Unto Kumpulainen

Unto Kumpulainen (27. lokakuuta 1917 Helsinki29. helmikuuta 2000 Riihimäki) oli suomalainen elokuvaaja, joka 40 vuoden aikana kuvasi noin 400 lyhytelokuvaa ja 11 pitkää näytelmäelokuvaa.

Unto Kumpulainen hakeutui kauppakoulusta valmistuttuaan töihin Suomen Filmiteollisuus Oy:öön vuonna 1937. Hän työskenteli aluksi kamera-assistenttina ja sai jatkaa työtään talvisodan ajan. Jatkosotaan hän joutui rivimieheksi mutta kevättalvella 1942 hän sai komennuksen TK-elokuvaajaksi Syvärin suunnalle. Hän kuvasi runsaasti aineistoa puolustusvoimien uutiskatsauksiin ja valistuselokuviin. Sodan loppuvaiheessa hän haavoittui Tienhaaran taistelussa.

Sodan jälkeen Kumpulainen hakeutui Finlandia-uutiskatsausten kuvaajaksi, jossa tehtävässä hänen työparinaan oli ohjaaja Holger Harrivirta. Kansainvälistä kuuluisuutta Harrivirta ja Kumpulainen saavuttivat varsinkin vuonna 1945 valmistuneella Jean Sibelius -elokuvalla ja vuonna 1949 valmistuneella matkailupropagandaelokuvalla Suomi Hymyilee. Vuonna 1950 Kumpulainen siirtyi Fennada-Filmin palvelukseen. Vuodet 1960–1963 hän työskenteli Lii-Filmissä mutta palasi sen jälkeen Fennadaan.

Muitten taitojensa ohella Kumpulaista arvostettiin varhaisena värikuvauksen taitajana. Hänen kuvaamansa ja Väinö Vennon ohjaama Sininen Saimaa palkittiin vuonna 1955 Jussi-patsaalla vuoden parhaana lyhytelokuvana. Kumpulainen kuvasi 1950-luvulla myös 11 pitkää näytelmäelokuvaa, joista ensimmäinen oli vuonna 1952 valmistunut Kaikkien naisten monni ja merkittävin vuonna 1956 valmistunut, Ville Salmisen ohjaama Evakko.

Kumpulaisen viimeisiä merkittäviä töitä olivat 1960-luvun lopulla valmistuneet lyhytelokuva Suomenlinnan vaiheista ja väridokumentti Suomen Lähetysseuran toiminnasta Namibiassa. Kumpulaiselle myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 1974.

Unto Kumpulaisen kuvaamat pitkät elokuvatMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Tykkyläinen, Lauri: Värikuvauksen pioneeri hallitsi lyhytelokuvan. Helsingin Sanomat, 23.3.2000, s. A14.

Aiheesta muuallaMuokkaa