Vienanmeren valuma-alue
Vienanmeren valuma-alue on Vienanmeren ympärillä oleva valuma-alue, joka sisältää Vienanmeren lisäksi niiden virtavesien valuma-alueet, jotka laskevat Vienanmereen. Valuma-alueen pinta-ala on 715 000 neliökilometriä (km²), josta Vienanmeren osuus on 90 000 km². Vienanmeri on Barentsinmeren lahti ja vesialueiden raja on sovittu kulkevan Kaninin niemimaan (ven. Канин Нос, Kanin nos) kärjen ja Kuolan niemimaan Svjatoi Nos -niemen (ven. Святой Нос) välistä linjaa pitkin.[1][2][3][4][5]
Maantietoa muokkaa
Valtio- ja hallintosuhteet muokkaa
Vienanmeri kuuluu kokonaan Venäjälle ja Vienanmeren valuma-alue sijaitsee pääosin Venäjän luoteisosissa Karjalan tasavallassa, Murmanskin alueella, Arkangelin alueella ja Nenetsiassa. Lännessä muutamat latva-alueet ulottuvat Suomen Lappiin ja Kainuuseen.[a]
Vienanmeren jako vesialueittain muokkaa
Vienanmeri on Barentsinmeren lähes sulkeutunut lahti. Se kapenee Kuolan niemimaan ja Kaninin niemimaan välissä Vorongan merialueessa salmeksi, jotka kutsutaan Vienankurkuksi. Kurkku aukeaa etelässä laajaksi Vienanmeren ulapaksi, jolla on laajoja lahtimaisia merialueita. Länteen työntyy Kantalahti, etelässä suuri Äänislahti, itärannikolla sijaitsevat Vienanlahti ja Mezeninlahti.[4][5]
Vesistösuhteet muokkaa
muokkaa
Vienanmeren vuosittainen kokonaisvirtaama on noin 215 kuutiokilometriä (km³), joka muodostuu sadannasta Vienanmereen ja jokien ja ojien valuma-alueilta tulevasta vedestä. Laskennallisesti kolme neljäsosaa ulosvirtaamasta tulee Vienanmereen kolmen suurimman joen virtaamista: Vienanjoki 171 km³, Mezen 38,5 km³ ja Äänisjoki 27 km³. Lisäksi ovat Kemijoki 12,5 km³ ja Uikujoki 11,5 km³ sekä kaikki loput virtavedet, joiden osuus on 9 % kokonaisvirtaamasta.[2][5][3]
Vienanmeren–Itämeren kanava on rakennettu ensin Itämereltä Laatokan kautta Ääniselle. Ääniseltä on yhteys Volgan vesistöön ja sen kautta muualle Venäjälle. Kanava Ääniseltä Vienanmerelle valmistui vasta vuonna 1933.[6]
Kansainvälisesti merkittävien jokien valuma-alueet muokkaa
Kahden valtion alueelle ulottuvien jokien valuma-alueita ovat Kemijoen vesistö ja Koutajoen vesistö. Kemijoen valuma-alueen pinta-ala on 27 700 km², josta latva-alueista 1 297 km² sijaitsee Suomen puolella ja noin 26 400 km² Venäjällä. Koutajoen valuma-alueen pinta-ala on 18 800 km², josta latva-alueista 4 915 km² sijaitsee Suomessa ja noin 13 900 km² Venäjällä.[7]
Tarkennettu luettelo valuma-alueista muokkaa
Vienanmereen laskevia jokia on paljon. Niistä on valittu taulukkoon kaikki ne, joista on tehty artikkeli, tai muuten merkittäviä tai suuria jokia. Taulukoiden tiedot ovat peräisin artikkeleista tai muista lähteistä, jotka on esitetty viimeisen taulukon alla ja kullakin rivillä on lähteet vielä eritelty tarkemmin. Pituus-sarakkeessa on valuma-alueen pääuoman pituus tai (tähdellä merkittynä) pääuoman alajuoksulta nimikkojoen pituus.
Kuolan niemimaa muokkaa
Kuolan niemimaalta Vienanmereen laskevat vesistöt on lueteltu lännestä itään.
| Laskujoen nimi suom. |
Nimi ven. |
Etäisyys Barentsin- merestä (km) |
Rannikon kohta |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m³/s) |
Valuma-alue (km²) |
Lähteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Nivajoki | Niva (Нива) | 630 | Kantalahti | * 36 | 164 | 12 830 | 1,1,4,4,1,1,1 |
| Kolvitsa | Kolvitsa (Колвица) | 630 | Kantalahti | * 9 | 15 | 1 310 | 5,2,4,4,2,2,2 |
| Umbajoki | Umba (У́мба) | 520 | Kantalahti | * 123 | 90 | 6 470 | 1,1,4,4,1,1,1 |
| Varsugajoki | Varzuga (Ва́рзуга) | 410 | Kuolan etelärannikko | 254 | 77 | 9 840 | 5,2,4,4,2,2,2 |
| Tšavanga | Tšavanga (Чаваньга) | 370 | Kuolan etelärannikko | * 52 | 15 | 1 210 | 2,2,4,4,2,3,2 |
| Strelna | Strelna (Стрельна) | 230 | Kuolan etelärannikko | 213 | 31 | 2 770 | 2,2,4,4,1,1,1 |
| Tšapoma | Tšapoma (Чапома) | 220 | Kuolan etelärannikko | 113 | 12 | 1 110 | 2,2,4,4,2,2,2 |
| Pjalitsa | Pjalitsa (Пялица) | 180 | Vienankurkku | 92 | 12 | 946 | 2,2,4,4,2,2,2 |
| Ponoi | Ponoi (Поно́й) | 150 | Kuolan itärannikko | 480 | 170 | 15 500 | 1,1,4,4,1,2,1 |
| Lumbovka | Lumbovka (Лумбовка) | 60 | Kuolan koillisrannikko | 80 | 1 040 | 2,2,4,4,1,–,1 |
Länsirannikko muokkaa
Vienanmeren länsirannikolle laskevat joet on lueteltu pohjoisesta etelään.
| Laskujoen nimi suom. |
Nimi ven. |
Etäisyys Barentsin- merestä (km) |
Rannikon kohta |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m³/s) |
Valuma-alue (km²) |
Lähteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Koutajoki | Kovda (Ковда) | 600 | Kantalahti | * 233 | 276 | 26 100 | 1,1,4,1,1,1,1 |
| Kierettijoki | Keret (Ке́реть) | 560 | Kantalahti | 80 | 23 | 3 360 | 1,1,4,4,1,2,1 |
| Vonkajoki | Vonga (Во́ньга) | 530 | Vonkalahti | 106 | 10 | 2 580 | 1,1,4,4,1,1,1 |
| Ponkamajoki | Pongoma (Поньгома) | 530 | Pongoman lahti | * 86 | 30 | 1 220 | 1,1,4,4,1,1,1 |
| Kuusemajoki | Kuzema (Кузема) | 540 | Pongoman lahti | * 63 | 11 | 884 | 1,1,4,4,1,1,1 |
| Kesäjoki | Letnjaja (Ле́тняя) | 540 | Grjaznajan lahti | *77 | 1 020 | 1,1,4,4,1,–,1 | |
| Kemijoki | Kem (Кемь) | 550 | Kemi | 191 | 279 | 27 700 | 1,1,4,1,1,1,1 |
| Suiunjoki | Šuja (Шуя) | 550 | 85 | 8 | 938 | 1,1,4,–,1,1,1 | |
| Uikujoki | Vyg (Выг) | 570 | Belomorsk | 314 | 260 | 27 156 | 1,1,4,4,1,3,1 |
| Sumajoki | Suma (Cума) | 570 | Sumskajan lahti | 164 | 20 | 2 020 | 1,1,4,4,1,2,1 |
| Koležma | Koležma (Колежма) | 570 | 87 | 6 | 788 | 1,1,4,–,2,2,2 | |
| Ruiga | Ruiga (Руйга) | 580 | 77 | 761 | 1,1,4,–,2,–,2 |
Itärannikko muokkaa
Vienanmeren itärannikolle laskevat joet on lueteltu pohjoisesta etelään.
| Laskujoen nimi suom. |
Nimi ven. |
Etäisyys Barentsin- merestä (km) |
Rannikon kohta |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m³/s) |
Valuma-alue (km²) |
Lähteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Mezen | Mezen (Мезе́нь) | 290 | Mezeninlahti | 966 | 886 | 78 000 | 1,1,4,4,1,1,1 |
| Kuloi | Kuloi (Кулой) | 290 | Mezeninlahti | 235 | 34 | 19 000 | 2,2,4,4,2,2,2 |
| Koida | Koida (Койда) | 240 | Mezeninlahti | 126 | 34 | 1 690 | 2,2,4,4,2,2,2 |
| Megra | Merga (Мегра) | 250 | Vienankurkku | 119 | 2 180 | 2,2,4,4,2,–,2 | |
| Zolotitsa | Zolotitsa (Золотица) | 319 | Vienankurkku | 177 | 23 | 1 950 | 2,2,4,4,3,3,3 |
| Vienanjoki | Severnaja Dvina (Се́верная Двина́) |
430 | Vienanlahti | 744 | 3 530 | 360 000 | 1,1,4,4,1,1,1 |
| Solza | Solza (Солза) | 430 | Vienanlahti | 109 | 13 | 1 420 | 2,2,4,3,3,3,3 |
| Äänisjoki | Onega (Оне́га) | 610 | Äänislahti | 416 | 367 | 56 900 | 1,1,4,4,1,3,1 |
Lähteet: 1 = luettu Wikipedian suomenkielisestä artikkelista, 2 = luettu venäjänkielisestä Wikipediasta, 3 = luettu saksankielisestä Wikipediasta, 4 = katsottu tai mitattu Internetin karttapalvelusta kuten esimerkiksi Yandex Maps, Kosmosnimki, ACME tai Google Maps, 5 = vanha Itä-Karjalan kartta [8]
Huomioita muokkaa
- ↑ Hallinnolliset alueet on todettu Karjalan tasavallan, Murmanskin- ja Arkangelin alueiden sekä Nenetsien autonomisen piirikunnan artikkelista (20.4.2023).
Lähteet muokkaa
- ↑ Pavlov, Alexey K. & al.: Linkages between the circulation and distribution of dissolved organic matter in the White Sea, Arctic Ocean. Continental Shelf Research, 2016, nro 119, s. 1–13. doi:10.1016/j.csr.2016.03.004. ISSN 0278-4343. linkki: Reasearchgate (PDF). Viitattu 19.4.2023. (englanniksi)
- ↑ a b White Sea Encyclopædia Britannica. Lontoo: Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 14.4.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Limits of Oceans and Seas, 3rd edition (Arkistoitu – Internet Archive) International Hydrographic Organizatio, 1953. (englanniksi)
- ↑ a b Белое море, Vienanmeri Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 1.11.2017. (venäjäksi)
- ↑ a b c Dobrovolski, A. D. & Zalogin, B. S.: Моря СССР - Белое море (Neuvostoliiton meret - Vienanmeri) 1982. Moskova: Moskovan yliopisto. Viitattu 19.4.2023. (venäjäksi)
- ↑ White Sea–Baltic Canal Encyclopædia Britannica. Lontoo: Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 19.4.2023. (englanniksi)
- ↑ Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ Itä-Karjalan kartta 1:1 000 000. Helsinki: Akateeminen Karjala-seura & Kustannusyhtiö Otava, 1942 (alkuper. 1934).
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vienanmereen laskevia jokia Wikimedia Commonsissa
- ”Part IV, Chapter 1”, Drainage Basin of The White Sea, Barents Sea and Kara Sea. Second Assessment of Transboundary Rivers, Lakes and Groundwaters. UNECE, 2011. verkkosivu (PDF) (viitattu 19.4.2023). (englanniksi)
- A. V. Litvinenko, N. N. Filatov & V. A. Volkov: White Sea – Its Marine Environment and Ecosystem Dynamics Influenced by Global Change. Heidelberg, Saksa: Springer-Verlag Berlin, 2005. ISBN 978-3-540-27695-1. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 19.4.2023). doi:10.1007/3-540-27695-5. (englanniksi)