Virkatodistus on virallinen, paperille laadittava todistus (asiakirja) henkilön väestötietojärjestelmässä (VTJ) olevista henkilötiedoista. Tiedot ovat viranomaisten itsensä hankkimia. Todistus varmennetaan yleensä sekä myöntäneen tahon leimalla että virkailijan allekirjoituksella – nykyisin myös sähköisesti.

Virkatodistusta tarvitaan nykyään harvemmin kuin ennen, koska viranomaiset, jotka todistusta ovat aiemmin vaatineet, saavat nykyään tiedot suoraan väestötietojärjestelmästä. Virkatodistusta tarvitaan kuitenkin yhä esimerkiksi perunkirjoitusta ja adoptiota varten tai pankille hoidettaessa kuolleen ihmisen raha-asioita. Passin tai ajokortin hankkimista varten sitä ei enää nykyään tarvita.

Virkatodistuksen voi tilata oman evankelis-luterilaisen seurakunnan aluekeskusrekisteristä tai Suomen ortodoksisen kirkon keskusrekisteristä tai mistä tahansa Digi- ja väestötietoviraston palvelupisteestä.[1][2] Aikaisemmin virkatodistukset tilattiin seurakunnista suoraan, mutta vuonna 2010 Suomen ortodoksinen kirkko keskitti kaikki keskusrekisteri- ja sukuselvityspalvelut yhteisen palvelukeskuksen alaisuuteen Kuopioon.[3] Myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat ovat siirtyneet aluekeskusteristereihin, jotka tarjoavat kirkonkirjapalveluita.

Virkatodistuksesta voi – käyttötarkoituksesta riippuen – käydä ilmi mm. seuraavat tiedot:[4]

  • Täydellinen nimi (myös kutsuma- ja mahd. entiset nimet)
  • Henkilötunnus (nykyisin vain käyttötarkoituksen niin vaatiessa)
  • Perhesuhdetiedot (vanhemmat, sisarukset, lapset, puoliso)
  • Syntymäpaikka
  • Kuolinpaikka (mm. perunkirjoitusta varten)

Kotimaisten kielten lisäksi virkatodistuksen saa usein tilattua myös ainakin englanniksi, ranskaksi ja saksaksi.

Historia muokkaa

Virkatodistus oli vuodesta 1886 lähtien käytössä ollut yhteisnimitys niille todistuksille, kaste- ja kuolinluettelo-otteille sekä kirkolliskokouksen pöytäkirjaotteille, jotka kirkkoherranvirasto tarvittaessa laati virkatodistusta hakevalle maksua vastaan. Vuodesta 1922 lähtien myös maksullinen ote kirkonkirjoista tai siviilirekisteristä.[5]

Aiemmin kirkonkirjoihin perustunutta virkatodistusta kutsuttiin myös papinkirjaksi tai papintodistukseksi.

Nykyään virkatodistusta kutsutaan elossaolotodistukseksi ja sen antavaa viranomaista Digi- ja väestötietovirastoksi.[6]

Lähteet muokkaa

  1. Virkatodistukset helsinginseurakunnat.fi. Viitattu 16.7.2014.
  2. Suomen ortodoksinen kirkko: Virkatodistukset ort.fi. Viitattu 21.5.2020.
  3. Yle Savo: Ortodoksinen kirkko keskittää kirkonkirjansa Kuopioon yle.fi. 11.12.2009. Viitattu 21.5.2020.
  4. Perustiedot maistraatti.fi. Viitattu 16.7.2014.
  5. Förvaltningshistorisk ordbok - ämbetsbevis fho.sls.fi. Viitattu 29.10.2022.
  6. Elossaolotodistus dvv.fi. Viitattu 18.5.2020.