Itä-Euroopan aika

aikavyöhyke
(Ohjattu sivulta UTC+2)

Itä-Euroopan aika (engl. Eastern European Time, EET), UTC+2 on aikavyöhyke, johon maantieteellisesti sisältyvät alueet itäisten pituuspiirien 22 astetta 30 minuuttia ja 37 astetta 30 minuuttia välillä.

Euroopan aikavyöhykkeet:
vaaleansininen Länsi-Euroopan aika (UTC±0)
sininen Länsi-Euroopan aika (UTC±0)
Länsi-Euroopan kesäaika (UTC+1)
punainen Keski-Euroopan aika (UTC+1)
Keski-Euroopan kesäaika (UTC+2)
keltainen Kaliningradin aika (UTC+2)
kultainen Itä-Euroopan aika (UTC+2)
Itä-Euroopan kesäaika (UTC+3)
vihreä Moskovan aika, Turkin aika (UTC+3)
Kesäaika ei ole käytössä Islannissa (UTC±0), Turkissa (UTC+3), Valko-Venäjällä (UTC+3) eikä Venäjällä (UTC+2 ja UTC+3). Kartalla on esitetty kiistanalainen Krimin niemimaa Venäjän miehityksen johdosta osana aikavyöhykettä UTC+3, vaikka kansainvälisesti (de jure) se kuuluu Ukrainaan.

Suomi liittyi Itä-Euroopan aikaa noudattaviin maihin 1. toukokuuta 1921. Tätä ennen ei ollut virallista yhteisaikaa, vaikkakin rautateillä noudatettu Helsingin paikallisaika oli laajentunut yleisempään käyttöön.[1]

Jotkut valtiot käyttävät yhteyksiensä vuoksi toista aikavyöhykettä kuin mihin ne maantieteellisesti auringon kierron ja pituuspiirien perusteella kuuluvat. Merkittäviä siirtymiä ovat olleet:

  • Neuvostoliiton Itä-Euroopan aikaa noudattanut länsiosa, mm. Moskova, Leningrad, Ukraina ja Valko-Venäjä, siirtyi erilliseen Moskovan aikaan 21. kesäkuuta 1930, jolloin Neuvostoliiton kaikkien aikavyöhykkeiden kelloja siirrettiin tunnilla eteenpäin.[1]
  • Baltian maiden siirtäminen Moskovan aikaan Neuvostoliiton suorittamien miehitysten vuoksi 1940 ja 1944
  • Baltian maiden siirtäminen Keski-Euroopan aikaan Saksan tekemän miehityksen 1941–1944 takia
  • Baltian maiden siirtyminen takaisin Itä-Euroopan aikaan 1989–1991 neuvostomiehityksen murenemisen jälkeen.
  • Moldovan, Ukrainan ja Valko-Venäjän, kuin myös Venäjän Kaliningradin alueen siirtyminen Moskovan ajasta Itä-Euroopan aikaan 1990–1991. Kaliningradin alue kuitenkin siirtyi noudattamaan ympärivuotisesti UTC+3:a Venäjän luopuessa normaali- ja kesäaikojen vaihtelusta 2011. Tätä aikaa siirtyivät noudattamaan myös Ukraina ja Valko-Venäjä[2], kunnes Ukraina muutti päätöstään syksyllä 2011 palaten noudattamaan normaali- ja kesäaikojen vaihtelua.[3]
    Venäjällä palattiin pysyvään talviaikaan 2014, jolloin Moskovan aikavyöhykeeksi palautettiin UTC+3 ja Kaliningradin ajaksi tuli Itä-Euroopan aika ympärivuotisesti.[4][5][6]

Kesäisin on käytössä Itä-Euroopan kesäaika (EEST) eli Itä-Euroopan aika lisättynä yhdellä tunnilla, UTC+3.

Nimitystä Itä-Euroopan aika käytetään vain Euroopassa.

UTC+2:ta käyttävät valtiotMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa