontrolloimalla eristää väkivallan kokijan muista ihmisistä ja valvoa, kenen kanssa hän on tekemisissä. Tällainen teknologian mahdollistava läpitunkeva valvonta tarkoittaa esimerkiksi puheluiden, tekstiviestien, sähköpostien ja yksityisviestien tarkkailua.[13]

Digitaalinen väkivalta, teknologian käytön kieltäminen ja kontrollointi ja vainoaminen voivat vaikuttaa väkivallan kokijan ihmissuhteisiin. Digitaalisen väkivallan tekijä voi käyttää teknologiaa myös eristääkseen väkivallan kokijan muista ihmisistä esimerkiksi tarkkailemalla viestejä ja päättämällä, kenen kanssa väkivallan kokija saa olla tekemisissä. Lisäksi väkivallan tekijä voi esiintyä toisena henkilönä, jolloin hän syyllistyy identiteettivarkauteen. Väkivallan tekijä voi murtautua toisen henkilön tileille tai tarkkailla esimerkiksi pankkitiliä tai terveystietoja kirjautumalla toisen tietoihin. Väkivallan tekijä voi pyrkiä häpäisemään väkivallan kokijaa, mikä saattaa vaikuttaa hänen maineeseen. Tällaisissa tapauksissa digitaalisella väkivallalla voi olla vaikutuksia myös väkivallan kokijan työelämään ja se voi aiheuttaa myös tulojen menetystä.[12]

Yhteiskunnalliset seurauksetMuokkaa

Digitaalisella väkivallalla on myös yhteiskunnallisia seurauksia: digitaalinen väkivalta, pelko verkkovihan tai häirinnän kohteeksi joutumisesta murentaa demokratiaa. Tämän seurauksena voidaan jättää esimerkiksi asettumatta ehdolle vaaleissa. Digitaalinen väkivalta, verkkoviha ja häirintä kohdistuu usein julkista työtä tekeviin naisiin, rodullistettuihin tai sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluviin toimittajiin ja poliitikkoihin. Digitaalinen väkivalta voi ilmetä verkkovihana ja maalittamisena.

Digitaalisen väkivallan yhteys muihin väkivallan muotoihinMuokkaa

Digitaalista väkivaltaa kokeneet voivat pelätä myös fyysisen turvallisuutensa puolesta, koska pahimmillaan digitaalinen väkivalta voi muuttua myös fyysiseksi väkivallaksi tai sen uhaksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö digitaalinen väkivalta olisi yhtä vakavaa kuin kasvokkain tapahtunut väkivalta.[2] Digitaalista väkivaltaa kokeneet saattavat pelätä sosiaalista ja julkista nöyryytystä, jos väkivallan tekijä on uhkaillut tai kiristänyt esimerkiksi intiimien kuvien levittämisellä.[12]

Digitaalista väkivaltaa kokeneen kohtaaminenMuokkaa

Läheisillä on tärkeä rooli digitaalista väkivaltaa kokeneen kohtaamisessa: he voivat auttaa väkivallan kokijaa ymmärtämään, että väkivallan tekijän toiminta on väärin ja ettei kokija ole syyllinen väkivaltaiseen käytökseen. Netissä tai teknologian välityksellä tapahtunutta väkivaltaa ei kuitenkaan aina pidetä yhtä vakavina kuin kasvokkain tapahtuneita rikoksia, ja liian usein vastuu digitaalisesta väkivallasta yritetään sysätä kokijan harteille.

Digitaalisen väkivallan kokemukseen liittyy usein häpeää, salailua ja itsensä syyllistä, joten avun hakemista pohditaan usein pitkään. Etenkin jos ensimmäiseen kohtaamiseen auttavan tahon tai viranomaisten kanssa liittyy vähättelyä, epäilyä tai syyllistämistä, sillä voi olla vakavat seuraukset väkivallan kokijalle. Väkivallan kokijat ovat kokeneet, että kuuntelu, keskustelu ja kysymysten esittäminen ovat hyödyllisiä auttamisen tapoja. Sen sijaan sosiaalisen median tai älypuhelimen käytön lopettaminen ei ole hyvä tai riittävä neuvo eikä tarjoa aidosti apua digitaalista väkivaltaa kokeneelle.[2]

Muistilista digitaalista väkivaltaa kokeneen kohtaamiseenMuokkaa

  • Myös teknologiaan liittyvässä väkivallassa vastuu on vain ja ainoastaan väkivallan tekijällä.
  • Teknologia ei ole ongelma, vaan sen väärinkäyttö. Väkivallan kokijalla on oikeus teknologiaan. Älä kehota kokijaa lopettamaan netin tai sosiaalisen median käyttöä, ellei se ole välttämätöntä. Auta digitaalisen väkivallan kokijaa parantamaan turvallisuuttaan. Teknologian käytön lopettaminen ei lopeta väkivaltaa.
  • Usko väkivallan kokijaa, ja ota hänen huolensa todesta. Monet asiat kuulostavat uskomattomilta, kun teknologiaa käytetään väkivallan välineenä. Uskominen on avainasemassa myös väkivallasta toipumisen kannalta.
  • Yritä olla pelottelematta väkivallan kokijaa yhtään enempää kuin on pakko.
  • Arvioi tilanne huolellisesti ja mieti turvallisuutta lisääviä toimenpiteitä yhdessä väkivallan kokijan kanssa. Voi olla viisasta esimerkiksi jatkaa hakkeroidun laitteen tai tilin käyttöä, mutta käyttää rinnalla turvallista laitetta. Fyysisen väkivallan riski saattaa kasvaa, jos tiedonsaanti yhtäkkiä loppuu.
  • Älä anna väkivallan kokijalle sellaisia ohjeita, joita hänellä ei ole mahdollisuutta noudattaa. Älä esimerkiksi kehota väkivallan kokijaa ostamaan uusia laitteita, jos rahaa niihin ei ole tai kiellä käyttämästä tietokonetta, jos se työn puolesta on välttämätöntä.
  • Pohdi sitä, miten omat netin tai teknologian käyttötavat vaikuttavat väkivallan kokijan turvallisuuteen.
  • Pyydä asiantuntija-apua, jos oma osaaminen ei riitä. Esimerkiksi lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia tutkivilla ammattilaisilla on usein teknologiaan liittyvää erityisosaamista.
  • Muista, ettei aina ole kyse teknologiasta. Digitaalisen väkivallan lisäksi käytössä voi olla myös perinteisiä väkivallan menetelmiä.[2]

Auttavia tahojaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. https://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste1-22020/turvaverkko2.0.html
  2. a b c d e f g h i j Hakkarainen, Louna: Digitaalinen väkivalta parisuhteessa ja sen jälkeen, s. https://naistenlinja.fi/digitaalinen-vakivalta/. Naisten Linja, 2019.
  3. a b c d EIGE Euroopan tasa-arvoinstituutti: Naisiin ja tyttöihin kohdistuva verkkoväkivalta. https://eige.europa.eu/publications/cyber-violence-against-women-and-girls, 2017.
  4. Suomen tietokirjailijat ry: Kunnianloukkas ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen suomentietokirjailijat.fi.
  5. a b c Kaakkinen, Markus: Disconnected Online A social psychological examination of online hate., s. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/103681/978-952-03-0767-7.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Tampere University Press, 2018.
  6. Atte Oksanen, James Hawdon, Emma Holkeri, Matti Näsi & Pekka Räsänen: Exposure to Online Hate Among Young Social Media Users. Soul of Society : A Focus on the Lives of Children & Youth, 2014. Emerald Group Publishing.
  7. a b Staude-Müller, Frithjof, Britta Hansen, & Melanie Voss: How stressful is online victimization? Effects of victim’s personality and properties of the incident. European Journal of Developmental Psychology, 9(2), 260–274, 2012.
  8. Maple, Carsten, Emma Short, & Antony Brown: Cyberstalking in the United Kingdom: An analysis of the ECHO pilot survey. University of Bedfordshire, 2011.
  9. Hate speech on Facebook poses ‘acute challenges to human dignity’ – UN expert news.un.org.
  10. Sarah Sobieraj: Bitch, slut, skank, cunt: Patterned resistance to women’s visibility in digital publics.. Information, Communication & Society,, 2018. Routledge.
  11. a b Henry, Nicola & Powell, Anastasia: Embodied Harms: Gender, Shame and Technology-Facilitated Sexual Violence. Violence Against Women, 2015.
  12. a b c Powell, Anastasia & Henry, Nicola: Policing technology-facilitated sexual violence against adult victims: police and service sector perspectives. Policing and Society, 2016.
  13. Powell, Anastasia & Henry, Nicola: Technology-Facilitated Sexual Violence Victimization: Results From an Online Survey of Australian Adults. Journal of Interpersonal Violence, 2016.