Wikipedia

Vekseli (rautatievaihde)

suomalaisilla rautateillä käytössä ollut ohitse kulkevalta radalta sivuraiteelle erkaneva pienimuotoinen rautatieliikennepaikka

Vekseli oli suomalaisilla rautateillä käytössä ollut ohitse kulkevalta radalta sivuraiteelle erkaneva pienimuotoinen rautatieliikennepaikka, joka oli yleensä perustettu paikallisen tavaran kuormausta ja purkua varten. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa käytössä ollut ruotsalaisperäisestä sanasta väännetty vekseli vastaa osittain pientä nykypäivän kuormaus- tai teollisuusraidetta.

Kuormausraiteena toiminut vekseli oli toisinaan varustettu puusta tai sementistä rakennetulla kuormauslaiturilla, joka helpotti vaunujen lastausta, sekä purkua.

Vekseli-nimitystä käytettiin samalla ajanjaksolla myös radalta sivuraiteelle erkanevasta ns. vaihtopaikasta tai kiskojen vaihdosta, sekä sitä ohjaavasta laitteesta, jota nykykielessä kutsutaan vaihteeksi (kts. "Sanan muu käyttö rautatiesanastossa").

Vekselit kuormausraiteena

muokkaa
 
Rautatievaunujen kuormaukseen tarkoitettu vekseli lastattiin toisinaan suoraan hevoskärrystä tai kuorma-auton lavalta.

Kuormaukseen käytettyjä vekseleitä perustettiin helpottamaan paikallisen maanviljelijoiden, kauppojen, sekä teollisuuden kuljetustarpeita sellaisissa paikoissa, joissa ratapihojen ja varsinaisten asemien rakentaminen katsottiin kannattamattomaksi. Pienimmillään tämän kaltainen vekseli käsitti ohitsekulkevalta rataosalta erkanevan vaihteen lisäksi lyhyen sivuraiteen, jonne tuodut junanvaunut lastattiin maasta käsin tai vyöryttämällä ns. kaljuja eli tukipuita pitkin. Vekselissä saattoi olla myös ajosilta tai kuormauslaituri. Vekselille erottuva vaihde oli lähes poikkeuksetta ns. yksinkertainen vaihde, johon pääsi ainoastaan kuljettaessa vastavaihteeseen.

Valtion leveäraiteisten ratojen lisäksi vekselityylisiä kuormausraiteita käytettiin myös Suomen lukuisilla kapearaiteisilla radoilla, joskin niistä käytettiin ennemminkin nimeä pisto tai useissa tapauksissa sivuraiteen tarkoitusta noudattavaa nimeä, esimerkiksi halkopino tai halkoraide. Suurin osa kapearaiteisilla radoilla pistoiksi nimitetyistä sivuraiteista oli kuitenkin esimerkiksi turve- ja metsäradoilla käytössä olleita pitkiä tukkienkuljetusratoja, eivätkä varsinaisia kuormausraiteita.

Kuormausraiteeksi perustettuja vekseleitä Suomessa

muokkaa

Albergin vekseli

muokkaa

Albergin vekseli oli vuonna 1886 Haapamäki–Seinäjoki-radalle perustettu rautatievaihde, joka sijaitsi Ähtärin nykyisen keskustaajaman kohdalla. Liikennemäärän kasvaessa se muutettiin varsinaiseksi rautatieasemaksi vuonna 1896, jonka nimeksi tuli tuolloin Ostola.

Kuoraksen vekseli

muokkaa

Kuoraksen vekseli oli lastauspaikka vuonna 1882 valmistuneen alkuperäisen Tampere–Seinäjoki-radan varrella, joka kulki silloin reittiä Tampere–Haapamäki–Seinäjoki.

Vekselin toiminnassa oli kuitenkin omat käytännön ongelmansa. Esimerkiksi vuonna 1890 sinne piti käydä tilaamassa vaunut 8 kilometrin päästä Sydänmaalta, jossa oli siihen aikaan lähin asema. Rahtikirjojen teettämistä varten oli sama matka tehtävä uudelleen. Näin ollen yksittäisen kuljetuksen asiainhoitoa varten tuli matkaa yli 30 km, joka siihen aikaan toimitettiin yleensä hevoskyydillä.

Ajan myötä Kuoraksen vekselistä tulikin pysähdyspaikka ja sen nimi muutettiin Kouraksi (lyh. Koa). Liikenne kasvoi ja pysyi vilkkaana vuoteen 1971 asti, jolloin Tampere–Parkano–Seinäjoki-oikorata valmistui.

Muita vekseleitä

muokkaa

Vekseli-sana suomenkielisessä rautatiesanastossa

muokkaa

Sanan alkuperä

muokkaa

Vekseli-nimitys juontuu ruotsin sanasta växel (aik. vexel), jolla tarkoitettiin rautatievaihdetta. Vekseli-sana oli käytössä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa ja se esiintyy useissa sen ajan suomalaisissa dokumenteissa, kuten rautatietilastoissa ja rahtikirjoissa.

Vekseli-nimitys oli yleisimmin käytössä valtion leveäraiteisilta radoilta haarautuvilla kuormausraiteilla, mutta sen lisäksi ainakin Suomen suurimpien kapearaiteisten rautateiden pisto- ja kuormausraiteista käytettiin vekseli-nimitystä [1].

Vekseliä on kutsuttu myös nimillä rautatievaihde, sekä virallisissakin yhteyksissä arkisesti vain lastauspaikka[1].

Sanan käyttö ammattinimikkeissä

muokkaa

Linjavaihteissa sekä ratapihoilla käytettyjä vekseleitä operoimaan ja vartioimaan muodostui aivan oma ammattikuntansa. Valtionrautatiet luettelee henkilökuntaansa kuuluneen joulukuun 31. päivänä vuonna 1897 muun muassa seuraavat: Vekselimiehien esimiehiä: 14, Vekselimiehiä: 295, sekä Vekseli- ja pumppumiehiä: 28.

Sanan muu käyttö rautatiesanastossa

muokkaa
 
Vekselillä tarkoitettiin myös ohikulkevalta radalta sivuraiteena haarautuvaa linjavaihdetta. Kuvan vaihteessa näkyy käsikäyttöinen vekseli.

Kuormausraiteen lisäksi vekseli-sanalla tarkoitettiin myös radalta erkanevaa vaihdetta ns. vaihtopaikkaa [2]. Tällaisissa tapauksissa esim. joissain ruotsi-suomi-sanakirjoissa vekselistä käytettiin myös käännöstä kiskonvaihto[3].

Helsingin raitioteillä olleita vaihteita kutsuivat vekseli-nimellä esimerkiksi 1930-luvun kadettioppilaat. Oppilaskunnan keskuudessa oli jopa säädetty erityinen vekseliohjesääntö, jonka kohta 1.B.4. kuvaa sitä sanoilla: rautavekseli, raitioteillä käytettävä, käsin väännettävä. Ohjesäännön tärkein sovellutus oli ns. nilkkaheitto, jota käytettiin nykyisen Munkkiniemen Puistotien alkupäässä sijainneen ison päätesilmukan vaihteessa. Vekseli oli varustettu käsivivulla jota oli käännettävä mennen tullen[4].

Vekseli-sana kulki siirtolaisten mukana myös ulkomaille asti. Konni Zilliacuksen kirjoittaman Suomesta tulleista Amerikan siirtolaisista kertovan kirjan yli sata vuotta vanhassa suomennoksessa on käytetty vekseli sanaa normaalista linjavaihteesta paikassa, jossa paikallisen Chicago Burlington & Quincy Railroad -yhtiön rata yhtyi kolmeen muuhun rataan ennen saapumistaan Chicagon rautatieasemalle. Veturinkuljettajana toimineen Iisakki Peltosen tarinan rautatien työlakon ajoilta on suomentanut Juhani Aho.[5].

Vekseleiden loppuajat

muokkaa

Maantiekuljetusten lisääntyessä yksinomaan kuormaukseen käytettyjen vekseleiden käyttö väheni pienemmillä paikoilla, joista monet ajan mittaan lakkautettiin kannattamattomina. Vekselit joissa rahtimäärät kasvoivat muunnettiin varsinaiseksi pysähdyspaikaksi, joista osa vielä liikenteen kasvaessa oikeaksi asemaksikin. Toiset vekseleistä säilyi alkuperäisessä kuormauskäytössä pitkäänkin, mutta nimi muuntui nykyaikaisemmaksi kuten kuormauslaituriksi.

Vekseli-nimitystä käytetyistä toisille rataosille johtaneista vaihteista luonnollisesti monet ovat edelleen käytössä, joskin nykyään niitä kutsutaan mm. nimillä vaihde tai linjavaihde. Niistä tunnetuimpia ja käytetyimpiä on Riihimäen rautatieasemalla sijaitseva 1862 valmistuneen Suomen pääradan ja 1870 valmistuneen Pietarin radan linjavaihteisto.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Lahden kauppalanhallituksen pöytäkirja elokuun 1 1903, §1 (maininta Lahdessa Vesijärvenkadun varrelle rakennettavaa vekseliä koskevista päätöksistä)
  2. ↑ Kristillisyyden ohjelma (s. 23), Professori Henry Drummond (suom. Aatto S.), Porvoo 1892, s.23
  3. ↑ Ruotsalais-suomalainen ja suomalais-ruotsalainen sanakirja (s. 628), Ferd Ahlman, Helsinki, 1883
  4. ↑ Raitio.org - Helsingin raitiotielinjat: Linja M (Arkistoitu – Internet Archive) - "Kadettikoulun vekseliohjesäännöstä"
  5. ↑ Siirtolaisia: kertomuksia Ameriikan suomalaisten elämästä - "Valkoinen valo" (s.107-109), Konni Zilliacus (suom. Juhani Aho), Porvoo, 1897

Aiheesta muualla

muokkaa

Kuvia

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vekseli_(rautatievaihde)&oldid=21979385”