Tuusulanjärven taiteilijayhteisö

Tuusulanjärven taiteilijayhteisö oli kansallisromantiikan aikakaudella 1900-luvun alkuvuosina Tuusulanjärven ympäristöön syntynyt suomalaistaiteilijoiden yhteisö, jonka ydinryhmän muodostivat kirjailija Juhani Aho, runoilija J. H. Erkko, taidemaalarit Pekka Halonen, Eero Järnefelt, Gösta Enckell ja Venny Soldan-Brofeldt sekä säveltäjä Jean Sibelius.

Juhani Ahon kotimuseo Ahola.

Jean Sibeliuksen kotimuseo Ainola.

Pekka Halosen kotimuseo Halosenniemi.

J. H. Erkon kotimuseo Erkkola.

Eero Järnefeltin kotimuseo Suviranta.

Yhteisö muodostui, kun joukko Suomen eturivin taiteilijoita rakennutti itselleen taiteilijakodin Tuusulanjärven rannalle. Paikan valinta oli kompromissi joidenkin taiteilijoiden suosiman erämaa-ateljeen ja pääkaupungin kulttuurielämän välillä. Seutu oli 1800–1900-lukujen vaihteessa pääosin suomenkielistä maaseutua, joka sopi aikakauden kansallisromantiikan ilmapiiriin. Tuusulanjärvi oli kuitenkin lyhyen junamatkan päässä Helsingistä, joten taiteilijoiden ei tarvinnut katkaista suhteitaan pääkaupunkiin. Alueen taiteilijakodit keskittyivät järven itärantaa myötäilleen Tuusulan rantatien varrelle nykyisten Tuusulan ja Järvenpään kuntien alueelle.

Taiteilijayhteisö

Tuusulanjärven taiteilijayhteisön katsotaan syntyneen, kun Juhani Aho ja hänen puolisonsa Venny Soldan-Brofeldt vuonna 1897 vuokrasivat Järvenpään kartanoon kuuluneen Vårbackan huvilan, jota alettiin kutsumaan Aholaksi. Heidän houkuttelemanaan paikalle muutti pian myös useita muita taiteilijoita. Taidemaalari Eero Järnefeltin rakennuttama Suviranta valmistui 1901, Pekka Halosen ateljeekoti Halosenniemi ja J. H. Erkon Erkkola vuotta myöhemmin sekä säveltäjä Jean Sibeliuksen Ainola vuonna 1904. Heidän kiinnostuksensä Tuusulanjärveä kohtaan liittyi aikakauden kansallisromantiikkaan, taiteilijat halusivat päästä maaseudulle, mahdollisimman lähelle aidoksi kokemaansa suomalaisuutta. Taiteilijayhteisön keskinäinen kanssakäyminen muodostui tiiviiksi ja useat tekivät myös yhteisiä töitä. Niin ikään vuonna 1904 nykyisen Järvenpään kaupungin alueelle valmistui Gösta Enckellin rakennuttama hirsihuvila Villa Cooper.

Alueelle pysyvästi muuttaneiden taiteilijoiden lisäksi Tuusulanjärvi veti puoleensa myös vierailijoita. Esimerkiksi runoilija Eino Leino sekä nuoremman sukupolven edustajat Juhani Siljo ja Matti Kivekäs viettivät paljon aikaa Halosenniemessä ja kirjailija F. E. Sillanpää oleskeli Eero Järnefeltin Suvirannassa. Suomen itsenäistymisen jälkeen Tuusulanjärven ympäristöön perustetuissa täyshoitoloissa asustelivat muun muassa Uuno Kailas, Unto Karri ja Einari Vuorela. Kirjailija Maria Jotuni ja hänen puolisonsa professori Viljo Tarkiainen ostivat 1920-luvulla huvilan Halosenniemen läheisyydestä ja kuvataiteilija Martta Wendelin puolestaan muutti alueelle 1930-luvulla, asuen Tuusulassa kuolemaansa vuoteen 1986 saakka.

Tuusulanjärven huvila-asutus

Tuusulanjärven ympäristössä oli jo ennen varsinaisen taiteilijayhteisön muodostumista runsaasti huvila-asutusta, joka oli syntynyt vuonna 1860 tapahtuneen Helsinki–Hämeenlinna-radan avaamisen myötä. Uusi ja nopea kulkuyhteys houkutteli pääkaupungista runsaasti vaikutusvaltaisia ja varakkaita kesäasukkaita. He ostivat paikallisilta maanviljelijöiltä rantapalstoja ja rakennuttivat niille omia kesähuviloitaan. Tunnetuimpia ovat muun muassa arkkiatri Otto E. A. Hjeltin Lepola, jossa Suomen näyttämötaiteen uranuurtajiin lukeutunut Edvard Himberg vietti viimeiset vuotensa sekä valtioneuvos Gustaf Souranderin omistama Krapin tila, jonka mailla sijainneessa mökissä kirjailija Aleksis Kivi kuoli vuonna 1872. Lepolan omisti myöhemmin professori E. N. Setälä, joka muutti sen nimen Toimelaksi.

Myös Helsingin venäläistä yläluokkaa muutti Tuusulanjärvelle kesänviettoon. Nimineuvos K. K. Uschkoffin vuosina 1904–1916 omistamassa Syvärannassa vieraili tunnettuja venäläisiä taiteilijoita, kuten säveltäjät Sergei Rahmaninov ja Aleksandr Skrjabin sekä oopperalaulaja Fjodor Šaljapin. Myöhemmin 1920-luvulla Syvärannan huvilaan perustettiin sanomalehtimiehille tarkoitettu lepokoti, jossa viettivät aikaa muun muassa Helsingin Sanomien päätoimittaja W. W. Tuomioja sekä kirjailija Olavi Paavolainen. Nimismies J. V. Frostellin 1870-luvulla rakennuttaman huvilan mailla sijaitsee nykyään Fjällbon puistona tunnettu virkistysalue.