Wikipedia

Vesitorni

torni, jonka yläpäässä on vesisäiliö
Question book-4.svg
 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Roihuvuoren sienimallinen vesitorni on uusin Helsingin neljästä yhä alkuperäisessä käytössä olevasta vesitornista. Käyttöönotettu 1977.

Vesitorni on torni, jonka yläpäässä on vesisäiliö. Vesitornilla on kaksi pääkäyttötarkoitusta; varastoida vettä ja pitää yllä painetta vesijohtoverkossa.

Vesitornin säiliön tilavuus voi olla yli 10 000 kuutiometriä. Tornilla voi samalla olla myös muuta käyttöä, esimerkiksi näkötorni, teleliikenteen "masto" tai kuten Varkaudessa, jossa vesitorni on samalla kerrostalo. Useisiin vesitorneihin on rakennettu myös tähtitorni. Pohjoismaissa vesitornit ovat kaupungeissa yleensä suurempia kuin Keski-Euroopassa, mutta ne palvelevat suurempaa aluetta ja niitä on harvemmassa.

Vesitornien toimintaMuokkaa

 
Havainnekuva vesitornin toiminnasta. 1. Pumppuasema joka pumppaa veden vesitorniin. 2. Vesitornin säiliö. 3. Käyttäjä joka on alempana kuin vesitornin veden pinta

Vesitorni on usein rakennettu korkealle mäelle, jolloin itse tornin ei tarvitse olla niin korkea. Korkeutta tarvitaan ylläpitämään hydrostaattista painetta, joka saa veden virtaamaan putkissa maan vetovoiman vaikutuksesta. Koska vesi virtaa ylemmästä astiasta alempaan, vesitornin säiliön vedenpinnan täytyy olla korkeammalla kuin korkeimmalla olevan hanan ja itse asiassa vielä korkeammalla, koska hanasta täytyy saada vettä riittävällä paineella ulos. Vedenpaine jollain syvyydellä on suoraan verrannollinen vedenpinnan ja syvyyden väliseen korkeuseroon. Paine ei ole riippuvainen altaan muodosta. Kotiin tuleva vesijohto ja vesitornin säiliö ovat periaatteessa samaa allasta ja paine riippuu säiliön vedenpinnan ja vesijohdon korkeuserosta. Paine ei toisaalta saa olla liian suuri etteivät putkistot vaurioidu. Vaihtoehtoisesti vedenpainetta voidaan pitää yllä ilman vesitorneja pelkästään pumpuilla. Joissain korkeissa taloissa käyttövesi saatetaan pumpata ylös erillisillä paineenkorotuspumpuilla. Joissain pilvenpiirtäjissä on katolla omat vesisäiliöt.

Liian pienen paineen aiheuttamia ongelmiaMuokkaa

Tarpeeksi suuri paine on tarpeen vesijohtoverkon toiminnan vuoksi. Liian matalalla paineella voi olla useita vaikutuksia:

  • Maaperän vesi vuotaa putkeen ja pilaa juomaveden mikrobeilla, lannoitteilla ja kemikaaleilla.
  • Vesijohto voi romahtaa maaperän aiheuttamasta paineesta, jonka normaalisti vedenpaine kumoaa. Säännösten mukainen vesijohto kestää maanpaineen myös tyhjänä.
  • Vesi ei nouse kerrostalojen ylimpiin kerroksiin.
  • Vedenpaine on liian alhainen vesihanassa.

Vesitornien päätyypitMuokkaa

  • jalalliset
    • kartiomaiset: Sienityyppisissä vesitorneissa säiliö on kartion muotoinen, jolloin vedenpinnan korkeus ei vaihtele niin paljon ja paine putkistossa pysyy tasaisena. Tätä muotoa käytetään yleensä vain suurissa torneissa. Rakennusteknisesti malli yleistyi vasta sotien jälkeen ja lähes kaikki sienimalliset tornit on tehty betonivalua käyttäen. Esimerkiksi Roihuvuoren vesitorni on kartiomainen.
    • lieriömäiset
    • pallomaiset: Tämä tyyppi on yleinen pienissä vesitorneissa. Varsinkin Unkarin ja Yhdysvaltojen pienissä taajamissa näkee kyseistä mallia.

Vesitornien uusiokäyttöMuokkaa

Vedenkulutus on laskenut 1980-luvulta alkaen vähemmän vettä käyttävien kodinkoneiden ja wc-pönttöjen kehityksen sekä kylpyammeiden vähenemisen takia. Tämän vuoksi useita vesitorneja on poistettu käytöstä. Osa torneista on purettu, mutta monelle on mietitty uusiokäyttöä. Monet poistetut tornit ovat olleet kaupunkikuvallisesti merkittäviä ja tämän takia rakennussuojeltuja. Helsingin Alppilan eli Linnanmäen suurempaan vesitorniin, joka on poistettu jo käytöstä, mutta suojeltu, on suunniteltu mm. hotellia ja konserttisalia.

Nilsiän vanha vesitorni on muutettu asuinkäyttöön.[1]

Höyryveturien vesitornitMuokkaa

 
Jokioisten museorautatien varikkomestari hoitamassa LWR6 -veturin vedentäyttöä Minkiön aseman vesitornilla toukokuussa 2006

Höyryveturien aikakautena monilla rautateillä oli erillisiä vesitorneja vetureita varten. Suomessa niitä jäi jonkin verran jäljelle varsinaisen höyryveturikauden päätyttyä. Vesitornista vesi meni veturiin joko vesiviskurin kautta tai vesitornissa oli radan puoleisessa kyljessä erillinen laskuputki, jonka alle veturin vedentäyttöaukko voitiin ajaa. Vesitornista vesiviskur(e)ille menevä putki oli isokokoinen, jotta veden virtaus oli riittävän suuri nopeaan vesitykseen. Vesiviskurilla on voitu vesittää myös Dr12 dieselveturin höyrynlämmityksen vesisäiliö.

Suomalaiset rautateiden vesitornit olivat pääsääntöisesti tiilirakenteisia ja rautainen vesisäiliö oli erillisenä rakenteena tornin sisällä. Vesitornia on voitu lämmittää talvella. Vesitorni sijaitsi veturitallin yhteydessä tai se oli erillinen rakennus. Viimeisimmät vesitornit rakennettiin 50-luvulla mm. Riihimäelle ja Toijalaan. Vesitornit sijoitettiin rautateillä 30-50 km välein.[2]

Yksi harvoista Suomessa aktiivikäytössä olevista höyryveturien vesitorneista sijaitsee Minkiön asemalla. Se valmistui rautatien satavuotisjuhlaan kesäksi 1998. Muut vesitornit eivät ole enää aktiivikäytössä. Yleisen rataverkon nostalgialiikenteen höyryveturit vesitetään tankkiautoilla tai paloletkulla vesijohtoverkosta.

Kuvia vesitorneistaMuokkaa

Suomalaisia vesitornejaMuokkaa

Vesitorneja eri puolilla maailmaaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. ↑ Heimo Holopainen. Erilaista asumista. Kodin kääntöpiiri
  2. ↑ Tapio Keränen: Vesitorneja ja viskureita. Resiina -lehti, Kesäkuu 2018. Museorautatieyhdistys ry ja Suomen Rautatiehistoriallinen Seura ry..

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta vesitorni.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vesitorni&oldid=18967150”