Vimpelin Veto
Vimpelin Veto ry on 27. toukokuuta 1934 perustettu vimpeliläinen urheiluseura. Perustamishetkellä seuran lajit olivat yleisurheilu, hiihto, paini ja jääpallo.
Vimpelin Veto | |
---|---|
Koko nimi | Vimpelin Veto |
Perustettu | 1934 |
Entiset nimet |
Vimpelin Veto 1934– |
Kaupunki | Vimpeli |
Kenttä | Saarikenttä |
Miesten sarjataso | Superpesis |
Naisten sarjataso | Suomensarja |
Värit | |
Toiminnanjohtaja | Jukka-Pekka Kujala |
Puheenjohtaja | Jari Lakaniemi |
Miesten pelinjohtaja | Kari Kleemola |
Omistaja | Vimpelin Veto ry |
Yhteistyöseurat |
Vähänkyrön Viesti Lappajärven Veikot Halsuan Toivo |
Miesten SM-mitalit | |
Kultaa | 6 (1960, 1965, 2010, 2016, 2017, 2022) |
Hopeaa |
11 (1959, 1961, 1962, 1966, 1975, 2011, 2012, 2013, 2014, 2015, 2023) |
Pronssia | 11 (1946, 1952, 1958, 1963, 1964, 1967, 1968, 2009, 2018, 2020, 2021) |
Naisten SM-mitalit | |
Kultaa | 2 (1947, 1948) |
Hopeaa | 1 (1949) |
Pronssia | 2 (1952, 1953) |
Nykyisin seuran lajivalikoimana on pesäpallo, koripallo ja elektroninen urheilu.
Vimpelin Vedon pesäpallojoukkueen kotikenttä on Saarikenttä.
Historia
muokkaaSeuran perustaminen ja alkuvaiheet
muokkaaVimpelin Vedon perustamisesta kokoonnuttiin keskustelemaan toukokuussa 1934 Vimpelin kunnantalon eli Rankilan yläkertaan. Vimpeli oli toivottu paikkakunta uudelle urheiluseuralle SVUL:n Etelä-Pohjanmaan piirissä. Tuohon aikaan Vimpelissä toimi myös Vimpelin Nuorisoseuran ala-osastona urheiluseura Vimpelin Ponnistus ja Sääksjärven Nuorisoseura oli järjestänyt hiihtokilpailuja jo 1890-luvulta. Vimpelin suojeluskunta järjesti hiihto- ja ampumakilpailuja ja kesäisin moniotteluita.[1]
Vimpelin Vedon perustamiskokouksen kutsui koolle Valde Latvala ja puhetta johti Väinö Rankila. Paikalla oli heidän lisäkseen noin 20 muuta osanottajaa. Seuran perustamispäivinä on mainittu sekä 18. toukokuuta että 27. toukokuuta 1934. Alkujaan seuran toimintaan kuuluivat yleisurheilu, hiihto, paini ja jääpallo. Vimpelin Vedon ensimmäisen johtokunnan muodostivat Valde Latvala pj. Väinö Rankila sihteeri, Erkki Ahola, Väinö Ahola, Eero Södervik ja Vilho Peltola. Seura on merkitty yhdistysrekisteriin vasta 15.3.1939.[1]
Seuran alkuaikoina harjoituspaikkojen ja varojen puute aiheutti lahjakkaiden vimpeliläisten edustamisen naapuriseuroissa. Valde Latvalan jälkeen puheenjohtajaksi valittiin Aarne Linna. Vuoden 1939 johtokunta koostui jaostojen puheenjohtajista. Jaostoja olivat tuolloin yleisurheilujaosto, voimistelujaoston, hiihtojaosto, jääpallojaosto ja pesäpallojaosto. Vuoden 1939 vuosikokouksessa Veto päätti liittyä jäseneksi Urheiluliittoon, Hiihtoliittoon, Pesäpalloliittoon, Painiliittoon ja Poikaurheiluliittoon.[1]
Seuran nimen valinta
muokkaaSeuran nimestä järjestettiin äänestys. Vaihtoehtoina nimeksi olivat "Vimpelin Veto" ja "Vimpelin Vire". Valituksi tullutta Veto-nimeä ehdotti Antti Haveri. Mallisäännöt seuran toimintaan tilattiin Töysän Vedolta ja pidetään mahdollisena että myös nimeä on lainattu sieltä.[1]
Pesäpallotoiminnan syntyminen suojeluskunnassa
muokkaaAlkuvaiheessa seurassa keskityttiin voimisteluun ja yleisurheiluun. Pesäpallosarjoihin osallistuivat 1930-luvulta lähtien suojeluskunnan joukkueet. Suojeluskunta hoiti kilpailutoiminnasta koituneet kustannukset ja järjestö voittikin SM-hopeamitalit vuonna 1935. VSK pelasi pääsarjassa vuosina 1938 ja 1940.[2]
Toisen maailmansodan jälkeen
muokkaaSodan päättyminen merkitsi Vedolle uutta alkua. Vedosta muodostui suojeluskunnan ja Lotta-järjestön lakkauttamisen jälkeen pitäjän urheiluelämän mekrittävin tekijä. Seura saavutti menestystä erityisesti pesäpallossa. Naisjoukkue saavutti Suomen mestaruuden vuosina 1947 ja 1948 sekä hopeaa 1949. Miehet vakiinnuttivat paikkansa pääsarjassa 1950-luvulla.[2]
1960-luvun vaihteessa Veto saavutti yksitoista peräkkäistä mitalia vuosina 1958-1968. Suomen mestaruutta seura juhli vuosina 1960 ja 1965. Menestysvuodet loivat pohjan Vimpeliläiselle pesäpallokulttuurille.[2] Viimeiseksi mitaliksi näiltä pääsarjakausilta jäi vuoden 1975 SM-hopea ja kauden 1979 päätteeksi joukkue putosi toiseksi ylimmälle sarjatasolle silloiseen Suomensarjaan. Kausina 1980, 1982, 1985, 1986 ja 1989 Veto pelasi toiseksi ylimmällä sarjatasolla. Ykkössarjan-kaudella 1985 Veto oli jo vaarassa pudota Suomensarjaan jääden sarjassa neljänneksi viimeiseksi. [3] 1990-luvulla Veto pääsi vuosina 1990-1992 puolivälieriin saakka sijoittuen parhammillaan runkosarjassa viidenneksi vuonna 1990. Vuosina 1993-1996 Veto joutui runkosarjan päätteeksi sarjakarsintoihin. Vuonna 1996 oli taloudellisista syistä suunnitelmissa Vedon edustusjoukkueen yhdistäminen Alajärven Ankkureiden kanssa. [4] Kauden 1997 päätteeksi Vimpelin Veto jäi runkosarjassa viimeiseksi ja putosi Ykköspesikseen. Vimpelin Veto nousi takaisin Superpesikseen kaudeksi 2004. Ensimmäinen mitali uudella vuosituhannella saavutettiin kaudella 2009 kun Veto voitti pronssiottelussa hallitsevan mestarin ja runkosarjan voittaneen Pattijoen Urheilijat. Kaudella 2010 Veto voitti Suomen mestaruuden. Kausina 2011-2015 Veto jäi hopealle hävittyään loppuottelusarjat Sotkamon Jymylle. Neljännen ja viidennen mestaruutensa Veto voitti vuosina 2016 ja 2017 voittamalla Sotkamon Jymyn. [5] Vimpelin Vedon ja Sotkamon Jymyn hallitessa Superpesistä 2010-luvulla alettiin joukkueiden välisiä otteluita pitämään pesäpallon "El Klassikkona". [6] Kaudella 2018 Vimpelin Veto voitti pronssia jättämällä Sotkamon Jymyn ensimmäistä kertaa mitaleitta 2000-luvulla. Seuraavalla kaudella Vimpelin Veto jäi neljänneksi hävittyään pronssiottelun Kouvolan Pallonlyöjille ja samalla katkesi vuonna 2009 alkanut mitaliputki. Kaudella 2022 Veto ei hävinnyt yhtään kotipeliä ja joukkue voitti kuudennen SM-kullan. [7]
Vimpelin Vedon naisten edustusjoukkue pelasi naisten Superpesistä kausina 1998-2002.
Seuran kotikentät
muokkaa- Pääartikkeli: Saarikenttä
Vimpelin Vedon kotikenttä sijaitsee Vimpelin kirkon kupeessa, Savonjoen ympäröimänä. Alun perin kentän paikalla sijaitsi kolme pientä saarta, jolla pelattiin pallopelejä jo 1900-luvun alkuvuosina. Varsinaisen urheilukentän paikalle rakensivat suojeluskuntalaiset 1940-luvulla. Vuosien saatossa kenttää on kunnostettu moneen otteeseen. 1990-luvulla Saarikentästä tuli yksi Suomen ensimmäisistä katetuista pesäpallostadioneista ja hiekkatekonurmista.[8]
Joukkueet
muokkaaMiesten Superpesisjoukkue 2023
muokkaaPelaajat | Valmennusjohto | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Päivitetty 3. maaliskuuta 2024 Lähde: [1] |
Junioritoiminta
muokkaaTunnukset
muokkaaLogot
muokkaa-
Veto-logo
-
Veto Vimpeli-logo
-
Seuran logo
Musiikki
muokkaaVedon kotipeleissä joukkueen kentälle saapumis kappaleena soi saksalaisen Carl Teiken säveltämä Alte Kameraden ja otteluiden loputtua yleisön poistuessa stadionilta soitetaan F. J. Rickettsin säveltämään Colonel Bogey March kappaletta. Vedosta tehtyjä lauluja ovat ainakin Mika Sundqvistin ja Pipo Tammisen "Vimpelin Venla" -kappale ja Maritzan "Vimpelin kulta".
Palkinnot ja huomionosoitukset
muokkaaPalkitut
muokkaaEtenijäkuningas:[9]
|
Lyöjäkuningas:[10]
|
Kärkilyöntikuningas:[11]
|
Vuoden jokeri:[12]
|
Vuoden lukkari:[13]
|
Vuoden pesäpalloilija:[14]
|
Vuoden tulokas:[15]
|
Kultainen maila:[16]
|
Kultainen räpylä:[17]
|
Pudotuspelien arvokkain pelaaja:[18]
|
Vuoden pelinjohtaja:[19]
|
- Martti Mäkinen (1946)
- Toivo Ilola (1956)
- Rauno Latvala (1956, 1962)
- Viljo Niemi (1956, 1957)
- Eero Vilevaara (1956)
- Jaakko Nygård (1958, 1959, 1963, 1964, 1965)
- Veikko Latvala (1959, 1961)
- Markus Lakaniemi (1960, 1961, 1962, 1963, 1965, 1966, 1967)
- Paavo Mäkelä (1960, 1963)
- Kyösti Latvala (1964)
- Olli Latvala (1966, 1969)
- Kalevi Junnila (1968, 1969)
- Markku Järviaho (1974, 1976)
- Tapani Tuominiemi (1974, 1975)
- Kari Lakaniemi (1976)
- Hannu Södervik (1976)
- Vesa Liikala (1987, 1988, 1990, 1991, 1992)
- Jarmo Mäkinen (1988)
- Ari Uusitalo (1992)[23]
- Sami Haapakoski (2011)
- Henri Puputti (2011)
- Antti Kuusisto (2011)
- Mikko Kanala (2011)
Tilastot ja luettelot
muokkaaSaavutukset
muokkaaVimpelin Vedon miesten pesäpallojoukkue on saavuttanut kultaa vuosina 1960, 1965, 2010, 2016, 2017 ja 2022. Hopealle se on sijoittunut vuosina 1959, 1961, 1962, 1966, 1975, 2011, 2012, 2013, 2014, 2015 ja 2023 sekä pronssille vuosina 1940, 1946, 1952, 1958, 1963, 1964, 1967, 1968, 2009, 2018, 2020 ja 2021. Suomen Cupin seura voitti kausilla 1980 ja 1981. Ensimmäisen Suomen mestaruutensa hallista Veto otti vuonna 2010. Vimpelin Vedolle vuoden 2010 Superpesis-mestaruuden ratkaissut Jere Dahlströmin lyönti Vimpelissä pelatussa finaalisarjan neljännessä ottelussa valittiin yleisöäänestyksessä Suomen urheilugaalan sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi 2010.[24]
Huomionarvoista miesten joukkueen saavutuksissa on se, että vuonna 1958 alkoi mitaliputki joka loppui vasta vuonna 1968. Tänä aikana Vimpelin Vedon miehet voittivat 11 peräkkäistä mitalia, joka on saavutus, minkä rikkoi vasta vuonna 2010 Sotkamon Jymyn joukkue. Vuonna 2010 Vimpelin Veto voitti finaaleissa Kouvolan Pallonlyöjät, ja toisessa loppuottelussa syntyi Saarikentällä pelattujen SM-sarjaotteluiden yleisöennätys 5 216 katsojaa.
Vimpelin Vedon naisten pesäpallojoukkue on saavuttanut kultaa vuosina 1947 ja 1948. Vuonna 1949 naisten joukkue sijoittui vielä hopealle, minkä jälkeen valtaosa joukkueen jäsenistä lopetti pelaajauransa.
Maratontaulukko
muokkaaVimpelin Vedon pisteet Superpesiksen/SM-sarjan Maratontaulukossa. [25]
Sijoitus | Kaudet | Ottelut | 3P | 2P | TP | 1P | OP | Juoksut | Pisteet |
2. | 63 | 1344 | 232 | 500 | 49 | 62 | 501 | 10181-8589 | 1807 |
Pelinjohtajat
muokkaa
|
|
Kontiot (35v)
muokkaa1972, SM-kultaa
1975, SM-hopeaa
1990, SM-hopeaa
Naisten Korisliiga-joukkue
muokkaaVimpelin Veto | |||
---|---|---|---|
Liiga | Naisten Korisliiga | ||
Areena | Vimpelin liikuntahalli | ||
Kotipaikka | Vimpeli, Suomi | ||
Värit |
valkoinen, sininen |
||
Päävalmentaja | Jukka-Pekka Kujala[26] | ||
|
|||
Pronssia | 1 (2023) | ||
Kotisivu | Vimpelin Veto |
Vedon naisten koripallojoukkue nousi kaudeksi 2014–2015 ensimmäistä kertaa seurahistoriassa Naisten Korisliigaan. Kaudella 2022–2023 se saavutti pronssia Naisten korisliigassa.
Vimpelin Veto 2014–2015 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Pelaajat | Valmentajat | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kokoonpano päivitetty 3. lokakuuta 2014 |
Lähteet
muokkaa- Honkonen, Terhi & Uusitupa, Jari-Matti: Vimpelin historia. Helsinki: Vimpelin seurakunta ja kunta, 2009. ISBN 978-951-96934-1-5
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d Vimpelin Vedon historia Vimpeli: Vimpelin Veto. Viitattu 11.4.2023.
- ↑ a b c Honkonen & Uusitupa 2009, s. 254
- ↑ Oljenkorsi kesti loppuun asti: Vimpeli säilyi ykkössarjassa. Järviseudun Sanomat, 12.9.1985, nro 37, s. 11. Järviseutu-seura.
- ↑ Järviseudulle yhteinen superjoukkue. Järviseudun Sanomat, 29.8.1996, nro 35, s. 1. Järviseutu-seura.
- ↑ Vimpelin Veto ja Sotkamon Jymy vastakkain miesten Superpesiksen klassikkofinaalissa pesis.fi. 8.9.2017. Arkistoitu 21.9.2021. Viitattu 28.6.2023.
- ↑ Pesäpallon El Clásico ei ole enää entisensä, mutta jännitteitä on edelleen – katseet kohdistuvat Vimpelin ulkopeliin: "Antaneet yllättävän paljon juoksu yle.fi. 7.7.2020. Yleisradio. Arkistoitu 7.7.2020. Viitattu 28.6.2023.
- ↑ Vimpelin Veto juhlii Suomen mestaruutta – kuusinkertainen lyöjäkuningas sai ensimmäisen kultansa: "Nyt juhlitaan" yle.fi. 17.9.2022. Arkistoitu 22.9.2022. Viitattu 28.6.2023.
- ↑ Honkonen & Uusitupa 2009, s. 255
- ↑ Parhaat etenijät kausittain Suomen Pesäpalloliitto ry. Arkistoitu 17.8.2018. Viitattu 26.3.2018.
- ↑ Parhaat lyöjät kausittain Suomen Pesäpalloliitto ry. Arkistoitu 31.12.2017. Viitattu 30.3.2018.
- ↑ Parhaat kärkilyöjät kausittain Suomen Pesäpalloliitto ry. Arkistoitu 17.8.2018. Viitattu 30.3.2018.
- ↑ Vuoden jokerit Suomen Pesäpalloliitto ry. Arkistoitu 5.4.2018. Viitattu 30.3.2018.
- ↑ Vuoden lukkarit Suomen Pesäpalloliitto ry. Arkistoitu 5.4.2018. Viitattu 30.3.2018.
- ↑ Vuoden pesäpalloilijat pesis.fi. Arkistoitu 5.10.2018. Viitattu 30.3.2018.
- ↑ Vuoden tulokkaat pesis.fi. Arkistoitu 2.7.2018. Viitattu 31.3.2018.
- ↑ Kultainen maila pesis.fi. Arkistoitu 26.10.2018. Viitattu 31.3.2018.
- ↑ Kultainen räpylä pesis.fi. Arkistoitu 26.10.2018. Viitattu 31.3.2018.
- ↑ Pudotuspelien arvokkain pelaaja pesis.fi. Arkistoitu 5.4.2018. Viitattu 31.3.2018.
- ↑ Vuoden pelinjohtaja pesis.fi. Arkistoitu 3.7.2018. Viitattu 31.3.2018.
- ↑ a b c d e f Itä-Länsi-pelaajat 2018 Superpesis . Arkistoitu 16.6.2018. Viitattu 16.6.2018.
- ↑ Itä-Länsi-pelaajat joukkueittain, miehet Rasilainen, Matti. Viitattu 5.1.2018.[vanhentunut linkki]
- ↑ Itä-Länsi-pelaajat joukkueittain Rasilainen, Matti. Viitattu 5.1.2018.
- ↑ Liitto-Lehdistö-pelaajat joukkueittain, miehet Rasilainen, Matti. Viitattu 14.1.2018.
- ↑ Suomen Urheilugaala – 2011 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ https://www.pesis.fi/@Bin/7681429/MSUMaraton3116.txt (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Joukkue: Vimpelin Veto Basket.fi. Viitattu 29.12.2023.
Kirjallisuutta
muokkaa- Leväniemi, Veikko: Vimpelin Veto 1934–1984. Vimpeli: Vimpelin Veto, 1984.
- Uusitupa, Jari-Matti: Räiskyen rajaan Saarikentällä : Vimpelin Veto 1934-2004. Vimpeli: Vimpelin Veto, 2004. ISBN 952-91-9403-X
Aiheesta muualla
muokkaa- Vimpelin Veto
- http://vessix.kotisivukone.com/files/vessix.kotisivukone.com/Pesis/seurat/vimpelin_veto.xls
- http://vessix.kotisivukone.com/files/vessix.kotisivukone.com/Pesis/seurat/vimpelin_suojeluskunta.xls
J. Ammesmäki |
S. Haapakoski |
T. Hanhisalo |
M. Haukkala |
O. Heikkala |
J. Heimonen |
T. Isoketo |
M. Kanala |
S. Lassila |
T. Lönnmark |
J. Mäkelä |
H. Puputti |
M. Rantalahti |
A. Ruuska |
J. Suominen |
T. Virkkala |
Pj. S-P Kivimäki |
2. pj. J. Haapakoski