Valdemar I
Valdemar I Suuri (tansk. Valdemar den Store, 1131–1182) oli Tanskan kuningas 1154–1182. Hänen isänsä oli kuningas Eerik I Ejegodin poika Knut Lavard, joka murhattiin ennen Valdemarin syntymää. Valdemarin äiti oli Kiovan ruhtinaan Mstislav I Suuren tytär Ingeborg.
Valdemar asui nuorena Asser Rigin luona. Asserin pojista Absalonista ja Esbern Snaresta tuli myöhemmin Valdemarin läheisimpiä ystäviä ja poliittisia liittolaisia. Valdemarin ollessa 16-vuotias kuningas Eerik III Lam luopui kruunusta. Syttyi sisällissota Eerik II Emunen pojan Sven Grathen, Niilo Sveninpojan lapsenlapsen Knuut Maununpojan ja Valdemarin välillä. Valdemar hallitsi tuolloin Jyllantia. Sisällissota jatkui vuoteen 1157, jolloin Sven murhasi Knuutin. Valdemar kukisti tämän jälkeen Svenin Grathe Heden taistelussa. Tämän jälkeen Valdemar oli Tanskan kiistaton hallitsija.
Vuonna 1158 Absalonista tuli Roskilden piispa. Valdemar aloitti Absalonin painostuksesta sodan vendejä vastaan. Vuonna 1168 Valdemar valtasi Arkonan Rügenin saarella. Vendit kääntyivät kristinuskoon, ja Tanskan valta levittäytyi aina Pommeriin asti.
Vaimo ja lapset muokkaa
Valdemar oli naimisissa Minskin ruhtinaan Volodarin tyttären Sofian kanssa (noin 1141–1198). He saivat seuraavat lapset:
- Knuut VI (1163–1202)
- Valdemar II Sejr (1170–1241)
- Sofia, (1159–1208), naimisissa Orlamünden kreivin Siegfried III:n kanssa
- Margareta ja Maria, nunnina Roskildessa
- Rikissa (k. 1220), naimisissa Ruotsin kuninkaan Eerik Knuutinpojan kanssa
- Helena (k. 1233), naimisissa Lüneburgin Wilhelmin kanssa
- Ingeborg (1175–1236), naimisissa Ranskan kuninkaan Filip II Augustin kanssa.
Aiheesta muualla muokkaa
