Pisan torni

Pisan torni
Torre di Pisa
Sijainti	Pisa, Italia
Koordinaatit	43°43′23″N, 10°23′47.10″E
Rakennustyyppi	vapaasti seisova kampaniili
Perustettu	1173
Valmistumisvuosi	1372
Suunnittelija	Bonanno Pisano
Tyylisuunta	romaaninen
Runkorakenne	marmori, kivi
Korkeus	55,86 metriä
Kerrosluku	8 kerrosta
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
	Infobox OKNimi-testi OK

Pisan torni (ital. Torre di Pisa) tai Pisan kalteva torni (ital. Torre pendente di Pisa) on Pisan katedraalin kellotorni Pisan kaupungissa Italiassa. Se sijaitsee Piazza dei Miracolin alueella. Torni on tullut kuuluisaksi siitä, että se on kallellaan.

Romaanista tyyliä edustavan tornin rakentaminen aloitettiin vuonna 1173. Sen kallistuminen aiheutti taukoja rakentamiseen, ja kellotapuli valmistui vasta vuonna 1370. Tornissa on seitsemän kirkonkelloa. Tornin kallistuminen saatiin pysäytettyä 1990-luvulla aloitetussa suoristushankkeessa.

Mitat ja rakenne

Tornin leikkauspiirros

Pisan torni painaa noin 14 500 tonnia. Torni on matalammalta puoleltaan 55,86 metriä ja korkeammalta puoleltaan 56,67 metriä korkea. Tornin juuressa sen läpimitta on 15,48 metriä, ja sen seinät ovat 2,44 metriä paksut. Torni edustaa keskiaikaista romaanista tyyliä.^[1] Tornin kaltevuudeksi mitattiin vuonna 2007 3,97 astetta.^[2]

Kahdeksankerroksisen tornin huipulle johtaa kahdet kierreportaat, joista toisessa on 294 askelmaa ja toisessa 296. Torni on tehty marmorista.^[3]

Historia

Pisan tornia alettiin rakentaa vuonna 1173 Pisan katedraalikompleksin viimeisenä osana. Tornin ensimmäisen rakennusvaiheen insinööri oli Bonanno Pisano tai Gherardo di Gherardo.^[1] Torni oli kuitenkin perustettu epävakaalle pohjalle, minkä vaikutus havaittiin, kun tornia oli rakennettu kolme kerrosta. Rakennustyöt keskeytettiin lähes vuosisadan ajaksi. Tauon aikana tornin perustukset asettuivat, mikä ehkä esti sen romahduksen jo varhaisessa vaiheessa.^[3]

Tornin rakentamista jatkoi insinööri Giovanni di Simone vuonna 1272. Hän kompensoi tornin vinoutta tekemällä lyhyemmän puolen kerroksista korkeammat. Torni kuitenkin jatkoi vajoamistaan, eikä ratkaisua kyetty löytämään.^[3] Vuosina 1272–1278 rakennettiin neljä kerrosta, minkä jälkeen oli taas pitkä tauko. Kellotapuli valmistui vuonna 1370.^[4]

Tunnetun tarinan mukaan tiedemies Galileo Galilei pudotti tornin huipulta kaksi erikokoista kuulaa osoittaakseen, että esineiden putoamisnopeus ei riipu niiden massasta kuten Aristoteles oli väittänyt. Tarinan todenperäisyyttä on epäilty, sillä Galilei ei itse koskaan maininnut koetta.^[5]

Valmistumisen jälkeisten neljän vuosisadan aikana torniin sijoitettiin seitsemän kirkonkelloa, joista suurin painaa yli 3 600 kilogrammaa. Raskaimmat kellot hiljennettiin 1900-luvun alussa, jotta niiden liike ei pahentaisi tornin kallistumista.^[3]

Tornin ympäri kaivettiin kävelytie vuonna 1838, ja torni alkoi kallistua entisestään.^[4] Tornin perustuksia vahvistettiin 1900-luvulla betonilla ja muunlaisilla vahvistuksilla. 1900-luvun lopussa rakennus vajosi 1,2 millimetriä vuodessa ja oli vaarassa kaatua. Torni suljettiin vuonna 1990 ja sen kellot hiljennettiin. Tornia alettiin suoristaa: maata siirrettiin pois sen alta, minkä ansiosta tornin kallistusta saatiin vähennettyä 44 senttimetriä 4,1 metriin. Suoristushanke päättyi toukokuussa 2001, ja torni avattiin sen jälkeen taas vierailijoille. Tornin suoristuminen jatkui itsestään, ja vuonna 2008 havaittiin tornin suoristuneen yhteensä 48 senttimetriä. Insinöörien mukaan torni pysyy vakaana vähintään 200 vuoden ajan.^[3]